Vinkatkaa selviytymistarina pelosta!

Hei.

Aikanaan pelkäsin käärmeitä kuten niin monet muutkin.
Opin tuntemaan henkilön jota kiehtoi käärmeet ja oli hankkimassa sellaista itselleen lemmikiksi. Opiskelin hänen avullaan ymmärtämään mikä käärme oikeastaan on ja pääsin lopulta ensikosketukseen käärmeen kanssa kun hän hankki sen. Matka pelon voittamiseen oli mahtava kokemus kun kaikki luulo muuttui tiedoksi ja pelko uteliaisuudeksi. Tajusin etten ymmärtänyt pelon aikana käärmeistä edes perusasioita ja vanha tieto oli lähinnä urbaaneja legendoja jossa käärmeet tappavat ihmisiä huvikseen. Todellisuus avasi silmäni siitä ettei käärmeellä olekaan oikeasti mitään aikomusta tuhlata energiaa ihmisen tappamiseen ilman syytä. Sen jälkeen on ollut hämmentävää nähdä muita tässä samassa oudossa illuusiossa jossa itsekin elin. On normaalia kuulla kuinka ihminen kertoo ylpeänä kuinka haluaa tappaa käärmeitä ja pelkää että "kastemato" syö hänet elävältä.

Tämän jälkeen tutustuin myös käytännössä lintuhämähäkkeihin ja tajusin kuinka hämähäkitkin ovat aivan liian väärinymmärrettyjä.

Sosiaalisen pelon olen myös voittanut pitkällä terapialla ja lääkkeillä. Piti vain sisäistää se ettei muita oikeasti kiinnosta vaikka mokaisi. En tosin ole vieläkään vakuuttunut etteikö ihminen olisi hengenvaarallinen laji jota ei kuuluisi pelätä mutta riskit ovat elämän mauste.

Toivottavasti antaa suuntaa esitelmään ja onnea hyvään numeroon.
Lisää herppitarinoita voisi olla http://www.herppi.net/ sivustolla

Fiktiivinenkin kelpaa! Ettäs kehtaat!
Ai että satuja meinaat kertoa tosi- ja opetusmielessä!

Älä leiki näin vakavalla asialla, kuin ihmisten mielenterveys!