Erään kevyen satamatörmäilyn takia veneen laidasta (=reippaasti vesilinjan yläpuolelta) ruhjoutui tupakka-askin kokoiselta alalta gelcoat pois, vähän tuli hiushalkeamiakin ja alla oleva lasikuitukin otti hieman osumaa. Ei mennyt väkyvästi läpi, mutta sen verran syntyi vauriota, että jostakin halkeamasta tihkuu sadevesi sisään, jos oikein rankasti sataa. Toisin sanottuna lasikuitu on ehtinyt jo sateesta vähän kostua (koska virittelemäni sadesuojaus ei toiminut).
Tämä pitäisi nyt jotenkin korjata lasikuidun lisäkostumisen ehkäisemiseksi mahdollisimman pian. Ei oikein houkuttele veneen nostattaminen johonkin kuivumaan kesken kesän, mutta mitä kannattaisi tehdä?
Itsellä on ollut mielessä pari vaihtoehtoa:
1) Viritellä kunnon sadesuojaus, antaa kuivua muutama sateeton päivä (ja toivoa että se riittää), laminoida vauriokohtaan kuitua (ennen tietysti hionta ja putsaus) laiturilta roikkuen, päälle topcoat. Syksyllä sitten sisäpuolelta hiotaan vaurikohdasta kaikki mahdollisesti sisään jäänyt vaurioitunut kuitu pois, kuivatus yli talven ja kevään lämpimillä kunnollinen korjauslaminointi. Tietysti myös ruumiinavaus gelcoatin hiushalkeamille niiden alla olevien vaurioiden varalta.
2) Samat sadesuojat ja kuivatus, vauriokohtaan hionta jotakin lasikuitukittiä ensiavuksi ja päälle topcoattia. Syksyllä hionta sisältä, keväällä täydellinen korjauslaminointi.
3) Pelkkää teippiä pitämään vettä ulkopuolella (niin paljon kuin mahdollista) ja palata syksyllä asiaan kuivatus- ja hiontahommissa. (Lähtökohtaisesti tämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta, koska kuitu varmasti kostuu vain lisää.)
Tietysti jos kuitu on nyt kesällä korjattaessa yhä kosteaa, niin varmasti täytyy sitten myöhemmin hioa laminoida koko roska uudestaan, mutta tärkeimmältä tuntuisi estää uuden kosteuden pääseminen runkoon.
Tämä pitäisi nyt jotenkin korjata lasikuidun lisäkostumisen ehkäisemiseksi mahdollisimman pian. Ei oikein houkuttele veneen nostattaminen johonkin kuivumaan kesken kesän, mutta mitä kannattaisi tehdä?
Itsellä on ollut mielessä pari vaihtoehtoa:
1) Viritellä kunnon sadesuojaus, antaa kuivua muutama sateeton päivä (ja toivoa että se riittää), laminoida vauriokohtaan kuitua (ennen tietysti hionta ja putsaus) laiturilta roikkuen, päälle topcoat. Syksyllä sitten sisäpuolelta hiotaan vaurikohdasta kaikki mahdollisesti sisään jäänyt vaurioitunut kuitu pois, kuivatus yli talven ja kevään lämpimillä kunnollinen korjauslaminointi. Tietysti myös ruumiinavaus gelcoatin hiushalkeamille niiden alla olevien vaurioiden varalta.
2) Samat sadesuojat ja kuivatus, vauriokohtaan hionta jotakin lasikuitukittiä ensiavuksi ja päälle topcoattia. Syksyllä hionta sisältä, keväällä täydellinen korjauslaminointi.
3) Pelkkää teippiä pitämään vettä ulkopuolella (niin paljon kuin mahdollista) ja palata syksyllä asiaan kuivatus- ja hiontahommissa. (Lähtökohtaisesti tämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta, koska kuitu varmasti kostuu vain lisää.)
Tietysti jos kuitu on nyt kesällä korjattaessa yhä kosteaa, niin varmasti täytyy sitten myöhemmin hioa laminoida koko roska uudestaan, mutta tärkeimmältä tuntuisi estää uuden kosteuden pääseminen runkoon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Reikä veneen kyljessä? En kutsuisi tuota kevyeksi törmäilyksi.
Eikös tuo pidä välittömästi korjata.
Voi aallokossa vesi tulla kunnolla sisään.
Jos se kohta on päässyt imemään vettä, ei vain pintakostea niin kohta 3 on ainoa mahdollinen. Märkään kun ei pysty kunnollista laminaattikorjausta tekemään.
1 on paras vaihtoehto, mutta kestää varmaan 2:llakin. Kikkakolmonen on aika kevytkorjaus, josta vesi ainakin pääsee lasikuituun... tosin itse tein sen muutama vuosi sitten. Omassa tilanteessa vesi ei kuitenkaan tullut sisään veneeseen.
Ok. Pystyyköhän pintapuolisesti mitenkään arvioimaan, kuinka syvältä laminaatti on kostunut? Läpi sieltä on sadevettä joka tapauksessa tullut pienenä norona kovien sateiden aikaan, joten sisällä on ainakin ollut vettä, mutta lieköhän yhtään toivoa ettei kuitu ole syvempää kostunut.
Millaiset seuraukset mahtaisi olla, jos olisi päässyt vettymään pahemmin, mutta silti yrittäisi kuiduttaa nyt kesällä ensiavuksi ja syksyllä jatkaisi sitten kunnolla?
Yksi vaihtoehto voisi myös olla paikata ruhje ohuesti jollakin epoksipohjaisella tavaralla, joka sulkisi kuidun ulkoa päin tulevalta kosteudelta. Syksyllä sitten pitäisi ihmetellä miten epoksista enää sitten pääsee eroon.
Ja siis tosiaan rungossa ei ole ammottavaa reikää, vaan joku halkeama tihuttaa sadevettä kannen reunasta.
Ei syytä panikointiin. Vesilinjan yläpuolella kaikki on enemmän tai vähemmän kosmeettista. Veneen rakenteellinen lujuus ei varmasti tuosta vauriosta oleellisesti kärsi. Ja rakenne ei takuulla vety - jos siis kyseessä on umpilaminaatti. Polyesteri imee vettä erittäin vähän ja lasi ei ollenkaan. On hyvä muistaa ja ymmärtää, että runkorakenteen laminoinnissa on käytetty täsmälleen samaa polyesteri -nimistä muovia kuin mitä lähes kaikissa veneissä on myös sääsuojana; siis gelcoat. Paikkaa tilapäisesti millä paikkaat, jos paikkaat ja ensi kesäksi huolellisemmin kuntoon. Huoli pois ja kesästä kaikki irti!
"Polyesteri imee vettä erittäin vähän ja lasi ei ollenkaan."
Kas vain, joku täällä näköjään oikeasti ymmärtää asiasta jotain.
Lasikuidun ja murtuneen muovin väliset törmäilyssä syntyneet halkeamat ovat kuitenkin täynnä ilmaa, ja se voi korvautua vedellä. Silloin polyesterimuovi voi reagoida kemiallisesti veden kanssa imemisen sijasta. Seurauksena on osmoosikupla ja entisestään laajeneva rakennevaurio. Samoin jos rakenteiden halkeamissa on vettä loppusyksystä ilmojen pakastuessa, syntyy lisää vaurioita veden laajetessa jäätyessään.
Osa epoksimuoveista muuten tarttuu ja kovettuu vaikka veden alla, ja niitä voi siis käyttää sukeltajakin. Korjaus ei siis edes edellytä kuivatusta käytetystä aineesta riippuen. Toki veden alla kovettuvat ovat kalliimpia, mutta jos määrä on pieni ei sekään ole ongelma. Ulkopinnan kittaaminen onnistuu siis vaikka heti ilman isompia operaatioita ja ilman laminointeja.
Jos kerta vesilinjan yläpuolella, niin liimaa siihen koko paikan peittävä, vedenpitävä tarra päälle. Syksyllä tarra pois ja sitten kunnon korjaus ensi keväänä.