Minun mielestä Mozartin suuren g-mollisinfonian 3. osa on ihan kuin barokkia! Jos ei koko osa, niin ainakin kaikki mollissa olevat pätkät - se välitaite G-duurissa on ehkä perinteisempää wieniläistä klassismia kieltämättä.
Mutta peruspoljennossa ja pääteemassa: siis siinä on hemiola-rytmi, bassokuviosta tulee minulle Bach-konnotaatio. En ainakaan näe, miksei se voisi olla barokkimusiikinkin bassokuvio. Yleisesti kappaleen modulaatiot, äänenkuljetus, jne. tuovat minulle barokkimaisen olon.
Osaako joku selittää, onko tämä kappale klassismin tyylin mukaista vai lainaako se erityisen paljon barokista? Mikä tekee tästä menuetista - ja sanotaan sen pääteemasta mollissa - klassismia, mitkä musiikilliset keinot?
Kun allekirjoittaneelle se kalskahtaa erikoiselta, miten hemiolaa myöten biisi on kuin Bachin ajalta.
Mutta peruspoljennossa ja pääteemassa: siis siinä on hemiola-rytmi, bassokuviosta tulee minulle Bach-konnotaatio. En ainakaan näe, miksei se voisi olla barokkimusiikinkin bassokuvio. Yleisesti kappaleen modulaatiot, äänenkuljetus, jne. tuovat minulle barokkimaisen olon.
Osaako joku selittää, onko tämä kappale klassismin tyylin mukaista vai lainaako se erityisen paljon barokista? Mikä tekee tästä menuetista - ja sanotaan sen pääteemasta mollissa - klassismia, mitkä musiikilliset keinot?
Kun allekirjoittaneelle se kalskahtaa erikoiselta, miten hemiolaa myöten biisi on kuin Bachin ajalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella ansiokas ja fiksu kysymys,
kukahan voisi vastata. Itse en pysty!
Äärimmäisen fiksu ja filmaattinen tulokulma mielenkiintoiseen kappaleeseen. Olisi erittäin upeaa, jos joku vastaisi kysymykseen, sillä se palvelisi koko palstaa ja suomalaista musiikkitietoisuutta.
En osaa vastata kysymykseen, mutta tietaakseni hemiolaa ei käytetä ainoataan barokkimusiikissa. Kokonaisuuteen katsottuna vastaisin kuitenkin kyllä, on klassismia. Crescendo, diminuendo, kertausta, niin sanottu puhdasta ja kirkasta, tyypillistä klassismia.