Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Kansa voi valita vaaleissa keitä tahansa kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan, mutta niin kauan kuin nämä elimet ottavat niinsanotut ”taloudelliset realiteetit” huomioon, ei sillä ole väliä, keitä kansa vaaleissa valitsee. Ne ”taloudelliset realiteetit” nimittäin sanellaan muualtapäin.
Julkisen sektorin rahankäytössä ja yksityisen sektorin rahankäytössä on periaatteessa se ero, että julkisen sektorin rahankäytöstä päätetään demokraattisesti kun taas yksityisen sektorin rahankäytöstä päätetään anarkistisesti eli jokainen määrää yksin hallussaan olevasta varallisuudesta.
Tilanne alkaa kuitenkin useimmissa maailman maissa olla se, että julkisen sektorin talous on näivetetty niin alhaiselle tasolle, että poliitikot eivät itse asiassa päätä maan taloudesta, vaan pelkästään antavat kasvot niille päätöksille, joita kansainvälisten suuryritysten johdossa tehdään.
Jos jokin maa kieltäytyy myymästä itseään rahasta, se asetetaan kauppasaartoon, sinne lietsotaan ”sisäisiä levottomuuksia”, valta vaihdetaan ja tilalle istutetaan nukkehallitus, joka kyllä suostuu myymään maan rahasta.
Suomi kuuluu niihin maihin, joissa huomattava osa väestöä on saanut nauttia huomattavan korkeasta huomattavan halvasta / maksuttomasta koulutuksesta. Moni suomalainen on syntynyt ”valmiiseen pöytään”, jossa oli lapsilisät, eläkkeet, maksuton koulutus lastentarhasta yliopistoon asti, maksuton terveydenhoito jne.
Se, että on syntynyt tuollaiseen yhteiskuntaan, voi saada – ja on Suomessa saanut – monet ihmiset kuvittelemaan, että hyvinvointivaltio on jokin luonnonilmiö, jonka puolesta ei tarvitse taistella. Jos Suomessa olisi joka työpaikalla erityinen luokkahuone, jossa työntekijöille opetettaisiin tunti pari viikossa sitä yhteiskunnallisen taistelun historiaa, jonka kautta hyvinvointivaltio on syntynyt, voi olla, että sitä hyvinvointivaltiota ei purettaisi yhtä sujuvasti kuin nyt tehdään.
Pohjois-Koreassa työntekijöille tuollaista opetusta annetaan, mutta ei tietenkään Suomessa. Suomessa ideologinen aikuiskoulutus on jätetty markkinavoimien harteille ja ne opettavat kaikelle kansalle, että jokainen on oman onnensa seppä, verot katoavat mustaan aukkoon ja hyvinvointivaltio on sosialistista hapatusta.
Saa nähdä, kauanko kestää ennenkuin kansan enemmistö huomaa, että eihän tuollaisesta hyvä seuraa.
Julkisen sektorin rahankäytössä ja yksityisen sektorin rahankäytössä on periaatteessa se ero, että julkisen sektorin rahankäytöstä päätetään demokraattisesti kun taas yksityisen sektorin rahankäytöstä päätetään anarkistisesti eli jokainen määrää yksin hallussaan olevasta varallisuudesta.
Tilanne alkaa kuitenkin useimmissa maailman maissa olla se, että julkisen sektorin talous on näivetetty niin alhaiselle tasolle, että poliitikot eivät itse asiassa päätä maan taloudesta, vaan pelkästään antavat kasvot niille päätöksille, joita kansainvälisten suuryritysten johdossa tehdään.
Jos jokin maa kieltäytyy myymästä itseään rahasta, se asetetaan kauppasaartoon, sinne lietsotaan ”sisäisiä levottomuuksia”, valta vaihdetaan ja tilalle istutetaan nukkehallitus, joka kyllä suostuu myymään maan rahasta.
Suomi kuuluu niihin maihin, joissa huomattava osa väestöä on saanut nauttia huomattavan korkeasta huomattavan halvasta / maksuttomasta koulutuksesta. Moni suomalainen on syntynyt ”valmiiseen pöytään”, jossa oli lapsilisät, eläkkeet, maksuton koulutus lastentarhasta yliopistoon asti, maksuton terveydenhoito jne.
Se, että on syntynyt tuollaiseen yhteiskuntaan, voi saada – ja on Suomessa saanut – monet ihmiset kuvittelemaan, että hyvinvointivaltio on jokin luonnonilmiö, jonka puolesta ei tarvitse taistella. Jos Suomessa olisi joka työpaikalla erityinen luokkahuone, jossa työntekijöille opetettaisiin tunti pari viikossa sitä yhteiskunnallisen taistelun historiaa, jonka kautta hyvinvointivaltio on syntynyt, voi olla, että sitä hyvinvointivaltiota ei purettaisi yhtä sujuvasti kuin nyt tehdään.
Pohjois-Koreassa työntekijöille tuollaista opetusta annetaan, mutta ei tietenkään Suomessa. Suomessa ideologinen aikuiskoulutus on jätetty markkinavoimien harteille ja ne opettavat kaikelle kansalle, että jokainen on oman onnensa seppä, verot katoavat mustaan aukkoon ja hyvinvointivaltio on sosialistista hapatusta.
Saa nähdä, kauanko kestää ennenkuin kansan enemmistö huomaa, että eihän tuollaisesta hyvä seuraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hih!Ei oo agitaatio kuollu.
Hih!Ei oo agitaatio kuollu.