Länsi- ja itäpuolen naapurimaassamme on suomenkielen murteita politisoitu "kieliksi".
Murteen ja kielen raja on toki hieman häilyvä. Poliittisesta "kielestä" on kuitenkin kyse ainakin silloin, kun kieleksi lukeminen on tapahtuu poliittisen intressin määräämänä.
Eräänlainen tällainen "kieli" oli keinotekoinen "Karjalan" kieli, joka kehitettiin Stalinin käskystä syrjäyttämään suomi ja karjaismurteet Itä-Karjalasta 1930-luvun lopulla.
Tämäkin bolsevikkien ihmiskoe päättyi epäonnistumiseen ja häveliääseen unohdukseen.
Sivulliselle on sensijaan epäselvää, mitä karjalaismurteista voi pitää kielinä, ja millä perusteilla.
Ruotsin "meänkieli" on selkeästi poliittinen "kieli". Aivan äskettäin televisiossa haastateltu kotikieleltään "meänkielinen" selvitti, että heikäläiset kutsuvat äidinkielen murrettaan meänkieleksi lojaaliudesta kotimaataan, Ruotsin valtiota kohtaan.
Haastateltu tosin vertasi diplomaattisesti, että vastaavaa lojaaliutta on ns. suomenruotsalaisilla, mutta sen hänkin ja me tiedämme perättömäksi.
"Meänkieli" on myös arvottomalla tavalla poliittinen "kieli" sen vuoksi, että Ruotsin valtio käyttää sitä yhtenä keinona häivyttääkseen suomen Ruotsin alkuperäiskielenä (pohjois- ja keski-Ruotsi ja eräät muut alueet) ja ollakseen tunnustamasta suomelle alkuperäiskielelle kuuluvia oikeuksia.
Ruotsin kielen kutsuminen kieleksi (eikä tanskan murteeksi) lienee perusteltua, eli edellä mainittu häilyvä raja on ohitettu kirkkaasti.
Hämärämpi tilanne lienee norjan suhteen: Onko kaksi norjaa vai yksi norjankieli ja toinen norjan murre ja kumpi on kumpi?
Murteen ja kielen raja on toki hieman häilyvä. Poliittisesta "kielestä" on kuitenkin kyse ainakin silloin, kun kieleksi lukeminen on tapahtuu poliittisen intressin määräämänä.
Eräänlainen tällainen "kieli" oli keinotekoinen "Karjalan" kieli, joka kehitettiin Stalinin käskystä syrjäyttämään suomi ja karjaismurteet Itä-Karjalasta 1930-luvun lopulla.
Tämäkin bolsevikkien ihmiskoe päättyi epäonnistumiseen ja häveliääseen unohdukseen.
Sivulliselle on sensijaan epäselvää, mitä karjalaismurteista voi pitää kielinä, ja millä perusteilla.
Ruotsin "meänkieli" on selkeästi poliittinen "kieli". Aivan äskettäin televisiossa haastateltu kotikieleltään "meänkielinen" selvitti, että heikäläiset kutsuvat äidinkielen murrettaan meänkieleksi lojaaliudesta kotimaataan, Ruotsin valtiota kohtaan.
Haastateltu tosin vertasi diplomaattisesti, että vastaavaa lojaaliutta on ns. suomenruotsalaisilla, mutta sen hänkin ja me tiedämme perättömäksi.
"Meänkieli" on myös arvottomalla tavalla poliittinen "kieli" sen vuoksi, että Ruotsin valtio käyttää sitä yhtenä keinona häivyttääkseen suomen Ruotsin alkuperäiskielenä (pohjois- ja keski-Ruotsi ja eräät muut alueet) ja ollakseen tunnustamasta suomelle alkuperäiskielelle kuuluvia oikeuksia.
Ruotsin kielen kutsuminen kieleksi (eikä tanskan murteeksi) lienee perusteltua, eli edellä mainittu häilyvä raja on ohitettu kirkkaasti.
Hämärämpi tilanne lienee norjan suhteen: Onko kaksi norjaa vai yksi norjankieli ja toinen norjan murre ja kumpi on kumpi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, muistakaamme aina lisätä sanaan "meänkieli" että meänkielen murre. Mistään kielestä siinä ei todellakaan ole kyse.
Oli Torninjokilaakson Ruotsin puoleisille asukkaille suurta hölmöyttä lanseerata tämä ruotsin ja suomen sekasotku vähemmistökieleksi. Kyllä sen alueen asukkaat ymmärtävät kirjakielistä suomea, koska kyseinen murre eroaa vähemmän kirjakielestämme, kuin esim. savon murre. Onhan suomi kielenä länsimurteille pääasiassa sanastoltaan rakennettu.
Karjalan kielen suhteen olen kanssasi eri mieltä. Stalin valitettavasti tuhosi pitkälle viedyn kirjakielen standardoinnin.
Meän kielen julistaminen omaksi kielekseen on täydellinen hölmöys.
Ruotsi ei ole tanskan murre, ei edes Skånen murre ole tanskaa, vaikka sen ääntäminen vivahtaa tanskaan.
Norja on ulkopuoliselle norja huolimatta kahdesta sisäisestä kirjakielestä, ymmärtämisvaikeuksia ei ole puolin eikä toisin. Jännä juttu muuten, että nynorsk muistuttaa kovasti suomenruotsin pohjalaismurteta. Norjan ymmätäminen ei ruotsia osaavalle tuota juuri vaikeuksia.
Varsinainen kummajainen on serbokroatian jakaminen serbiksi, kroaatiksi ja bosniakikasi, kun siellä murrerajatkin kulkevat valtoiden läpi. Slovenia poikkeaa sen verran serbokroatiasta, että ansainnee joten kuten kielen nimen, makedonia enemmäkin (jotkut pitävät sitä bulgarian murteena).
Totta. Kyllähän karjalan kieli on oma kielensä, omine enemmän ja vähemmän toisistaan erottuvine murteineen. Ja eri asia kuin suomen kieleen lukeutuvat kaakkoismurteet tai Pohjois-Karjalan maakunnassa yleisesti kuuluva itäsavolainen lottuutus.
Ns. meänkieli puolestaan on lingvistisesti suomea, poliittisesti oma kielensä. Tämänhän voi jokainen todeta pelkästään kuuntelemalla Sisuradion tuottamaa "Meänraatiota":
http://sverigesradio.se/meanraatio
Meänkieli luonnollisestikin on ruotsinkielen vaikutuksesta erinomaisen rappeutunut suomen murre.
Jos meänkieltä puhuttaisiin Suomessa, se olisi murre, vain kun sitä raataillaan Ruottin puolella, se on kieli, Onhan suomenkielikin hyväksytty vähemmistökieleksi. Mitä se muuttaisi jos suomi luettaisiin alkuperäiskieleksi?
Siinä on se ero, että Ruotsin puolella puhuttavaan Torniojokilaakson murteeseen otetaan tarkoituksella ruotsinkielisiä sanoja ja sitä jopa pidetään myönteisenä ,eli kieli on kahden eri kielen sekasotkua.
Kun Ruotsin viranomaisilla ei ole mitään etua tai halua lanseerata uusien käsitteiden käyttöönoton yhteydessä suomenkielisiä ilmaisuja, koko murre muuttuu vähitellen sanastoltaan ruotsiksi.
Siksi oli täysin hölmöä hyväksyä Ruotsin puolela vähemmistökieleksi tällainen kahden kielen sekasotku, koska näin suomi kielenä katoaa ajan mittaan Ruotsin puolelta Tornionjokilaaksoa, vaikka sanoja suomen kieliopin mukaan taivutettaisiinkin.