Olen päältäpäin normaali mies 35-40v. Käyn töissä, en ryyppää, osaan käyttäytyä. MUTTA olen kaikki vapaa ajat vanhempieni kanssa. En osaa itsenäistyä. YRITÄN SITÄ oikeasti. Mutta vaan tuntuu etten osaa olla yksin, haluan olla heidän kanssa ja jutella. Yksinolo ahdistaa todella voimakkaasti. No tällä iällä kaverit ovat jo omissa perheissään / touhuissaan. Pari kaveria on ns. vapailla markkinoilla niin jos en ole vanhemmillani niin heti tekee mieli lähteä heidän luo ettei tarvitse olla yksin. jutella ja olla. Kun olen kotona olen lukossa. en laita ruokaa, syön vaan eineksiä. pyykinpesua yritän tehdä yksin. Tarvitsen kaikkeen kaverin.. vanhemmat..seuraa. En lähde yksin baariin, en lähde yksin ulkomaille. Tuntuu ahdistavalta.
En osaa nauttia elämästä yksin.
Olenko persoonallisuushäiröinen?
Olenko aikuinen mies joka ei ole itsenäistynyt?
Olenko mies joka tarvitsee psykiatria?
Kiitos jos jaksatte vastata... olisi kiva lukea miten te olette samantyyppisestä elämän tilanteesta päässeet
En osaa nauttia elämästä yksin.
Olenko persoonallisuushäiröinen?
Olenko aikuinen mies joka ei ole itsenäistynyt?
Olenko mies joka tarvitsee psykiatria?
Kiitos jos jaksatte vastata... olisi kiva lukea miten te olette samantyyppisestä elämän tilanteesta päässeet
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Viestistäsi on jo lähes vuosi mutta tuli harmittava olo puolestasi, että kukaan ei ole vastannut. Jos et ole hakenut apua ongelmiisi niin se varmaankaan kuitenkaan ole poistunut.
Kuvaamasi mukaan kärsit emotionaalisesta riippuvuudesta / riippuvuuden tunnelukosta. Voit esim. tehdä tunnelukkotestin, löytyy ko. hakusanalla helposti netistä. Yksin ongelmaa voi lähestyä ensin tiedostamalla ongelmat ja sitten esim, miettiä, että mitä kaikkea ikävää tai pahinta ikinä voi tapahtua jos teet asioita yksin. Ja sitten toisaalta mitä kaikkea hyvää voisi tapahtua? Mitä kaikkea hyvää tämä pelko estää tapahtumasta. Kannattaa alkaa pikkuhiljaa mennä sinne epämukavuusalueelle. Tee lista ja ala suorittaa asioita siitä ja huomaat, että oikeasti pystyt niihin ja mitään kauheaa ei tapahtunutkaan, tämä on voimaannuttavaa. Mene esim. ensin elokuviin yksin sitten ravintolaan, päätä valmistaa ateria itsellesi jne. Tee kivoja asioita itsellesi.
Harvoin tästä kuitenkaan pääsee kokonaan yksin eroon ja siksi kannattaa hakeutua ensin psykiatrille, joka voi laittaa sinulle lähetteen kelan psykoterapiaan. Sitten vain etsit sopivan terapeutin ja alat työstää ongelmaa.
Miksi hakea muualta apua, kun psykiatri näkyy olevan täällä palstalla.
Riippuvainen persoonallisuus alkaa yleensä iän myötä helpottaa. Aloittajalle niin ei näytä käyneen.
Koska hän kärsii todella paljon asiasta ja se rajoittaa elämää, kannattaisi hakeutua psykoterapiaan.