Tilanteen pohjustus lyhyesti. Koko elämä ollut täynnä ongelmia. Kaikki mahdollinen kura on vain osunut omalle kohdalle. Asunnottomuus, kiusaaminen koulussa ja työpaikoilla. Masennukset. Addiktiot jne. Lyhyesti ja ytimekkäästi joskus ala-asteella on viimeksi ollut "normaali" ja elänyt normaalia elämää (ystävineen harrastuksineen).
Tässä on kehittynyt aikamoiset ihmispelot ja jopa omien sukulaisten tapaaminen on äärimmäisen kiusallista. Olen vältellyt näitä tilanteita/juhlia, koska kyselevät usein kaikkia kysymyksiä.
Mummoni kuoli äskettäin ja minulla on äärimmäisen huono omatunto siitä, että en tavannut häntä useammin.
Rakastan kaikkia sukulaisiani ja perhettäni (vaikka he ovat hyvin kaukana täydellisistä), niin kuin minä itsekin. Mutta koska elämä on muovannut minut tälläiseksi henkisesti halvaantuneeksi ja tunnevammaiseksi, niin tilanne on mitä on.
Ketään joku voisi samaistua? Kokenut samanlaista?
Tässä on kehittynyt aikamoiset ihmispelot ja jopa omien sukulaisten tapaaminen on äärimmäisen kiusallista. Olen vältellyt näitä tilanteita/juhlia, koska kyselevät usein kaikkia kysymyksiä.
Mummoni kuoli äskettäin ja minulla on äärimmäisen huono omatunto siitä, että en tavannut häntä useammin.
Rakastan kaikkia sukulaisiani ja perhettäni (vaikka he ovat hyvin kaukana täydellisistä), niin kuin minä itsekin. Mutta koska elämä on muovannut minut tälläiseksi henkisesti halvaantuneeksi ja tunnevammaiseksi, niin tilanne on mitä on.
Ketään joku voisi samaistua? Kokenut samanlaista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
On. Ihan samanlaista. Apua et saa, kuin uskovaisten keskuudessa. Heidän seurassaan opit vähitellen luottamaan itseesi ja muihin ihmisiin.
Minulla laukaisee ihmistyyppi helvetinmoisen jännityksen ja olen täysin voimaton sen kanssa. Kun ihmistyyppi liippaa tarpeeksi läheltä isäni ihmistyyppiä, niin lukossa ollaan.