Kirjottelen pääsääntöisesti ihan toisella palstalla, mutta nyt masennuksen takia tulin tänne terveyspuolelle.
Suosittelen kirjaa Kerrasta poikki. Se ei sovi kovin lyhytjänteisille ihmisille ja vaatii todellista motivaatiota päästä oireista eroon.
Minun pakko-oireeni olivat rasittavia tarkistamisia. Kerran katkaisin Oraksen hanan kahvankin kun varmistin että se on kiinni. Hellan levyt, valot, tavaroiden järjestely, siivoaminen, desinfiointi jne. olivat tärkeimmällä sijalla.
Kun luin tuon kirjan, ymmärsin oireiden mekanismin. Tein osan harjoituksista ja huomasin lopulta että aloin pystymään jättämään mielessä käyvät asiat taakseni ja kun ne jätti, en hetken päästä enää muistanut niitä, vaikka olin luullut että esim. jos suljen hanan sitä painelematta uudelleen, se vaivaa mieltäni loppupäivän.
Tähän kohtaan täytyy sanoa, että olen elämässäni yleensä hyvin ankara ja vaativa itselleni. Se on pääosin haittapuoli, mutta tässä asiassa käänsin sen voitokseni. Sisareni ja äitini syövät sri-lääkkeitä ko. vaivaan ja ovat saaneet apua siitä. Siskoni koki että kirja oli hyvä, mutta ei jaksanut lähteä yrittämäänkään. Eli kaikille siitä ei ole apua.
Siitä on 5 vuotta aikaa kun luin sen ja pääsin eroon noista rasittavimmista oireista. Oikeastaan jäljellä on vain sellainen oire, johon kirjan oppeja oli vaikeaa soveltaa. Minulla on tarve pitää viikkorytmi samanlaisena ja tehdä asioita aina samaan aikaan. Poikkeuksiakin teen, mutta suunnitelmat on näytettävä aina säännöllisiltä :D Eipä tuo juuri ole haitannut. Olen vaan saanut aikaiseksi paljon, kun on hyvät suunnitelmat.
Kirjan lainasin kirjastosta ja ahmin muutamassa päivässä. Harjotukset veivät sitten enemmän aikaa. Minun kohdallani kannatti! Hanat pysyneet ehjinä! :)
Suosittelen kirjaa Kerrasta poikki. Se ei sovi kovin lyhytjänteisille ihmisille ja vaatii todellista motivaatiota päästä oireista eroon.
Minun pakko-oireeni olivat rasittavia tarkistamisia. Kerran katkaisin Oraksen hanan kahvankin kun varmistin että se on kiinni. Hellan levyt, valot, tavaroiden järjestely, siivoaminen, desinfiointi jne. olivat tärkeimmällä sijalla.
Kun luin tuon kirjan, ymmärsin oireiden mekanismin. Tein osan harjoituksista ja huomasin lopulta että aloin pystymään jättämään mielessä käyvät asiat taakseni ja kun ne jätti, en hetken päästä enää muistanut niitä, vaikka olin luullut että esim. jos suljen hanan sitä painelematta uudelleen, se vaivaa mieltäni loppupäivän.
Tähän kohtaan täytyy sanoa, että olen elämässäni yleensä hyvin ankara ja vaativa itselleni. Se on pääosin haittapuoli, mutta tässä asiassa käänsin sen voitokseni. Sisareni ja äitini syövät sri-lääkkeitä ko. vaivaan ja ovat saaneet apua siitä. Siskoni koki että kirja oli hyvä, mutta ei jaksanut lähteä yrittämäänkään. Eli kaikille siitä ei ole apua.
Siitä on 5 vuotta aikaa kun luin sen ja pääsin eroon noista rasittavimmista oireista. Oikeastaan jäljellä on vain sellainen oire, johon kirjan oppeja oli vaikeaa soveltaa. Minulla on tarve pitää viikkorytmi samanlaisena ja tehdä asioita aina samaan aikaan. Poikkeuksiakin teen, mutta suunnitelmat on näytettävä aina säännöllisiltä :D Eipä tuo juuri ole haitannut. Olen vaan saanut aikaiseksi paljon, kun on hyvät suunnitelmat.
Kirjan lainasin kirjastosta ja ahmin muutamassa päivässä. Harjotukset veivät sitten enemmän aikaa. Minun kohdallani kannatti! Hanat pysyneet ehjinä! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa Hanna, että kirjasta oli apua.
Itsekin luin vasta ja ymmärsin, että pakko-oireissa tärkeintä on toimia vastoin sitä, mitä ne käskevät tekemään - ahdistuksesta huolimatta.
Tuossa kirjassahan ehdotetaan, että aluksi voi vaikkapa siirtää pakko-oireen suorittamista myöhempään ajankohtaan tai suorittaa sen jotenkin eri tavalla. Mielessä voi myös käydä läpiä skenaarioita, mitä mukamas tapahtuu jos rituaalia ei suorita.
Likaisuuspelkoiset voivat altistaa itseään pelon aiheuttajille; jos pelkää vaikkapa wc:n oveen koskemista niin silloin täytyy koskea siihen ja siedättää itseä sille ahdistukselle, aluksi vaikka vain hetken.
Kirjan oppien mukaan on tärkeää oppia huomaamaan, että ahdistus voi lieventyä ja kadota kokonaan vaikka rituaalia ei suorita samalla tavalla ja loppupeleissä ollenkaan.
Erityisesti likaisuus- ja tarkistusritualistit hyötyvät varmasti kirjan neuvoista.
Kannattaa tutustua myös kirjaan Älä Huoli
Olen myöskin lukenut kirjan "älä huoli", todella sopiva kirja.
Kirjallisuus on varmasti todella hyvä keino oppia ymmärtämään ja hallitsemaan kaikenlaisia oireita. Lukemisen sivuvaikutuksetkin ovat kemikaaleja vähäisemmät ja samalla voi löytää oikeita pitkäkantoisia ratkaisuja pakko-oireisiin, panikointiinsa tai masentuneisuuteen ja jopa skitsofreniaan. Eikä tarvitse sen jälkeen itkeä tai luulla tarvitsevansa mitään nappeja. Kokemus voi olla todella vapauttava ja voimauttava.
Kirja käy psykoterapiasta.