Olen 24v vakavasti masentunut miespotilas. Olen aina ollut kykenemätön kerryttämään painoa ja olen n. 174 pitkä ja painan (tai ainakin painoin) n. 50kg. Koska EN omista henkilö vaakaa (ja jostain oudosta syystä sairaalan mielenterveys osastoltakaan ei tunnu sellasta löytyvän) niin lukema vuosia vanha.
Ongelmani on nyt se, että olen aina syönyt kun on nälkä. Sellai sopivasti jos ei ole taloudellisesti ongelmia. Nyt kun olen kamppaillut taloudellisten ongelmien kanssa olen rahan säästö temppuna alkanut vähentämään syömistä vaikka olen täysin tietonen siitä mitä se tekee mielelle ja ruumiille. Saatan olla syömättä joka toinen päivä ihan vaan säästääkseni. Krooninen insomniakin on omaksi onnekseni muuntautunut hypersomniaksi (ja unet on aika addiktoivia nyt kun olen niitä vihdoinkin alkanut näkemään). Ohan se halvempaa nukkua kuin olla hereillä. Ja koska olen yhä enemmän kevyesti nälässä en enää huomaa sitä niin helposti.
Unohtamatta sitä kun syön, niin syön, jotain... En katso kaloreita tai muuta terveellisyyttä.
Yhteen välii kans mietin et varmaa semi kivuton tapa kuolla jos pikku hiljaa vähentää syömistä.
Siis tiivistettynä motivaationi vähentää syömistä on poikkeava anoreksiasta ja tiedostan seuraukset, mutta lopputulos on käytännössä samanlainen. Söisin enemmän jos olisi enemmän rahaa...
Kyseessä on selvästi jonkin asteinen syömishäiriökin, mutta ongelma ei sovi oikeen minkään syömishäiriön kuvaukseen.
ps. tämän olisi voinut kirjottaa myös mielenterveys puolelle, mutta päädyin kirjotamaan tänne koska on nälkä, en jaksa lähee kauppaan, vois tilata kebun, mut vastahan mä eilen söin nii turha sitä rahaa laittaa enemmän syömiseen. Sokeroitu vesi on kuiteski halvempaa. Ja kuiteski ne taas hylkää kela hakemuksen, koska jouduin ottaa lainaa et sain vuokran maksettua ja kattovat kuiteski sen tulona vaik sanoin et se on laina...
Ongelmani on nyt se, että olen aina syönyt kun on nälkä. Sellai sopivasti jos ei ole taloudellisesti ongelmia. Nyt kun olen kamppaillut taloudellisten ongelmien kanssa olen rahan säästö temppuna alkanut vähentämään syömistä vaikka olen täysin tietonen siitä mitä se tekee mielelle ja ruumiille. Saatan olla syömättä joka toinen päivä ihan vaan säästääkseni. Krooninen insomniakin on omaksi onnekseni muuntautunut hypersomniaksi (ja unet on aika addiktoivia nyt kun olen niitä vihdoinkin alkanut näkemään). Ohan se halvempaa nukkua kuin olla hereillä. Ja koska olen yhä enemmän kevyesti nälässä en enää huomaa sitä niin helposti.
Unohtamatta sitä kun syön, niin syön, jotain... En katso kaloreita tai muuta terveellisyyttä.
Yhteen välii kans mietin et varmaa semi kivuton tapa kuolla jos pikku hiljaa vähentää syömistä.
Siis tiivistettynä motivaationi vähentää syömistä on poikkeava anoreksiasta ja tiedostan seuraukset, mutta lopputulos on käytännössä samanlainen. Söisin enemmän jos olisi enemmän rahaa...
Kyseessä on selvästi jonkin asteinen syömishäiriökin, mutta ongelma ei sovi oikeen minkään syömishäiriön kuvaukseen.
ps. tämän olisi voinut kirjottaa myös mielenterveys puolelle, mutta päädyin kirjotamaan tänne koska on nälkä, en jaksa lähee kauppaan, vois tilata kebun, mut vastahan mä eilen söin nii turha sitä rahaa laittaa enemmän syömiseen. Sokeroitu vesi on kuiteski halvempaa. Ja kuiteski ne taas hylkää kela hakemuksen, koska jouduin ottaa lainaa et sain vuokran maksettua ja kattovat kuiteski sen tulona vaik sanoin et se on laina...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.