Olen totaalisen yksin: ei perhettä, ei työkavereita, ei kavereita. Olen yrittänyt hakeutua mukaan erilaisiin yksinäisten ihmisten aktiviteetteihin. Kaikki yksinäiset ihmiset niissä ovat sellaisia, että heillä on esim. perhe, työ- ja opiskelukavereita jne. En ole törmännyt kaltaisiini, jotka näkevät usein viikon aikana vain sen kaupankassan. Tuntuu, ettei yksinäiset, joilla on kumppani/perhe/työkavereita/yms voi ymmärtää, mitä on olla totaalisen yksin ja yksinäinen. Mietinkin, että missä muihin totaaliyksinäisiin saisi yhteyden? Kai teitä on olemassa...?
Onko muilla totaaliyksinäisillä halua tavata kaltaisiaan?
Anonyymi
2592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Missä päin Suomea asut ? Muitakin totaaliyksinäisiä löytyy !
Mie oon totaali ykisnäinen, käyn kyl vapaa suunnan seurakunnissa systemaatrisesti, en tiedä mitä.olisi ilman sitä.
Omituisten otusten kerho olisi sopiva minulle.
Mutta herran henki puhuu yksinöisyydessä kun rukoilee ja kiittää jumalaa jne
Ap asustelee pk-seudulla. Minulle myös tuo Omituisten Otusten Kerho ois sopiva :).
Jeesus rakastaa sinua, käyppä vapaa suunnan seurakunnissa ja kokeile rupatella.
Vilkaise näitä linkkejä !:
http://www.kaverihaku.net
https://kohdataan.fi
Vilkaisin, vaikuttaa tutustumisen arvoisilta. Kiitti! -ap
Et siis halua seurustella sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ymmärrä täydellisesti sitä että millaista on olla täysin ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ? Minkä ihmeen takia heidän pitäisi se ymmärtää niin täydellisesti ? Mitä se muuttaisi jos he sen ymmärtäisivät ? Todennäköisesti ei yhtään mitään. Me ihmiset emme voi koskaan ymmärtää toisiamme täysin sataprosenttisesti mutta siitä huolimatta me voimme nauttia toistemme seurasta.
Juu yssikseen ollaan.
Ei ole erityisen vilkasta keskustelu täällä.
Miksi luulet, että ihmiset hakeutuvat vertaistuen piiriin? Miksi syöpäsairas haluaa vertaistukea muilta syöpäsairailta eikä flunssaa potevilta, vaikka heilläkin on kokemus sairastamisesta?
Minusta on outoa se että keskustelun aloittaja on jo nyt katkaissut suhteensa "puoliyksinäisiin" vaikka hän ei ole vielä löytänyt yhtään sataprosenttisen yksinäistä seurakseen. Sitten on tietysti vielä niin että jos ei löydä sitä mitä hakee niin täytyy tyytyä siihen mitä on tarjolla.
Missä kohdassa aloituksessa lukee väittämäsi "keskustelun aloittaja on jo nyt katkaissut suhteensa "puoliyksinäisiin"? Laitatko lainauksen aloituksesta siitä kohdasta?
Jos luet aloittajan kirjoittaman ensimmäisen lauseen niin siitä käy ilmi että hän ei enää mene mukaan yksinäisten tapaamisiin. Hän sanoo olevansa tänä pävänä totaalisen yksin. Hänellä ei siis ole tänä päivänä minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja. Eikö tuo tarkoita sitä että hän ei enää pidä minkäänlaista yhteyttä noihin mainitsemiinsa yksinäisten porukoihin ? Hän on toisin sanoen katkaissut suhteensa noihin mainitsemiinsa yksinäisten porukoihin.
Melkoinen sisälukutaito sinulla! Ymmärrätkö myös anon kommemmentin klo. 6.19 "Mie oon totaali ykisnäinen, käyn kyl vapaa suunnan seurakunnissa systemaatrisesti, en tiedä mitä.olisi ilman sitä." ettei hän enää käy ikinä mainitsemissaan seurakunnissa? Että hän on "katkaissut kaikki suhteensa mainitsemiinsa porukoihin"?
Joo, lopetan sinulle kommentoinnin. Harvoin edes täällä Suolessa törmään noin tyhmään tapaukseen.
Jos tämän keskustelun aloittajalla on vielä tänä päivänä jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja niin siinä tapauksessa hän ei ole totaalisen yksinäinen vaikka hän niin sanoo koska totaalinen eli täydellinen yksinäisyys tarkoittaa sitä että ihmisellä ei ole minkäänlaisia - siis ei edes huonoja - sosiaalisia kontakteja.
Onhan meitä muitakin olemassa. elä huoli kuomaseni!
Minäkin käyn kerran viikossa kaupassa ja siinä se!
Mutta onhan tää palsta missä voi keskustella kaikenlaista.
Voi hyppiä monella palstalla ja ottaa kantaa moneen erilaiseen asiaan ja ilmiöön.
Voi antaa neuvoja jos joku kysyy jotain, rohkaista.
Olet yrittänyt ottaa yhteyttä, miten hyvä!
Pitäisi vain keksiä joku toinen paikka.
Olis hyvä ruveta sähköpostituttavaksi, ja kirjoitella kuulumisia.
Voi niitä aikoja kun ennen kirjoiteltiin kirjeitä, ne on menneet.
Tuolla oli jo muutama linkki, sinne vaan kirjoittamaan!
Oon itekkin yksinäinen, mutta on niin paljon tekemistä, että aika kuluu nopeasti.
Tänään oli kelju päivä, mutta huomenna on päivä uusi!
Öitä kaikille ja kauniita unia!
Juu, pitää asiat funtsia.
Yksinäisyys käsitteenä on monimutkaisempi kuin luulet.
Parisuhteessakin oleva voi kokea olevansa yksinäinen.
Ihminen, jolla on ympärillään sata ihmistä, voi kokea olevansa yksinäinen.
Se on sinun määritelmäsi, mutta ihminen voi potea yksinäisyyttä muulloinkin.
Sinun filosofiasi mukaan ihmisen täytyisi _omistaa_ muita ihmisiä, ettei olisi yksinäinen. Eihän se niin mene.
Yksinäisyys on mielentila.
On tämäkin asia tutkittu, sieltä se syy löytyy.
Niin, mikä on tutkittu ja missä on tuo tutkimus?
Ensi kerralla vähän selventävämpi vastaus, kiitos.
Tottakai on olemassa emotionaalista yksinäisyyttä, jota voi kokea vaikka olisi parisuhteessa tai muuten ihmisten ympäröimä. Mutta se on ihan "eri luokan" yksinäisyyttä verrattuna siihen, ettei ole ketään läheistä ihmistä, eikä tule ihmisenä nähdyksi. Täysin vailla ihmisiä oleva yksinäinen on kuin ihminen, jolla ei ole mitään ruokaa syötäväksi. Emotionaalisesti yksinäisellä taas on ruokaa, mutta ei juuri sitä mitä hän haluaisi syödä. Molemmat ovat nälkäisiä.
Tässä on yksi sellainen. Olen kyllä nyt totaalisesti yksin jäätyäni leskeksi viime vuoden lopulla. Olimme kaksin, meillä ei kummallakaan ole paljon sukulaisia. Kun olin tytöelämässä, minulla ei ollut työpaikalla oikein ketään läheistä työkaveria eikä koulussa sitä ennen, olin koulukiusattu, ennen ei välitetty, jos jotakuta kiusattiin. Olin muiden mielestä outo. Oli myös heikko itsetunto, lapsuudenkodissa oli ankara kuri. Olen pääkaupunkiseudulla asuva, juuri muuttanut pienempään asuntoon miehen kuoleman jälkeen. Asunto on ihan kiva, mutta ei aina jaksa olla vaan kotona, Oikein mihinkään ei kehtaa mennä yksin. Olen sairastanut aikuisiälllä masennusta, mihin lääkitykseni ei oikein tunnu auttavan. Olen eläkeikäinen. Syön nyt kuitenkin sitä lääkettä. kun se minulle on määrätty. Kaipa sen voi vaihtaa, en tiedä vaihtaako apteekki suoraan. En vielä edes tiedä, mitä harrastusmahdollisuuksia täällä on, kun olen asunut täällä vasta niin vähän aikaa. Minulla on siis keskivaikea masennus, en häpeä sitä mitenkään, tuskin olen ainoa, että siitä ei ole kiinni.
Yksin täälläkin.
Minä olen aika totaaliyksinäinen keski-ikäinen nainen hesasta, olen uskova, olisko muita uskovia jotka kaipaisivat kaveria?
Olen sosiaalinen mutta yksin jäänyt.
Tytti