Sairastin anoreksiaa ja bulimiaa vielä n.1v sitten. Ja syömishäiriö on mulle vieläkin herkkä asia ja häpeän edelleen sitä. Vaikka painan nyt enemmän ja olen onnellisempi on mulla edelleen mielessä välillä harhakuvat onnellisuudesta kun olin laihempi.
Onneksi minulla oli ystävä kenelle pystyin avautumaan kyseisistä asioista lääkärien ohella. Luotin siihen että ystävä välitti ja että häntä kiinnosti...
Nyt puolivuotta sitten eräs hänen tekemä kommentti sai minut tuntemaan, että hän ei oikeastaan yhtään ymmärtänyt miten paska olo voi olla kun sairastaa masennusvaltaisesta pibolaarihäiriöstä eikä mikään tunnu miltään ja lääkkeet ei toimi hyvin ja siihen päälle syömishäiriö joka antaa jotain onnistumisen tunnetta elämään kieroutuneella tavalla ja josta oli helvetin vaikea yrittää luopua.
avauduin ensimmäisen kerran ystävälleni siitä kuinka vaikeaa mulla on ollu viimeisten kuukausien aikana hän ei oikeastaan kommentoi mun puheita mitenkään vaan toteavaa vaan että -”Oispa mullaki syömishäiriö, kun kaikki jotka on siihen sairastunut ja parantunu on saanut heti tissit”
Tuli vaan sellainen mielikuva, että se ajattelee että syömishäiriöistä voi parantua naps noin vaan ja saada tissit vastineeks...
Pari muutakin kommenttia on osunu arkaan paikkaan mm. ”Et näytä mitenkään alipainoiselta tai siltä että sulla ois mielenterveyshäiriö ja syömishäiriö” mutta tää oli sellainen minkä pystyin jakamaan...
Mikä on pahin/muuten vaan tunteisiin menny asia minkä ystävänne on sanonu teidän syömishäiriöstä?
Onneksi minulla oli ystävä kenelle pystyin avautumaan kyseisistä asioista lääkärien ohella. Luotin siihen että ystävä välitti ja että häntä kiinnosti...
Nyt puolivuotta sitten eräs hänen tekemä kommentti sai minut tuntemaan, että hän ei oikeastaan yhtään ymmärtänyt miten paska olo voi olla kun sairastaa masennusvaltaisesta pibolaarihäiriöstä eikä mikään tunnu miltään ja lääkkeet ei toimi hyvin ja siihen päälle syömishäiriö joka antaa jotain onnistumisen tunnetta elämään kieroutuneella tavalla ja josta oli helvetin vaikea yrittää luopua.
avauduin ensimmäisen kerran ystävälleni siitä kuinka vaikeaa mulla on ollu viimeisten kuukausien aikana hän ei oikeastaan kommentoi mun puheita mitenkään vaan toteavaa vaan että -”Oispa mullaki syömishäiriö, kun kaikki jotka on siihen sairastunut ja parantunu on saanut heti tissit”
Tuli vaan sellainen mielikuva, että se ajattelee että syömishäiriöistä voi parantua naps noin vaan ja saada tissit vastineeks...
Pari muutakin kommenttia on osunu arkaan paikkaan mm. ”Et näytä mitenkään alipainoiselta tai siltä että sulla ois mielenterveyshäiriö ja syömishäiriö” mutta tää oli sellainen minkä pystyin jakamaan...
Mikä on pahin/muuten vaan tunteisiin menny asia minkä ystävänne on sanonu teidän syömishäiriöstä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
”Mikset vaan lopeta ja ala syömään terveellisesti” ja ” Onks sun pakko hehkuttaa sun syömishäiriöstä” (toi hehkutus juttu tuli siitä kun satuin ohimennen mainitsemaan lääkärinkäynnistä syyksi siihen kun en päässyt viettämään aikaa kyseisen ihmisen kanssa sen takia) (en sit tiiä olisiko se halunnut et valehtelen ja väitän syyksi jotain muuta menoa kun lääkärikäynnin mainitseminen on hehkutusta)
Eikö näitä saa hoitoon kun ei ymmärrä itse olevansa avun tarpeessa?