Virtualisoinnin vuoksi sattuu olemaan enemmän tai vähemmän Ubuntuja käytössä ja päivittämättömänä, jotka jokainen vuorollaan noutavat samoja päivityksiä tai muita asennuspaketteja internetistä. Vaikuttaa jotenkin tehottomalta verkonkäytöltä.
Onnistuisikohan kuinka helposti paikallisen välimuistin tekeminen, eli jos kaivattu paketti löytyy välimuistista, niin se ladataan sieltä, mutta muussa tapauksessa se ladataan internetistä ja paketti jää samalla myös kyseiseen välimuistiin seuraavaa tarvitsijaa varten?
Sen verran mitä apt-mirrorista lueskelin, niin se yrittää kait ladata kymmeniä gigoja kerralla. Tarkoitus olisi siis ainoastaan ladata ne paketit mitä tarvitaan, ja tyhjennellä välimuistia silloin tällöin.
Sellainenkin on kuin apt-cahcer, mutta mahtaako sekään toimia "automaattisesti"?
Onnistuisikohan kuinka helposti paikallisen välimuistin tekeminen, eli jos kaivattu paketti löytyy välimuistista, niin se ladataan sieltä, mutta muussa tapauksessa se ladataan internetistä ja paketti jää samalla myös kyseiseen välimuistiin seuraavaa tarvitsijaa varten?
Sen verran mitä apt-mirrorista lueskelin, niin se yrittää kait ladata kymmeniä gigoja kerralla. Tarkoitus olisi siis ainoastaan ladata ne paketit mitä tarvitaan, ja tyhjennellä välimuistia silloin tällöin.
Sellainenkin on kuin apt-cahcer, mutta mahtaako sekään toimia "automaattisesti"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ubuntussa on se valinta, jolloin konetta ei tarvitse käynistellä päivityksien jälkeen, joten otappa käyttöön se ja automaatiset päivitykset..
Niin ei tarvitse miettiä syvällisiä!
Et luultavasti ihan ymmärtänyt mistä tässä on kyse. Esimerkiksi tänään olen pystytellyt kymmenkunta Ubuntu serveriä ja myös muutaman Red Hat -pohjaisen vaihtoehdon. Noihin kun sitten latailee päivitykset ja asentelee tarvittavat softat, niin samoja paketteja lataillaan useampaan kertaan netistä, joka on periaatteessa täysin turhaa, jos ko. paketit saadaan välimuistiin paikallisesti.
Ok totuta ongelmaa se ei sitten ratkaise.
Internet puskuri toimii, Oli aiikanaan monessa firmassa käytössä kun netti oli kallis, pienensi liikennettä, kun kaikkiladattu jäi muistiin joksikin aikaan. ja uudeleen lataus haki sen muistista.
eEt selkeästi ymmärtänyt ollenkaan mistä ketjun aloittaja puhui.
T. miksuh
Ei ubuntun käyttäjillä järki ainakaan päätä pakota, hoh hoi jaa...
No sulle ei ainakaan järkeä ole annettu!
Kaksi vaihtoehtoa ainakin: Käyttää squid:ia konfiguroituna pakettikäyttöön, jolloin pakettien expirointia ei oikeastaan tapahdu kuin uuden version ilmaantuessa. Sitä voi käyttää myös tavallisen www-liikenteen proxy:na. Tai sitten käyttää apt-cacher-ng:tä, jonka pitäisi olla valmiiksi konfiguroitu. Oma kokemukseni on squid:sta, jonka saa toimimaan vaikka näillä ohjeilla:
http://www.rushiagr.com/blog/2015/06/05/cache-apt-packages-with-squid-proxy/
apt:lle voi kertoa proxy:n sijainnin /etc/apt/apt.conf.d:hen tekemällä konfiguraatiotiedoston, esim. "01-proxy", jonka sisältö on
Acquire::http::Proxy "http://192.168.1.100:3128/";
Myös proxy-autentikointi on mahdollista. Ohjeessa olevia proxyn kokoja kannattaa hiukan miettiä, jos on käytössä esim. 16.04 ja 18.04 tjsp. versioita, jolloin cachen koko kasvaa. Virtualisoinnin kanssa tietysti järkevä paikka on virtualisoitu proxy - tai pääkoneella itsellään jolloin se on älyttömän nopea. Toisaalta wifi-proxy esim. läppärissä on todella mukava, jos on tarvetta latailla paketteja hitaan yhteyden yli toisaalla.
Tuo apt-cacher-ng on osoittautunut sopivaksi käyttööni. Virittelin sitä varten yhden virtuaalisen Ubuntu-serverin. Sain pienen säätämisen jälkeen myös ulkopuolisista https-repoista tulevat paketit välimuistiin. Nyt latautuu kyllä päivitykset hyvää vauhtia.
Eli haluat paskoa kaikki käyttöjärjestelmät kerralla, vai? Kuten windös tekee.
Jos A. Paketti on pilalla, niin haluat sen asentaa kaikkialle...
Levyltä onnistuu kaikkien maailmassa olevien Ubuntujen päivitys, lataat vain levykuvan.
Eikö lie sinullekin, aivan sama, mitä nämä vähä-älyiset tekevät. Yllytä vain hankkimaan isompia kiintolevyjä että sopii tarpeeksi niitä paketteja jokaiselle.
Voihan pelkät paketit ladata ja niistä asentaa päivitykset vaikka ziljoonaan ubuntuun.
Teet vaikkapa CD-levyn... Löytyy ihan graafisena härpäkkeenä...
apt-cacher-ng on hyvä valinta tuohon tarkoitukseen. Muita vaihtoehtoja on apt-cacher ja approx. Kaikki nuo kolme löytyy Debianista, joten varmaan Ubuntustakin.
apt-cacher-ng ja muut vastaavat APT -cacheohjelmistot mahdollistaa sekä automaattisen, että manuaalisen päivitysten lataamisen ja asentamisen aivan samaan tapaan kuin jos käyttöjärjestelmä hakisi päivitykset suoraan distron repositorystä. Jos käytössä on useita Debiania tai Debianiin perustuvaa distroa ajavaa tietokonetta, niin esimerkiksi apt-cacher-ng voi tosiaan nopeuttaa selvästi päivitysten asentamista. Paketit tarvitsee sillon ladata distron repositorystä vain kerran ja lähiverkossa olevat kkoneet saa sitten päivitykset paikallisesta paketticachesta. Eli esimerkiksi apt-caher-ng tekee juuri sen mitä ketjun alottaja haluaa. Debianissa apt-cacher-ng voidaan asenta esim komentoriviltä näin:
apt install apt-cacher-ng
Lisäksi saatetaan haluta asentaa auto-apt-proxy:
apt install auto-apt-proxy
T. miksuh
Tuo on tosiaan ihan hyvä. Jonkun aikaa olen cache-palvelinta pyöritellyt taustalla. Laitoin pakettien vanhenemisajaksi heti alkuun puoli vuotta. Näyttää 3,7 gigaa olevan tällä hetkellä paketteja jemmassa, 2263 hakemistoa ja 9963 tiedostoa.
Hyvin tuo on vuoden verran päivittäistä käyttöä sietänyt. Ubuntuja on ollut käytössä ainakin 16, 18, 19 ja 20 versioita. Olen pitänyt paketeilla 180 päivän vanhenemisaikaa. Vakiopakettien lisäksi olen konffannut joitakin kustomeita, kuten dockerin.
Tällä haavaa näyttäisi olevan 13 gigatavua paketteja cachessa, 3396 hakemistoa ja 27556 tiedostoa.
Ainakin Debianissa on muutamakin juuri sellaista ohjelmistoa, jolla voi pystyttää paikallisen paketticachen: apt-cacher, apt-cacher-ng ja approx.
Nuo voi asentaa näin ainakin Debianissa, joten todennäkösesti myös Ubuntussa:
apt instaall apt-cacher
apt install apt-cacher-ng
apt install approx
Toki myös sudoa käyttäen. Eli asentamalla jonkin noista saat tehtyä sen mitä haluat.
T. miksuh
Hah, enpäs huomannut, että kyseessä oli vanha ketju, johon olin jo vastannut ja vielä perusteellisemmin kuin mitä nyt jatksoin naputella :-) No eipä kai se haittaa mitään toistaa :-)
T. miksuh
Esimerkiksi Fedorassa on hakemisto '/var/cache/dnf/' jonne nämä kaikki päivityspaketit tallentuvat ennen asennusta / päivitystä ja ovat sitten siellä.
Itse kun pivitän koneen, niin ensin selvitän että kuinka paljon paketteja Fedoraa tarvitsee ladata netistä päivtystä varten.
Sitten teen sopivan kokoisen ramdiskin, ja siirrän tuon hakemiston sinne, ja teen softlinkin takaisin.
Nyt pävityspaketit menee ramdiskiin ja asentuvat sieltä Menetelmä on todella nopea koska tässä ei Linuxin tarvitse runnoa levyä koko ajan ensin lukemaan tiedosto levyltä ja sitten asentamaan se vielä takaisin levylle.
Sitten kun päivitys on valmis niin poistan softlinkin ja siirrän hakemiston ramdiskistä takaisin oikeaan paikkaan.