On tämä kyllä omalla tavallaan helkatin pirullinen tauti. Itse oon vasta vuosien jälkeen ehkä tajunnu omistavani tämän(kin) taudin. Kärsin nimenomaan pakkoajatuksista. Ajatukset kun ovat voimakkaat ennen kaikkia sosiaalisisa tilanteissa, ei mihinkään pysty oikein kunnolla keskittymään. Se syö kyllä elämänlaatua aika lailla. Onneks auto sentään pysynyt vielä tiellä. Luontaistuotteita koitettava nyt ainakin avuksi. Välillä tuntuu että kyllä tän vaihtais johonkin fyysiseen sairauteen milloin vain. Mutta minkäs teet..
pirullinen tauti
wet2t4y35y
3232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanohan muuta.
Tuntuisi kuin että se kyttäiösi jatkuvasti tilaisuuttaan iskeä.
Minullakin sen laukaisi pari vuotta sitten ankara stressi ja unettomuus.
Sitä ennen se vaani taustalla, ja jatkuvasti keräili itseensä voimia pikkujuttujen kautta.
Jos tästä selviän, niin olen valmis vaikka jättämään hellan levyt päälle ja ulkoovet auki, mutta tarkistelemaan en enää erehdy.
nii, huvittavinta onkin että tästä ei täysin selviäkää koskaan. Sairus on krooninen. Helpotusta varmasti saa mutta kyllä se ymmärtääkseni taustalla vaanii jolakin tavalla niin kauan kun henki pihisee..Voi syyttää lähtökohtaisesti vain huonoa tuuriaan..
Juu kans taistelua takana jo ihan tarpeeksi. Lääkkeet auttaa vähän depikseen ja ahdistukseen ja hippasen vähentää pakko-ajatuksia. Terapiastakin on ollut apua lähinnä lopulta siinä et hyväksyy itsensä ja rakentelee jonkinsortin elämää raunioille