Olen nyt 65-vuotias. En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan harrastanut seksiä. En ole tehnyt päivääkään työtä josta saa oikeaa palkkaa. Työharjoittelut, työkokeilut, kuntouttavat työtoiminta ei lasketa.
Kasvoin "orpokodissa" omat vanhemmat kuolivat auto-onnettumuudessa kun olin 3-vuotias. Ajauduin 15 vuotiaana rikosten pariin. Olen ollut vankilassa toistuvasti rikosten takia eli varkaudet yms. Yli puolet elämästäni olen ollut vankilassa.
Minulla ei ole yhtään ystävää ollut koskaan.
Olen sisäänpäin kääntynyt omia polkuja kulkeva epäsosiaalinen. Esim. en puhu kaupassa yms. kenenkään kanssa mitään. En tervehdi ketään enkä juttele ihmisille mitään. Eilen kun kävin siwassa myyjä morjesti ja yritti jotain keskustelua en puhunut mitään. En puhu ihmisille jotka tulevat puhumaan minulle. En välitä mitä muut ajattelevat teen omia juttujani ja elän kuten elän. Poltan ja juon paljon en käytä huumeita.
En ole juurikaan pohtinut elämääni aikaisemmin. Ennen kuin sairastuin syöpään ja meinasin kuolla. paraninin onneksi. Syöpä ja kuolema herätti pohtimaan elämääni ja tekojani. Aloin seuraamaan ihmisiä mitä ne tekevät. Ihmisiä kuolee jatkuvasti ja jos joku ihminen kuolee. Muiden ihmisten jotka eivät tunne häntä jatkavat elämäänsä normaalisti. Läheiset ihmiset kokevat surua ja tuskaa. Olen köyhä, vanha, sairas ja yksinäinen.
Mikä on elämän tarkoitus? Onko elämäni mennyt hukkaan väärien valintojen takia vai tapahtumien takia? Elämäni olisi voinut olla merkittävästi erinlainen jos vanhempani olisivat eläneet kuten suurimmalla osalla muista. Olisin minäkin normaali, enkä nykyinen sulkeutunut yksinäinen erakko. Usein mietin millaisia vanhempani olisivat olleet jos he eivät olisi kuolleet. Lapsuuteni olisi ollut huomattavasti erinlainen ja minusta olisi tullut erinlainen. Mitä sukulaisilta olen kuullut juttuja vanhemmistani olivat he täysin normaaleja keskituloisia.
Mitä tekisitte minun asemassani? Miltä teistä tuntuisi olla minun asemassani?
Elämä kovaa ja rankkaa mutta elämisen arvoista kuitenkin. Parempi olla elossa kuin kuollut on mottoni. Harrastuksina teen omia juttujani.
Vinkkejä? neuvoja? uusia näkökantoja?
Kasvoin "orpokodissa" omat vanhemmat kuolivat auto-onnettumuudessa kun olin 3-vuotias. Ajauduin 15 vuotiaana rikosten pariin. Olen ollut vankilassa toistuvasti rikosten takia eli varkaudet yms. Yli puolet elämästäni olen ollut vankilassa.
Minulla ei ole yhtään ystävää ollut koskaan.
Olen sisäänpäin kääntynyt omia polkuja kulkeva epäsosiaalinen. Esim. en puhu kaupassa yms. kenenkään kanssa mitään. En tervehdi ketään enkä juttele ihmisille mitään. Eilen kun kävin siwassa myyjä morjesti ja yritti jotain keskustelua en puhunut mitään. En puhu ihmisille jotka tulevat puhumaan minulle. En välitä mitä muut ajattelevat teen omia juttujani ja elän kuten elän. Poltan ja juon paljon en käytä huumeita.
En ole juurikaan pohtinut elämääni aikaisemmin. Ennen kuin sairastuin syöpään ja meinasin kuolla. paraninin onneksi. Syöpä ja kuolema herätti pohtimaan elämääni ja tekojani. Aloin seuraamaan ihmisiä mitä ne tekevät. Ihmisiä kuolee jatkuvasti ja jos joku ihminen kuolee. Muiden ihmisten jotka eivät tunne häntä jatkavat elämäänsä normaalisti. Läheiset ihmiset kokevat surua ja tuskaa. Olen köyhä, vanha, sairas ja yksinäinen.
Mikä on elämän tarkoitus? Onko elämäni mennyt hukkaan väärien valintojen takia vai tapahtumien takia? Elämäni olisi voinut olla merkittävästi erinlainen jos vanhempani olisivat eläneet kuten suurimmalla osalla muista. Olisin minäkin normaali, enkä nykyinen sulkeutunut yksinäinen erakko. Usein mietin millaisia vanhempani olisivat olleet jos he eivät olisi kuolleet. Lapsuuteni olisi ollut huomattavasti erinlainen ja minusta olisi tullut erinlainen. Mitä sukulaisilta olen kuullut juttuja vanhemmistani olivat he täysin normaaleja keskituloisia.
Mitä tekisitte minun asemassani? Miltä teistä tuntuisi olla minun asemassani?
Elämä kovaa ja rankkaa mutta elämisen arvoista kuitenkin. Parempi olla elossa kuin kuollut on mottoni. Harrastuksina teen omia juttujani.
Vinkkejä? neuvoja? uusia näkökantoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen hiukan sinua nuorempi. Minulla oli vanhemmat, mutta he kuolivat suhteellisen nuorina. Parisuhteessakin ehdin elää reilun kaksikymmentä vuotta, lapsia ei meille siunaantunut - onneksi kun mies lähti omille teilleen ja erosimme.
Ei minullakaan ole paljoa sukua ja en ole tehnyt kovin merkittävää työuraa. Minun elämäntarkoitus on kyllä löytynyt siinä, kun sain tulla nuorena uskoon. Kaikella on tarkoitus ja juju.
Minusta on ihan hyvä juttu, että ei tarvitse surra kun lähisukulaisia, kun heitä kuolee. Minulla on aika laaja ystävä- ja tuttavapiiri.
Ei ihmisarvo tule seksin harjoittamisen kautta, jos se ei sitä poistakkaan. Meillä kaikilla on oma ainutlaatuinen tie ja elämä.
Kuule. Sinulla on kaikki eväät elämään. Kiva että selätit syövän.
Et ole mikään tuupelo. Kirjoitat hyvin ja selkeästi.
En tiedä mitä tekisin sinun asemessasi, mutta sen tiedän että näkisin mahdollisuuden parempaan, vaikka tunteeni ja ajatukseni olisivatkin sekaisin. Etsisin asioita joita rakastaisin ja tekisin sellaisia juttuja jotka saavat rauhoittumaan ja tuntemaan olon hyväksi. Itse menisin jonnekkin missä saisi puhua, harjoitella puhumista ja lopulta ehkä alkaisin etsiä ihmisiä jotka on ymmärtäväisiä. Elämä kyllä tarjoaa uusia mahdollisuuksia aikanaan, jos ne vain ottaa vastaan, pitää vain napata niistä tilaisuuksista kiinni. Se että elämä ei ole ennen ollut mitenkään erikoista ei ole väliä, vaan sillä että haluat tehdä Tästä Hetkestä ja Tuleviasuudesta itsellesi paremman ja merkitsevämmän.
Mietit kovasti sitä että sinusta olisi tullut erilainen jos vanhempasi olisivat selvinneet hengissä, mietippä näätkö sitä että sinulla itseasiassa on mahdollisuus rakentaa itsestäsi uudenlaisempi ihminen, uusi, ehkä jopa aidompi Sinä? En ala valehtelemaan, se on hyvin vaikea ja pitkäkin tie, koska elämä on pakottanut meitä muokkautumaan tietynlaisiksi. Olet kumminkin selviytynyt monista asioista elämässäsi, niin miksi et selviytyisi siitäkin?
Jeesus rakastaa sinua, en tiedä miksi jotkut ihmiset saavat hyväosan ja toisilla on taakkoja paljon. Pyydä Jeesusta pelastamaan sinut ja pyydä anteeksi sytejäsi, pyydä hänet elämäsi Herraksi, sydämeesi asumaan. Sitä joka tulee herra luo, hera ei aja pois.
Murtunutta kortta herra ei muserra ja lepattavaa liekkiä hän ei sammuta. Jumala on rakkaus.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia.
ps.suomi24 uskonto palstalla helluntalaisuus tai profetia palstalta kysy lisää. Googlaa syntisen rukous ja lue se.
Hyvää apua saat myös, UskoTV, Studio24 ym. Ja et ole mikään vanha vielä. Mies parhaassa iässä.
ootkai ainakin runkannut
mitä eroa on naimisella ja runkkaamisella?
Runkkaa niin tiedät
.
Olen, olen ja sitä paitsi pidän myös kakkaleikeistä. Iso hali!!! :))))))))))
"En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan harrastanut seksiä. En ole tehnyt päivääkään työtä josta saa oikeaa palkkaa. Työharjoittelut, työkokeilut, kuntouttavat työtoiminta ei lasketa."
Sama homma ja syynä ollut aina pelkästään vain se. että olen naiseksi niin miesmäisen ja maskuliinisen näköinen rumilus.
Oletko kokeillut seurustella jonkun hinteläksi hiirulaiseksi sopivan miehen kanssa.
Teistä voisi tulla ihan huima pariskunta.