Onko paikallisseurakunnalle vaihtoehtoja?

Mielenkiintoinen kysymys sisänsä. Paikallisseurakuntamallilla on vahva pohjansa raamatussa. Mutta onko tämä sellainen ajasta riippumaton asia? Moni elämänalue on siirtynyt tai ainakin siirtymässä vahvasti nettiin. Voiko verkkopohjainen seurakunta parhaimmillaankaan täyttää tehtäväänsä paikallisseurakunnan tavoin? Tuskin. Tosin toimiiko monikaan paikallisseurakunnista nyt siten kuin ehkä suunniteltu on. Ainakaan Uunitoopen kokemus ei sitä puolla. Ja uskon monella muullakin olevan vastaavanlaisia kokemuksia. ihmiset ovat vajavaisia...kukin omalla tavallaan.

Hei!

Kun olin nuori komea ja kaunis istuin paljon kapakassa. Koskaan en istunut yksin. Vaikka kuppilassa olisi vain yksi asiakas ollut olin aina tervetullut pöytään.
Ihmettelin sitten joskus yli 30 iässä kun ensimmäisen kerran en ollut toivottu pöytään?!
Ymmärsin sitten että ihmisillä saattoi olla joitakin varauksia jotka liittyivät lähinnä parisuhdeasioihin. Olin työssäni tottunut aina välittömään suhtautumiseen ihmisen kanssa, ja juttelin niin kuin vanhalle kaverille vaikka ventovieraalle vaikka vessan pissalaarilla, ja yleensäkin joka paikassa sukupuolesta riippumatta.

Kun ikää tulee- hajkuraot kasvavat yhä enemmän.
Seurakunta-yhdistys kokoontuu ja hajaantuu- ihmisillä on omat kiireet, omat läheiset ja rakkaat, ja sydän ja ajankäyttö on niitä täynnä.

Ihmisen on ikävä kyllä ajateltava ettei voi olla asettamassa vaatimuksia paljoja, ja muistettava että ei voi jokaisen emotionaalisia tarpeita itsekään ymmärtää, tietää, ja täyttää ja vastata kaikkeen tarpeeseen ja odotukseen jokaiselle.

Ainoa tapa ja mahdollisuus on solmia rakkaussuhdetta Jumalaan, mutta saa samalla pahat henget kimppuunsa härnäämään ihmisparkaa harva se päivä.

Me Suomalaiset olemme saaneet kaiken lisäksi nyt myös huolet miten armaassa Suomen maassa pystymme säilyttämään hyvinvointivaltion vaatimukset;
- Koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelujen peruspalvelut valtiovallan toimesta.
Yksinäisten ihmisten vanhuuden päivät eivät houkuttele kipuineen ja kolotuksineen, kun ihmisen pitäisi olla parisuhteessa että olisi läheisiä, joillekin parisuhdettomuus on liian suuri sosiaalinen ero itseensä ettei persoona olisi kummajainen. Vanhempi sukupolvi joka on nähnyt parhaan elämän Suomessa lähti isoista lapsikatraista pakotettuin 18-20 kesäisenä naimisiin ja maailmalle. Oli pakko löytää kumppani. Kylän tanssilavalla ja körttiseuroissa oli kaikilla sama meno päällä, oli pakko löytää kumppani 18-20 kesäisenä. Asiassa määräsi toimeentulon ehdot, sosiaalinen paine, sinkkuelämä ei ollut mahdollista. Vanhapoika ja -piika oli kummajainen jossa oli aina jotakin vikaa. -Niin ajattelee moni tänään, poikamies ei voi menestyä.
Koko elämän kymmnien vuosien syntien kirjo on mieluinen puheenaihe ventovieraidenkin tuomareiden ja uskonnollistenkin syyttäjien vanhanpojan elämässä. Oma napa on puhdas ja omasta kumppanista ja omasta perheestä ei mitään jutun ja juorun juurta löydy. Vikamiehiä on paremminkin isännillä ja akoilla poikamiehet kuin oma huusholli ja oman perunakattilan väki.
Vähintään homo poikamies aina on niille jotka juuri akkansa nussi uskonnollisessa piireissäkin. Rinkkariksikin pääsee, ja naida pitäisi aina sellaisia muiden mielestä joita ei vähääkään rakasta, on niitä jotka päättäävät ja määäräävät ihmisten tunteetkin. Jotakin vikaa poikamiehissä aina on kun ei ole joka akan toiveiden mukainen. Ihmisten röyhkeydellä ei mitään rajoja ole tänään; 2 T im 3.
On niitäkin joilla on ihmispersoonina valta tuomita toinen helvettiin asti jos ei ole esim. Jehovantodistaja.

Paljon parempi aina on oma vapaa ajankäyttö on kuin huono parisuhde, jossa esim. kaksi vähävaraista tappelisi muutaman lantin käytöstä päivät pitkät.
Tietokone on ihana asia sinkuille. Sellainen kannattaa hankkia. Jotkut kirjoittaa pelkkkää persejuttua päivä pitkät, ja jotkut kykenevät intellektuellimpaan jopa hengelliseenkin keskusteluun foorumeilla.

Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija