"Suomessa on oppivelvollisuus, muttei koulupakkoa” - Heidin kaikki neljä lasta ovat käyneet kotikoulua
Furujen perheessä ajatus kotikoulusta lipui mieleen esikoistyttären Saaran ollessa 3-vuotias.
- Tapasimme jenkkiperheitä, joiden lapset olivat kotiopetuksessa. Silloin vasta ymmärsimme, että näinkin voi toimia. Totesimme että ei vitsi, tämä on mahtavaa, perheen äiti Heidi Furu muistelee.
Vanhempiin erityisen vaikutuksen tekivät perheen sisäiset välit, sisarusten välinen lämpö, kiireettömyys sekä lasten käytös.
- Silloin aloimme pohtia, että haluaisimme omaankin perheeseemme jotain tällaista. Vanhemmilla oli aikaa lapsille, ja se klikkasi meihin heti.
Päätös asiasta tehtiin kuitenkin vasta, kun Saaran oli määrä aloittaa ensimmäinen luokka.
Eniten vanhempien päätöstä kritisoi lähipiiri, joka kummasteli sitä, miten lapsi voisi sosiaalistua, kun ei käy koulussa.
- Rauhoittelimme ja toppuuttelimme, että emme me mitään loppuelämän suunnitelmaa ole tehneet. Päätimme, että menemme lukukausi kerrallaan.
"Vau, tämähän toimii”
Kun isovanhemmat ja ystävät näkivät Saaran kehityksen ja opiskeluinnon ensimmäisen luokan joululoman aikoihin, soraäänet alkoivat hiljalleen vaieta.
- He totesivat että vau, tämähän toimii sittenkin, Heidi naurahtaa.
Heidi korostaa perheen panostaneen alusta saakka myös siihen, että he tapaisivat säännöllisesti muita lapsiperheitä.
- Se tuli meiltä kuitenkin melko luonnostaan, olemme aktiivinen perhe. Pidän myös liikuntaa todella tärkeänä osana arkea, ja kotikoulu antaa joustoa siihen sekä perheen yhteiseen aikaan, Heidi summaa.
Myös perheen asuinpaikka vaikutti.
- Olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa toteuttaa tätä, jos olisimme asuneet jossain korvessa. Meillä on kuitenkin ihana ja sosiaalisesti aktiivinen naapurusto, jolloin lapsillakin on seuraa, kun vain on oven avannut.
Ei koulupakkoa
Alusta alkaen Furut tekivät yhteistyötä Helsingissä sijaitsevan yksityiskoulun kanssa, jossa jokainen perheen lapsi on käynyt suorittamassa toisinaan lähiopetusta. Myöskään julkinen sektori ei ole heidän kohdallaan hangannut vastaan.
- Varmasti tämä vaihtelee hieman kuntakohtaisesti, mutta me olemme vain ilmoittaneet asiasta kunnalle. Suomessa on oppivelvollisuus, muttei koulupakkoa. Materiaaleja on helppo hankkia, ja esimerkiksi kirjat eivät ole edes pakollisia. Steiner-koulussakaan ei käytetä kirjoja, Heidi huomauttaa.
Furujen lapset ovat kuitenkin pääosin käyttäneet kirjoja – samoja, joita yhteistyökoulun tunneilla käytetään. Mahdolliset kirja- ja materiaalihankinnat ovat kotiopetuksessa aina vanhempien kustantamia.
- Se on helpottanut lähiopetuspäiviä, kun on samat kirjat käytössä. Kokeita meillä on pidetty oikeastaan vain vanhimmalle lapselle, silloin ajattelin että ne ovat pakollisia. Onneksi koepainotteisuus on muutenkin hieman vähentymässä, Heidi pohtii.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/29a5c86e-d390-4b32-af3a-f3e0c42b38f1?fbclid=IwAR2vTvbN16BVC6LhkPhs6YnyCk2_gKR6LLRbZHC6ON3mRXM8ZdvOCkomu1Q
Furujen perheessä ajatus kotikoulusta lipui mieleen esikoistyttären Saaran ollessa 3-vuotias.
- Tapasimme jenkkiperheitä, joiden lapset olivat kotiopetuksessa. Silloin vasta ymmärsimme, että näinkin voi toimia. Totesimme että ei vitsi, tämä on mahtavaa, perheen äiti Heidi Furu muistelee.
Vanhempiin erityisen vaikutuksen tekivät perheen sisäiset välit, sisarusten välinen lämpö, kiireettömyys sekä lasten käytös.
- Silloin aloimme pohtia, että haluaisimme omaankin perheeseemme jotain tällaista. Vanhemmilla oli aikaa lapsille, ja se klikkasi meihin heti.
Päätös asiasta tehtiin kuitenkin vasta, kun Saaran oli määrä aloittaa ensimmäinen luokka.
Eniten vanhempien päätöstä kritisoi lähipiiri, joka kummasteli sitä, miten lapsi voisi sosiaalistua, kun ei käy koulussa.
- Rauhoittelimme ja toppuuttelimme, että emme me mitään loppuelämän suunnitelmaa ole tehneet. Päätimme, että menemme lukukausi kerrallaan.
"Vau, tämähän toimii”
Kun isovanhemmat ja ystävät näkivät Saaran kehityksen ja opiskeluinnon ensimmäisen luokan joululoman aikoihin, soraäänet alkoivat hiljalleen vaieta.
- He totesivat että vau, tämähän toimii sittenkin, Heidi naurahtaa.
Heidi korostaa perheen panostaneen alusta saakka myös siihen, että he tapaisivat säännöllisesti muita lapsiperheitä.
- Se tuli meiltä kuitenkin melko luonnostaan, olemme aktiivinen perhe. Pidän myös liikuntaa todella tärkeänä osana arkea, ja kotikoulu antaa joustoa siihen sekä perheen yhteiseen aikaan, Heidi summaa.
Myös perheen asuinpaikka vaikutti.
- Olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa toteuttaa tätä, jos olisimme asuneet jossain korvessa. Meillä on kuitenkin ihana ja sosiaalisesti aktiivinen naapurusto, jolloin lapsillakin on seuraa, kun vain on oven avannut.
Ei koulupakkoa
Alusta alkaen Furut tekivät yhteistyötä Helsingissä sijaitsevan yksityiskoulun kanssa, jossa jokainen perheen lapsi on käynyt suorittamassa toisinaan lähiopetusta. Myöskään julkinen sektori ei ole heidän kohdallaan hangannut vastaan.
- Varmasti tämä vaihtelee hieman kuntakohtaisesti, mutta me olemme vain ilmoittaneet asiasta kunnalle. Suomessa on oppivelvollisuus, muttei koulupakkoa. Materiaaleja on helppo hankkia, ja esimerkiksi kirjat eivät ole edes pakollisia. Steiner-koulussakaan ei käytetä kirjoja, Heidi huomauttaa.
Furujen lapset ovat kuitenkin pääosin käyttäneet kirjoja – samoja, joita yhteistyökoulun tunneilla käytetään. Mahdolliset kirja- ja materiaalihankinnat ovat kotiopetuksessa aina vanhempien kustantamia.
- Se on helpottanut lähiopetuspäiviä, kun on samat kirjat käytössä. Kokeita meillä on pidetty oikeastaan vain vanhimmalle lapselle, silloin ajattelin että ne ovat pakollisia. Onneksi koepainotteisuus on muutenkin hieman vähentymässä, Heidi pohtii.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/29a5c86e-d390-4b32-af3a-f3e0c42b38f1?fbclid=IwAR2vTvbN16BVC6LhkPhs6YnyCk2_gKR6LLRbZHC6ON3mRXM8ZdvOCkomu1Q
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.