Onko täällä koulujännittäjiä?
Itse siirryin kokonaan uudelle alalle pari vuotta sitten ja voin sanoa että koulu on yhtä tuskaa! Sosiaali ja terveysalalla tehdään ilmeisesti opiskelijoista jotain luennoitsijoita, kun jatkuvasti täytyy noussa esiin korokkeelle ja kertoa mielipiteensä millon mistäkin helvetin asiasta. Aivan uskomatonta! Voin sanoa ettei toimi ainakaan omalla kohdalla. Jatkuvat Epäonnistumisen tunteet sosiaalisissa tilanteissa syö kyllä viimeisetkin rippeet itsevarmuudesta ja kierre on valmis.
Oon nyt 3 kympin hujakoilla ja musta tuntuu muutenkin että olen lasten keskellä. Kaikki puksuttaa omissa pikku laumoissansa täällä ja yrittää väkisin pysyä hyväksyttävänä laumansa jäsenenä. Mäkin yritin, mutta epäonnistuin. Toisaalta mä en ole ikinä kokenut tunnetta kuuluvani mihinkään ryhmään, joten tilanne ei ole mikään uusi. Epäonnistumisten myötä musta on ajan saatossa kehittynyt kunnon ihmisvihaaja. Toisaalta pidän myös ihmisistä ja siitä syystä olen alalle hakeutunut. Olen parhaimmillani kun voin olla 2-3 hengen ryhmässä, mutta heti jos ryhmä kasvaa vetäydyn surkeasti omaan kolooni. Kun on epäonnistunut useasti tekisi mieli jättää ryhmä ja yrittää pestä kasvonsa uutta ryhmää varten. Ihmisille on kasvanut niin vahvoja ennakko-odotuksia jo käyttäytymisestäni tilanteissa, että kuopasta on mahdoton päästä pois. Ai saatana kun vituttaa, mutta pakko yrittää puksuttaa vaan mukana ja epäonnistua kerta toisensa jälkeen, että valmistuu ja pääsee täältä laitokselta joskus pois!!
Itse siirryin kokonaan uudelle alalle pari vuotta sitten ja voin sanoa että koulu on yhtä tuskaa! Sosiaali ja terveysalalla tehdään ilmeisesti opiskelijoista jotain luennoitsijoita, kun jatkuvasti täytyy noussa esiin korokkeelle ja kertoa mielipiteensä millon mistäkin helvetin asiasta. Aivan uskomatonta! Voin sanoa ettei toimi ainakaan omalla kohdalla. Jatkuvat Epäonnistumisen tunteet sosiaalisissa tilanteissa syö kyllä viimeisetkin rippeet itsevarmuudesta ja kierre on valmis.
Oon nyt 3 kympin hujakoilla ja musta tuntuu muutenkin että olen lasten keskellä. Kaikki puksuttaa omissa pikku laumoissansa täällä ja yrittää väkisin pysyä hyväksyttävänä laumansa jäsenenä. Mäkin yritin, mutta epäonnistuin. Toisaalta mä en ole ikinä kokenut tunnetta kuuluvani mihinkään ryhmään, joten tilanne ei ole mikään uusi. Epäonnistumisten myötä musta on ajan saatossa kehittynyt kunnon ihmisvihaaja. Toisaalta pidän myös ihmisistä ja siitä syystä olen alalle hakeutunut. Olen parhaimmillani kun voin olla 2-3 hengen ryhmässä, mutta heti jos ryhmä kasvaa vetäydyn surkeasti omaan kolooni. Kun on epäonnistunut useasti tekisi mieli jättää ryhmä ja yrittää pestä kasvonsa uutta ryhmää varten. Ihmisille on kasvanut niin vahvoja ennakko-odotuksia jo käyttäytymisestäni tilanteissa, että kuopasta on mahdoton päästä pois. Ai saatana kun vituttaa, mutta pakko yrittää puksuttaa vaan mukana ja epäonnistua kerta toisensa jälkeen, että valmistuu ja pääsee täältä laitokselta joskus pois!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valitettavasti sosiaali- ja terveysalalle hakeutuu (ja pääsee) ihmisiä jotka eivät sovi millään tavoin ihmisläheiseen hoitotyöhön.
Koeta jaksaa koulussa, pian se on ohi. Ole viisaampi ja aikuisempi kuin ne lapset.
Rohkeutta ja Voimia!