Meillä on kaksi samojedia, ovat olleet kuin paita ja peppu. Niin mahtavasti toimineet keskenään. Ikää vanhemmalla on 9 v. Nuorempi 7 v.
Nyt ikävä kyllä vanhemmalla on niin paljon sairauksia, että hänet on laitettava ikuiseen uneen.
Mikä on kokemuksenne miten tässä tilanteessa pitäisi toimia nuoremman koiran kanssa? Kaveri lähtee viereltä.
Jotkut sanoo, että koira on vain koira, ei se ikävöi.
Jotku sanoo, että koiran pitäisi päästä haistamaan kuollut kaverinsa. Nimenomaan silloin kun koira on kuollut.
Mikä on teidän kokemuksenne?
Me ihmisinä emme jätä tätä vanhempaa koiraa yksin viimeiseen uneensa, vieressä ollaan.
Ystävällisiä ja asiallisia kommentteja, kiitos!
Nyt ikävä kyllä vanhemmalla on niin paljon sairauksia, että hänet on laitettava ikuiseen uneen.
Mikä on kokemuksenne miten tässä tilanteessa pitäisi toimia nuoremman koiran kanssa? Kaveri lähtee viereltä.
Jotkut sanoo, että koira on vain koira, ei se ikävöi.
Jotku sanoo, että koiran pitäisi päästä haistamaan kuollut kaverinsa. Nimenomaan silloin kun koira on kuollut.
Mikä on teidän kokemuksenne?
Me ihmisinä emme jätä tätä vanhempaa koiraa yksin viimeiseen uneensa, vieressä ollaan.
Ystävällisiä ja asiallisia kommentteja, kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Parasta olisi jos ottaisitte uuden pennun nuoremmalle kaveriksi. Kyllä se ikävöi kaveria hetken aikaa se on selväkin mutta ohi menee. En tuohon kuolleen näyttämiseen lähtisi sillä ei se ole muutenkaan helppoa koiran lopettaminen saati sitten vielä raatoa kanniskella.
Jos mahdollista, antaoisn haistaa kuolleen. Siollon koira omalla tavallaan tajuaa, ettäkaveri on poissa. Jälkeenjäänyt voi surra viikkoja, olla ruokahaluton ja apea. ainakin meillä oli, ja piristyi vasta pitkällä kyläreissulla tavattuaan tosia koiria. Otettiin myös pentu kaveriksi
Ei pidä nähdä.Koira unohtaa kaverinsa muutamassa päivässä tai viikossa,ellei siitä muistuteta esim kutsumalla kuollutta koiraa nimeltä koiran kuullen.
Koirat vaihtaa kotia, ja hyvällä hoidolla unohtaa muutamassa tunnissa/päivässä entiset omistajat ja koirakaverit.
Meillä on ollu kodinvaihtajia.Osalla ei ole mikään hinku,tai kaipaus omistajien perään kun he lähtivät.Kun niille koirille tarjotaan hyvät oltavat ja mielekästä tekemistä, ne ei edes ikävöi entisiä perheitä,tai koirakavereita jotka jäi entiseen perheeseen tai sijoitettiin muualle.
Et minä keksisin vaan koiralle mieluista puuhaa,lenkkiä,leikkiä ,kyläilyä,leikkiä koirien kanssa,niin ei tylsyyttään ikävöi.
Sanoisin että eri asia, kodinvaihtajalla vaihtuu ihan kaikki elämässä, koti, kaikki ihmiset. Siinä ikäänkuin astuu uuteen elämään, helpompi unohtaa entinen kun mikään ei siitä muistuta. Vieläpä on täysi työ uuteen ympäristöön sopeutuessa, ei siinä juuri ehdi ikävöidä.