Olen tuskastunut tähän Suomen köyhään ja tylsään sekä ylikoulutettuun jazz kenttään, joka keskittyy valtaosasti pääkaupunkiseudulle ja Sibelius-Anemian jazz-osaston ympärille.
Mikään akateeminen laitos ei voi kouluttaa minkään muotoista lahjakkuutta, koska se täytyy olla jo valmiiksi pohjalla. Joten tämän akateemisen köyhyyden seurauksena Sibelius-Anemian jazz-osasto suoltaa maistereita työttömien kortistoon. He oppivat tiluttamisen jalon taidon, mutta taas siinä ohessa unohtui se kaikista olennainen eli omalla sielulla soittaminen.
Tuolta Sibelius-Anemian jazz-osastolta on viimeisen vuosikymmenten aikana valmistunut miltei vain pieni kourallinen näitä jotka osaavat soittaa tuolla aidolla sydämellä sekä olivat jo täysiä virtuooseja käytännössä nuorena.
Jos nyt kuitenkin mennään tähän itse asiaan, että tämä jazz ei ole koskaan ollut mikään akateeminen koulukunta johon vain maisterin tai tohtorin sekä kandin kouluttautunut voi yltää/päästä.
Vaikka on niitä myös amatöörijazzareita, jotka käyvät joskus jossain kuppiloissa soittamassa jazzia. Vaikka eivät saisi edes saksofoniaan koskaan oikeaan vireeseen.
Mutta sitten taas tämä akateemisen jazz kentän suuri sisäinen kilpailu ja kateusilmapiiri. Se on suorastaan naurettavaa ja surkuhupaisaa nähdä kun köyhät jazz-opiskelijat kilpailevat siitä, että kenen vasta perustettu tekotaide jazz-orkesteri saa jonkun jazzliiton kiertuetuen, jonka summalla ei edes kata konserttien majoituskuluja.
Tämä Suomi en edelleen tämän jazz-kulttuurin takapajula ja syystäkös tätä koko skeneä ei täällä varsinkaan nämä Perussuomalaiset juntti-kulttuuriministerit osaa arvostaa. Tästähän Iiro Rantala totesi muutama vuosi sitten, että haluaisi lakkauttaa Perussuomalaiset :)
Kaikki luova säveltaide on sellainen osa-alue, että siihen ei voi kukaan toinen opettaa jos tästä aidosta luovuudesta puhutaan. Niin toivoisin, että Sibelius-Anemian jazz-osaston opettajat alkaisivat jo vihdoin ymmärtää tämän, ettei niitä opiskelijoita voi pakottaa aina kuuntelemaan vain näitä tiettyjä jazz-levyjä ja sitten opettaa vihaamaan mm. latinomusaa jne. Sillä tällainen musiikinopetusmetodi on jo puhdasta fasismia parhaimmillaan.
Turha tästä avautumisesta on silti vetää kenenkään hernettä sinne nenään. Koska minä laitoin tämän viestin eteenpäin vain herättääkseni teitä Suomen jazzareita. Sillä kyllä tästä maasta löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta ja joku täältä voi vielä jazzillakin ponnistaa maailmalle. Mutta sellainen vaatii aina niitä todellisia uhrauksia, jossa joutuu lopulta omistamaan koko elämänsä tuolle jutulle. Vaikka siltikään tällainen akateeminen standardijazz-spedeily ei täytä tämän tunnusmerkkejä. Koska tuosta akateemisesta ylikoulutetusta jazzista puuttuu se aidon elävän musiikin intohimo.
Mikään akateeminen laitos ei voi kouluttaa minkään muotoista lahjakkuutta, koska se täytyy olla jo valmiiksi pohjalla. Joten tämän akateemisen köyhyyden seurauksena Sibelius-Anemian jazz-osasto suoltaa maistereita työttömien kortistoon. He oppivat tiluttamisen jalon taidon, mutta taas siinä ohessa unohtui se kaikista olennainen eli omalla sielulla soittaminen.
Tuolta Sibelius-Anemian jazz-osastolta on viimeisen vuosikymmenten aikana valmistunut miltei vain pieni kourallinen näitä jotka osaavat soittaa tuolla aidolla sydämellä sekä olivat jo täysiä virtuooseja käytännössä nuorena.
Jos nyt kuitenkin mennään tähän itse asiaan, että tämä jazz ei ole koskaan ollut mikään akateeminen koulukunta johon vain maisterin tai tohtorin sekä kandin kouluttautunut voi yltää/päästä.
Vaikka on niitä myös amatöörijazzareita, jotka käyvät joskus jossain kuppiloissa soittamassa jazzia. Vaikka eivät saisi edes saksofoniaan koskaan oikeaan vireeseen.
Mutta sitten taas tämä akateemisen jazz kentän suuri sisäinen kilpailu ja kateusilmapiiri. Se on suorastaan naurettavaa ja surkuhupaisaa nähdä kun köyhät jazz-opiskelijat kilpailevat siitä, että kenen vasta perustettu tekotaide jazz-orkesteri saa jonkun jazzliiton kiertuetuen, jonka summalla ei edes kata konserttien majoituskuluja.
Tämä Suomi en edelleen tämän jazz-kulttuurin takapajula ja syystäkös tätä koko skeneä ei täällä varsinkaan nämä Perussuomalaiset juntti-kulttuuriministerit osaa arvostaa. Tästähän Iiro Rantala totesi muutama vuosi sitten, että haluaisi lakkauttaa Perussuomalaiset :)
Kaikki luova säveltaide on sellainen osa-alue, että siihen ei voi kukaan toinen opettaa jos tästä aidosta luovuudesta puhutaan. Niin toivoisin, että Sibelius-Anemian jazz-osaston opettajat alkaisivat jo vihdoin ymmärtää tämän, ettei niitä opiskelijoita voi pakottaa aina kuuntelemaan vain näitä tiettyjä jazz-levyjä ja sitten opettaa vihaamaan mm. latinomusaa jne. Sillä tällainen musiikinopetusmetodi on jo puhdasta fasismia parhaimmillaan.
Turha tästä avautumisesta on silti vetää kenenkään hernettä sinne nenään. Koska minä laitoin tämän viestin eteenpäin vain herättääkseni teitä Suomen jazzareita. Sillä kyllä tästä maasta löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta ja joku täältä voi vielä jazzillakin ponnistaa maailmalle. Mutta sellainen vaatii aina niitä todellisia uhrauksia, jossa joutuu lopulta omistamaan koko elämänsä tuolle jutulle. Vaikka siltikään tällainen akateeminen standardijazz-spedeily ei täytä tämän tunnusmerkkejä. Koska tuosta akateemisesta ylikoulutetusta jazzista puuttuu se aidon elävän musiikin intohimo.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Elämys tapahtuu aina kuulijan päässä, myös soittajalla. Soittaja saattaa hyvinkin olla fiiliksissä, vaikka ei saakaan kuulijaa syttymään. Yhtenä päivänä ei iske, mutta toisena sitäkin lujemmin.
Nykyjazzarit ei lähde yhdellekään keikalle ilman apurahaa ja kiertuetukia, intohimo puuttuu. Näsäviisaita paskiaisia.
Monet vähänkään nuoremmat jazzmuusikot ovat jämähtäneet soittamaan 60-luvun alun mainstreamia. Tämäntyylisellä musiikilla on jonkinlaista kaupallista vetoa, mutta taiteellinen kunnianhimo puuttuu täysin.
Verratkaa siihen, miten monipuolista nykyjazzia tehdään muissa pohjoismaissa ja Virossa. Näitä yhtyeitä ei juuri Suomessa kuule. Maamme ykkösjazzfestivaaliin haalitaan kärkiesiintyjiksi artisteja, jotka ovat mahdollisimman kaukana jazzista kuten Alanis Morissette.
Sibelius-Anemian Jazzosasto ei ole yllättänyt sadollaan edelleenkään :)
Mutta kauas siinä vielä menee, että tämä jazzin Jouko Turkka siirtyy eläkkeelle ?
Toivottavasti sinne ei nouse hänen jälkeen samanlainen laitosjazzari tilalle nujertamaan henkisesti näitä Sibelius-anemian jazz opiskelijoita.
Voisi koko paikan kohta muuttaa suomalaisen jazzin kidutuksen laitokseksi.
Olenko ainut ihminen Suomessa joka ei tykkää yhtään jazzista?
Mikä kumma siinä on kun kaikki muut tykkäävät niin kauheasti, ja minä en vain tykkää?
Tietääkö joku tällä palstalla jonkun joka ei myöskään tykkää jazzista?
Kertokaa!
Miksi Jazz-levyt saavat arvosteluissa 4 - 5 tähteä. Onko ne tosiaan niin hyviä, vai ovatko kriitikot ``Vauhtisokeita.``
Sibiksen Jazz-koulutus samaa luovuuuden murhaava paskaa kuin säveltäjäkoulutuskin. Omahyväistä itsekehua syntyy, mutta ei ensimmäistäkään vetävää piisiä. Akatemia on oikeasti musiikin mädätyskeskus Suomessa. Akatemialla on jäljellä vain yksi tehtävä: Tuhota lahjakuudet ja hävittää ne totaalisesti Suomesta.
Mutta miksi me annamme tällaisen mädätetyn paskan toimia Suomessa ?
Onhan meillä kuitenkin sananvapaus ja jos teemme vaikka adressin, että ne Sibelius-Akatemian mädättäjät lähtee sieltä ulos ja ne osaajat tilalle.
Niin johan muuttuu tämä asia vaikka kerrasta.
Kaikki musiikin alueet ovat kangistuneet kaavoihinsa. Toisaalta kaikki musiikki taipuu jatsiksi, jopa yksioikoinen Beatles, kun joku innostuu särkemään raja-aitoja.:)
Nykyään jazzmuusikot liian koulutettuja. Liika musiikillinen koulutus nimenomaan tappaa jazzin, koska jazzissa kysymys improvisoinnista ja soittamisen riemusta. samoin liika koulutus tappaa esim. rockin, bluesin ja countryn. Ja musiikkikouluissa ei opeteta tunnetta, joka soittamisessa ja laulamisessa se kaiken a ja o.
Muistaakseni Frank Sinatralle sanottiin joskus ellen väärin muista), että ei haittaa jos ei ole kaupungin kaunein ääni, jos vain osaa tulkita tunteelta, mutta jos tunne puuttuu, niin kauneinkaan ääni ei voi sitä korvata. Myös irlantilainen kitaristi Rory Gallgher muistaakseni joskus sanoi, että niin kauan ei haittaa se, jos soittaa jotkut sävelet hieman väärin, kun tunne on mukana. Rory lauloi ja soitti aina tunteella ja ihan aina ei mennyt täysin putkeen, mutta se ei haittaa, koska tunne välittyy silti ja soittamisen ja laulamisen ilo ja se, että musiikki on intohimo.
Monet muusikot nykyään liian teknisiä.
Mutta missä se sielu on?
minne se jäi....
Sibiksen jazzareissa tuo on juuri sielun osalta usein poissa. Ne osaa vaan muutamia be-bop likkejä, mutta on se jazzmusa oikeesti muutakin kuin vain sitä DIIBA-DAABA DOO DIIBADAABA DAATa.
ei se sinänsä oo huono asia, mut tunnetta kaipaa toki . Pannut merkille että tunne jää välillä puolitiehen, mut hyvin kompensoi sitä puutetta teknisillä taituruudella. Esim juhani aaltosen jazz on sellaista teknistä jazzia , ns älykköjazzia.
jos kaipaat tunteikkaista soittoa, oli se sitten jazzia tai rokkia niin ainaki heikki silvennoinen(paremmin kummelista tunnettu) soittaa emotionaalisesti kitaraansa.
Kaisa Kulmala trio-Tribute on tosi hyvä kotimainen jazzlevy. Mulla on se. Hyvin usein palaan siihen, Kaunista ja löytyy myös koukeroitakin jonku verran.
Sinne Sibelius-Akatemiaan pitäisi perustaa sellainen uusi sivujazzlinja, kuin Fuusiojazz-osasto.
Sitten ne tekotaide jazzin soittajat eivät enää sinne pääsisi sisään, kun ei enää taidot riittäisi.
Miksi tähän maahan korkeakoulutetaan jazzmuusikoita? Apurahahakemuksia osaavat tehdä paremmin kuin mitään muuta. Luulevat olevansa suuriakin taiteilijoita soittaessaan tai laulaessaan stankkuja paikallisen kuppilan terassilla. Naurettavaa paskaa! Suurin osa niistä yhteiskunnan kouluttamista ”taiteilijoista” tekee pimeää työtä keikkailemalla ja antamalla soittotunteja! Olisi oiva verotarkastajan kohde tämä ylväs ammattiryhmä.