En oikein teinnyt mihin kategoriaan tämä kuuluu.
Olen nyt seurannut "ystäväni" menoa ja minua suoraan sanottuna hirvittää se meno.
Nauvoa tai vertaistukea kai olen tässä hakemassa jos joku jaksaa lukea.
Hän löysi tällaisen Kristillisen yhteisön joka toimii kaupungissamme,
hän käy viikottain rukoilemassa joukon uusien ystävien kanssa torilla,
kertoi jopa kuinka he parantaa ihmisiä ja kuinka sinne oli kerran erän nuori nainen tullut joka kärsi pahoista paniikkikohtauksista ja joutui siksi syömään lääkkeitä.
He rukoili ja päästi Saatanan pois tuosta naisesta ja kuinka nyt hän parantui.
Koitin kysellä ystävältä että kai he sanoi ettei lääkkeittä saa jättää pois tai ainakin juttelee asiasta lääkärin kanssa,
ei sanoneet kun he näki kuinka Saatana tuli tuosta nuoresta naisesta pois ja hän parantui.
Ihme siis tapahtui!
Minulla on vaikeasti vammainen tytär,
ystävä on koettanut minua houkutella mukaan tuonne mutta en ole mennyt,
siitä hän jaksaa aina suuttua.
En ajattele lapseni parasta ja kuinka Saatana saadaan tyttärestäni pois jos tulisin kokoukseen ja rukoilisimme tyttäreni puolesta.
Hän parantuu siellä.
Hän on nähnyt paljon ihmeitä siellä ja kuinka ihmiset kaatuilevat kun Saatana tulee pois ruumiista.
Hän on siis ihan varma että tyttäreni parantusi, ja minä tässä vaiheesssa taas huono ja ajattelematon äiti kun lastani en sinne vie.
On jopa itkien pyytänyt että tulisin sitte yksin sillä kaikilla ystävillä joita hänellä siellä on,
on aina joku uusi ystävä mukana ja häntä on myös pyydetty että toisi ystäviäään mukaan mutta kas kummaa kun kukaan meistä "vahoista" ystävistä ei sinne suostuta menemään.
Ystävän kanssa tavataa noin kerta kuukaudessa tai harvemmin
(nyt kun hän on ihan "hurahtanut")
Joka kerta hän ohjaa keskustelun omaan uskontoon ja kehuu kuinka hän on uskossa ja,
minä en voi olla kun en suostu tulemaan heidän kokouksiin (kuten hän niitä nimittää)
Kerroin että olen ev.lut. uskossa ja se ei uskostani huonompaa tee vaikka en käy kuin joulukirkossa.
Vaan ainahan se siihen jankuttamiseen menee,
kuinka hän kuuluu samaan kirkkoon mutta nyt on hyvä Kristillinen yhteisö joka on niin hyvä että jos siellä ei suunnilleen käy,
ei voi olla uskossa.
Olen koettanut kysellä mihin uskonoppiin tuo hänen Kristillinen yhteisö kuuluu mutta hän suuttuu kysymyksestä ja aina vetoaa kuinka kiusaan häntä typerällä kysymyksellä,
mitä typeryyttä on kysyä ja olla oikeasti kiinnostunut mihin oppiin tuo heidän juttu perustuu?
Mitä netistä olen googlaillut niin usein on viitteitä Helluntailaisuudesta,
kun tästä kysyn ihan hyvässä hengessä hän suuttuu.
Hän kokoajan puhuu kokouksista ja kuinka siellä mikä milloinkin on heille puhumassa ja kuinka siellä ihmiset parantuvat.
Kun kysyin eikö sinua kiinnostasi lähteä vaikka ihan kirkkoon jumalanpalvelukseen, hän suuttui ja kysyi minulta Miksi?
Sanoin että voin meidän omaan kirkkoon kyllä tulla jos niin kovasti minua haluaa, vaan ei tuo Kristillinen yhteisö on se juttu.
Kuinka sinne joka kerta ptää viedä jotain pientä syötävää ja kuinka siellä sitten sa vähän syödäkseenkin.
Hänellä itsellä on 2 lasta (8v ja 10v) lapset on joka ilta keskenään kotona kun äiti (yh) juoksee töiden jälkeen kokouksissa.
Lapset tietysti lojaaleja ja ei valita,
harrastuksia lapsilla ei ole sillä ei yh äiti kerkeä heitä viemään (kun pitää itse juosta omissa kokouksissa) Isää lapsilla ei ole elämässä mukana.
Eli äidin oma usko on niin vahva että kaikki muu jää huomiotta.
Ennen tosiaan olimme päivittäin yhteyksissä, '
nyt hyvä jos sen kerta kuukaudessa ja sekin meinaa mennä tappeluksi, sanallisesti siis.
Hänellä tuntuu olevan iso kasa uusia ystäviä.
Hyvä jos on uusia ystäviä mutta alkanut pelottamaan ettei tässä nyt vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä viedä kuin pässiä narussa ja nuo lapset on yksi suurin kärsiä kun äiti huotelee illat ja viikonloput ties missä kokouksissaan.
Olen nyt seurannut "ystäväni" menoa ja minua suoraan sanottuna hirvittää se meno.
Nauvoa tai vertaistukea kai olen tässä hakemassa jos joku jaksaa lukea.
Hän löysi tällaisen Kristillisen yhteisön joka toimii kaupungissamme,
hän käy viikottain rukoilemassa joukon uusien ystävien kanssa torilla,
kertoi jopa kuinka he parantaa ihmisiä ja kuinka sinne oli kerran erän nuori nainen tullut joka kärsi pahoista paniikkikohtauksista ja joutui siksi syömään lääkkeitä.
He rukoili ja päästi Saatanan pois tuosta naisesta ja kuinka nyt hän parantui.
Koitin kysellä ystävältä että kai he sanoi ettei lääkkeittä saa jättää pois tai ainakin juttelee asiasta lääkärin kanssa,
ei sanoneet kun he näki kuinka Saatana tuli tuosta nuoresta naisesta pois ja hän parantui.
Ihme siis tapahtui!
Minulla on vaikeasti vammainen tytär,
ystävä on koettanut minua houkutella mukaan tuonne mutta en ole mennyt,
siitä hän jaksaa aina suuttua.
En ajattele lapseni parasta ja kuinka Saatana saadaan tyttärestäni pois jos tulisin kokoukseen ja rukoilisimme tyttäreni puolesta.
Hän parantuu siellä.
Hän on nähnyt paljon ihmeitä siellä ja kuinka ihmiset kaatuilevat kun Saatana tulee pois ruumiista.
Hän on siis ihan varma että tyttäreni parantusi, ja minä tässä vaiheesssa taas huono ja ajattelematon äiti kun lastani en sinne vie.
On jopa itkien pyytänyt että tulisin sitte yksin sillä kaikilla ystävillä joita hänellä siellä on,
on aina joku uusi ystävä mukana ja häntä on myös pyydetty että toisi ystäviäään mukaan mutta kas kummaa kun kukaan meistä "vahoista" ystävistä ei sinne suostuta menemään.
Ystävän kanssa tavataa noin kerta kuukaudessa tai harvemmin
(nyt kun hän on ihan "hurahtanut")
Joka kerta hän ohjaa keskustelun omaan uskontoon ja kehuu kuinka hän on uskossa ja,
minä en voi olla kun en suostu tulemaan heidän kokouksiin (kuten hän niitä nimittää)
Kerroin että olen ev.lut. uskossa ja se ei uskostani huonompaa tee vaikka en käy kuin joulukirkossa.
Vaan ainahan se siihen jankuttamiseen menee,
kuinka hän kuuluu samaan kirkkoon mutta nyt on hyvä Kristillinen yhteisö joka on niin hyvä että jos siellä ei suunnilleen käy,
ei voi olla uskossa.
Olen koettanut kysellä mihin uskonoppiin tuo hänen Kristillinen yhteisö kuuluu mutta hän suuttuu kysymyksestä ja aina vetoaa kuinka kiusaan häntä typerällä kysymyksellä,
mitä typeryyttä on kysyä ja olla oikeasti kiinnostunut mihin oppiin tuo heidän juttu perustuu?
Mitä netistä olen googlaillut niin usein on viitteitä Helluntailaisuudesta,
kun tästä kysyn ihan hyvässä hengessä hän suuttuu.
Hän kokoajan puhuu kokouksista ja kuinka siellä mikä milloinkin on heille puhumassa ja kuinka siellä ihmiset parantuvat.
Kun kysyin eikö sinua kiinnostasi lähteä vaikka ihan kirkkoon jumalanpalvelukseen, hän suuttui ja kysyi minulta Miksi?
Sanoin että voin meidän omaan kirkkoon kyllä tulla jos niin kovasti minua haluaa, vaan ei tuo Kristillinen yhteisö on se juttu.
Kuinka sinne joka kerta ptää viedä jotain pientä syötävää ja kuinka siellä sitten sa vähän syödäkseenkin.
Hänellä itsellä on 2 lasta (8v ja 10v) lapset on joka ilta keskenään kotona kun äiti (yh) juoksee töiden jälkeen kokouksissa.
Lapset tietysti lojaaleja ja ei valita,
harrastuksia lapsilla ei ole sillä ei yh äiti kerkeä heitä viemään (kun pitää itse juosta omissa kokouksissa) Isää lapsilla ei ole elämässä mukana.
Eli äidin oma usko on niin vahva että kaikki muu jää huomiotta.
Ennen tosiaan olimme päivittäin yhteyksissä, '
nyt hyvä jos sen kerta kuukaudessa ja sekin meinaa mennä tappeluksi, sanallisesti siis.
Hänellä tuntuu olevan iso kasa uusia ystäviä.
Hyvä jos on uusia ystäviä mutta alkanut pelottamaan ettei tässä nyt vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä viedä kuin pässiä narussa ja nuo lapset on yksi suurin kärsiä kun äiti huotelee illat ja viikonloput ties missä kokouksissaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.