Valtaosa kansasta eli 3/4 ei usko edes kirkkonsa Jumalaan, mutta silti 3/4 kuuluu kirkoon.
Mutta miksi? Siksi, että kirkosta ei erota, koska sosiaalinen paine pistää vastaan.
Kirkkoon kuulutaankin useammin sosiaalisen paineen vuoksi kuin siksi, että siihen haluttaisiin kuulua.
Mutta miksi? Siksi, että kirkosta ei erota, koska sosiaalinen paine pistää vastaan.
Kirkkoon kuulutaankin useammin sosiaalisen paineen vuoksi kuin siksi, että siihen haluttaisiin kuulua.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suomessa on sentään uskonnonvapaus, joten ei sosiaalisilla paineilla ole siinä mitään merkitystä; mutta voi niitä paineita käyttää jonkinlaisena tekosyynä, kun ei ole halua erota.
>>>Suomessa on sentään uskonnonvapaus, joten ei sosiaalisilla paineilla ole siinä mitään merkitystä
Voi niitä sosiaalisia paineita luoda toisinkin päin. Suvussani kirkosta eronneet järjestävät keskenään hauskoja tapaamisia, joihin ei tietenkään kutsuta kirkkoon kuuluvia. Emme halua häiritä heidän uskonrauhaansa.
Aika valistunut suku teillä, jos on niinkin paljon kirkosta eronneita, että voivat keskenään juhlia. Ja että vielä kaikki ovat julkisesti suvun kesken asiaa niin paljon mainostaneet, että kaikki tietävät että kyseessä on nimenomaan kirkkoon kuulumattomomien sukulaisten kokoontumuset. Nostan hattua heille.
Onkohan ulkopuolelle jäämisen syynä nimenomaan kirkon jäsenyys? Vai asenne kirkkoon kuulumattomia kohtaa? Onko kenties uskonnollisilla sukulaisilla tapana tuoda uskoaan voimakkaastikin esiin?
Koska keskiverto kansalainen ei paljoa mieti filosofisia tai teologisia kysymyksiä. Kuulutaan tavan vuoksi ja kuulumista ei sen kauheammin ole mietitty. En pidä sosiaalista painetta merkittävänä tekijänä kuin korkeintaan kuorallisella pikku paikkakuntia jossa vain pieni vähemmistö suomalaisista asuu.
>>>En pidä sosiaalista painetta merkittävänä tekijänä kuin korkeintaan kuorallisella pikku paikkakuntia jossa vain pieni vähemmistö suomalaisista asuu.
Eikö vaan noista n. 4 miljoonasta kirkkoon kuuluvasta melkein neljäsosa ole alle 18-vuotiaita, jotka eivät voi omin nokkineen erota kirkosta vaikka niin haluaisivat. Kuinka moni sitten haluaisi, olisi kiva tietää. Ja toinen neljäsosa on niin vanhoja, että ovat eläneet sinä aikana kun uskonnollinen aivopesu oli tehokkaimmillaan, osa jopa syntynyt siihen aikaan kun kirkkoon kuuluminen oli pakollista.
Potentiaalisia kirkosta eroajia eli sitä harkinneita oli noin 1,4 miljoonaa.
Mutta pääkysymys on se, että miksi porukka ei eroa.
Luin aikoinaan kaikki demit ja muut keskustelupalstat jotka löysin, läpi siitä miksi ei erota ja lähes systemaattisesti syy oli lähisuku.
Vaikka itselleni suvun mielipide on yksi hailee, niin suurelle osalle potentiaalisia eroajia se ei sitä ole.
Sanoisinkin, että suuri osa kirkon jäsenistä on kirkossa sosiaalisen paineen takia eli he pohtii miten isä, äiti, mummu, työkaverit, tuttavat etc suhtautuu asiaan.
Olen samaa mieltä. Suurin syy monille on juuri tuo lähisuku. Monikin voisi erota, mutta pelkäävät mitä omat vanhemmat sanovat jos eroaa kirkosta.
Itse asun melko pienellä paikkakunnalla, ja täällä pelätään naapuria, tai sitä mitä jos joku saa paikkakunnalla tietää, että on eronnut kirkosta. Eräs jo edesmennyt naapurini joka oli eronnut kirkosta totesi monesti, että täällä on kyläkuri joka estää ihmisiä eroamaan kirkosta.
Varma asia on kuitenkin se, että mitä suurempi joukko ihmisiä eroaa kirkosta, niin sitä matalampi kynnys kirkosta eroaminen jatkossa on.
Silti kun luki tuota Hesarin juttua niin yllättävän paljon vielä pelätään lähisukulaisten reaktioita jos eroaa kirkosta. Käsittämätöntä, että näin voidaan holhota toista ihmistä.
>>>kun luki tuota Hesarin juttua niin yllättävän paljon vielä pelätään lähisukulaisten reaktioita jos eroaa kirkosta
>>>mitä suurempi joukko ihmisiä eroaa kirkosta, niin sitä matalampi kynnys kirkosta eroaminen jatkossa on
Pieniltä paikkakunnilta käy muuttoliike suuriin kaupunkeihin, joissa ei ketään kiinnosta mihin kukakin naapuri uskoo tai on uskomatta. Lisäksi yhteys kirkkoon katkeaa kun kirkot eivät olekaan enää ainoita tapahtumien järjestäjiä vaan on paljon muutakin tapahtumatarjontaa. Tästä syystä ihmisten on helpompi erota kirkosta suurissa kaupungeissa kuin pienellä paikkakunnalla.
Nuoret muuttaa kaupunkeihin, joissa se suku ei ole tarkkailemassa eikä naapuritkaan vahtaa. Kirkosta on siis helpompi erota, ok.
Mutta mikä on suurin syy kirkosta eroamiseen:
a) ei haluta maksaa kirkollisveroa
b) kirkkoon kuuluminen koetaan turhaksi
c) kirkkoon kuuluminen koetaan vastenmieliseksi
Oma veikkaus tuosta tärkeysjärjestyksestä on a, b ja c.
Oletan siis, että suurin motiivi eroon on raha, sitä tukee kirkon turhaksi kokeminen ja vain pieni osa kokee kirkon vastenmieliseksi.
Eli eipä siis ole evlutit juuri sen parempia kuin lahkolaiset. Suhteet läheisiin ainakin kärsivät jos eroaa jäsenyydestä - elleivät jkokonaan katkea niin kuin lahkolaisten kohdalla.
NImimerkillä Peili olikin jo täällä ihan vastaava kannaotto kuin omani.
Sosiaalinen paine kirkkoon kuulumiseen tarkoittaa monessa kohtaa hylkäämisen pelkoa. Siis kirkkoon kuuluvien kohdalla kysymys onnpohjimmiltaan sama kuin jehovien tapa hyälätä vaikka oma lapsi jos hän eroaa uskonnosta.
Onko siis kotoinen ev.lut. Kasvattanut jäsenensä samanlaisiksi hylkääjiksi kuin jehovat? Mitä muuta tuo sosiaalinen paino voisi olla?
Kun monet haluavat pitää uskonasiat yksityisasiana, osa heistä siltä pohjalta ehkä ajattelee, että pysyy paremmin yksityisasina jos van pysyttelee jäsenenä enemmistön mukana eikä eroa. Tuo ero on aktiivinen toimi, akti, ja sen suorittaminen pelottaa ehkä siksikin, että se tavallaan vie yksityisyyttä... - vaikka todellisuudessahan ei se mitenkään vie yksityisyyttä. Eihän sitä ratkaisua tarvitse heti sosiaalisesa mediassa kailottaa ja pistää kirjettä mummumlle.. Vaikka ihan suositeltavaa sinänsä toki olisi saataa asia tiettäväksi, kavereille ja sukullaisillekin mutta jota se ei siis todellakaan ole mitenkään välttämätöntä.
Äiti tuossa pohdiskelee kunka se loukkaa että lapsensa "poistuu yhteydestämme, ei tule sisarusten juhliin.
Tyypillistä uskovaisen itsekkyyttä. Äiti ei hetkeäkään tunnu pohtivat kuinka itse loukkaa yhtä lapsistansa.
Ihan niin kuin tuo "vastarannankiiski"lapsensa huomauttaa. Häntä loukaa että sisarustenn juhlat järkätään kirkossa ja hänet suljetaan käytännössä perheen yhteudestä , ja tetään yksin ulkopuolee.
Ei niin, että häntä estettäisiin tulemasta kirkkoon toisen perheenjäsenen juhlaan, päinvastoin häntä sinne maanitellaan, mutta käytännössä lopputulema on jo ennalta selvä, koska tiedetään, että se on hänelle vastenmeilistä koska hän ei uskonnollisiin rituaaleihin usko, ja pitää niitä turhuutena ja huijauksena.
Jos tilanne olisi toisin päin ja äiti perheen ainoa uskovainen niin se saataisi lisätä äisin ymmärrystä.
Se että äiti on estänyt lastansa eroamasta kirkosta ennee 18 ikävuotta, jolloin äiti ei enää voi estää lastaan eroamasta kirkosta, osoittaa itsekkyyttä. ja kunnioituksen puutetta lapsensa vakaumusta kohtaan. Miksi hän kunnioittaisi äitinsä vakaumusta osallistumalla kirkollisiin toimituksiin, edes yleisönä?
Ottaahan se kupoliin, kun koko lapsuusikänsä on käännytettävänä, ja saa kokea olevansa perheen musta lammas ja yhteisyyden rikkoja. Kova painolasti nuorelle ihmisen taimelle. Mutta mikä ei tapa, lopulta vahvistaa ja kunnioitan sitä, että Sora ei ole suostunut myymään vakaumustaan syyllistämisestäkään huolimatta.
Tuskin Sora vaatii että perheen juhlat olisivat jotenkin erityisen ateistisia, ihan neutraalit juhlat varmaankin hänelle riittäisivät, luulisin. Mutta uskovaisille kaikki mikä ei ole leimallisen, tunnustuksellisen, uskonollista on ateistista, pakanallista.
Järkkäisivät sitten kirkonmenojen jälkeen kotona toiset juhlat joissa uskonto jätettäisiin sivuun.. (Joo, ihan kuin tuo äiti siihen pystyisi, vaikka lupaisikin. Kyllä hän sen jeesuksen sinne kotijuhlaan jotenkin kuokkavieraaksi hoitelisi.)
Hyvin on Soralle nimi valittu - nomen est omen, nimi on enne. Hän heittää, kapuloita rattaisiin, soraa äitinsä uskovaisenladulle. Perheen SORAääni!
>>>Äiti tuossa pohdiskelee kunka se loukkaa että lapsensa "poistuu yhteydestämme