Eli pidempiaikaisia töitä tarkoitan. Valmistuin vuoden alusta ja heti kyllä tuli sijaisuuksia eri paikoista, joihin hakemuksia laitoin. Joka viikko siis ainakin yksi sijaisuus ala- tai yläkoulussa. Olen aineenopettaja.
Hieman kuitenkin pelottaa taas syksy - pitäisikö laittaa taas hakemuksia / viestit paikkoihin, joissa sijaistin nyt alkuvuonna? Työkokemusta tosiaan pari kuukautta, joten mietin, palkataanko vielä tässä vaiheessa pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin (esim. vuosi) näin "kokematonta"?
Jakakaa vinkkejä ja kokemuksianne, ne ovat minulle kullanarvoisia! Kuinka jatkan syksyllä? Menenkö esittelemään itseni rehtorille niihin kouluihin, joihin hakemukset laitoin valmistuttuani (mutta joista ei vastausta kuulunut)? Luonnollisesti imoitan kouluihin, joissa olen jo työskennellyt, että olen käytettävissä.
Hieman kuitenkin pelottaa taas syksy - pitäisikö laittaa taas hakemuksia / viestit paikkoihin, joissa sijaistin nyt alkuvuonna? Työkokemusta tosiaan pari kuukautta, joten mietin, palkataanko vielä tässä vaiheessa pidempiaikaisiin määräaikaisuuksiin (esim. vuosi) näin "kokematonta"?
Jakakaa vinkkejä ja kokemuksianne, ne ovat minulle kullanarvoisia! Kuinka jatkan syksyllä? Menenkö esittelemään itseni rehtorille niihin kouluihin, joihin hakemukset laitoin valmistuttuani (mutta joista ei vastausta kuulunut)? Luonnollisesti imoitan kouluihin, joissa olen jo työskennellyt, että olen käytettävissä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastatkaa hei! Suunnittelin jo hakevani lääkikseen varman työn toivossa!
Suuri osa pitemmistä määräaikaisuuksista taitaa jo olla mennyttä. Tosin osa syksyllä synnyttävistä ei ole vielä hakenut virkavapaata ja ainahan opettajia myös sairastuu, joten älä vielä luovuta.
Pidä silmällä myös kuntarekryä ja vastaavia rekrysivuja. Kai sinä myös hait keväällä auki olleita opettajan tehtäviä vai etkö halua/pysty vaihtamaan paikkakuntaa?
Heti pääsin oikein kunnon ammattiopettajan hommaan. (raskaanpuolen liikenne)
Sitten erehdyin pätevöittämään ammattini ja suorittamaan maisterin paperit.
Sen jälkeen ei ammatinopettajan hommia ole herunut. Ja tämä on aivan totta.
Ensimmäinen työni yliopiston jälkeen oli kouluisännän hommat ja sitten taksinkuljettajan työ, mitenkään väheksymättä em töitä.
Koulutusta vastaavaa duunia en ole vieläkän saanut. Kittuuttelen tässä toisen asteen tutkinnon tasoisessa homassa.
Kallit koulutukset lensivät siis taivaan tuuliin tuulenpesiä rakentamaan.
Yliopistokaupungeissa ja niiden läheisyydessä kilpailu on kovaa, eli kannattaa hakeutua kauemmaksi. Omaa aktiviisuutta vaaditaan paljon, julkisessa haussa auki olevia paikkoja on usein todella vaikea saada, jos ei ole ennestään tuttu.
Itse sain ensimmäisen pitkän sijaisuuden jo opiskeluaikana (valmistuin sitten muutaman kuukauden kuluttua). Ekan työpätkän myötä sain luotuja verkostoja, joiden kautta sain työtarjouksia parin seuraavan vuoden aikana. Paikkoja tarjottiin kouluista, joissa olin tehnyt lyhyitä sijaisuuksia ja kesäisin abikursseja opettamalla olin myös saanut ns. jalkaa oven väliin. Sijaisuudet ja muut pätkät olin saanut ottamalla yhteyttä suoraan rehtoreihin. Työkokemuksen ja tietyn alan osaamisen myötä sainkin sitten vajaan parin vuoden pätkätöiden jälkeen vakipaikan. Toisaalta minulla oli tuuria, sillä monet tuttuni ovat edelleen pätkätöissä, vaikka valmistumisesta on kulunut aikaa 6-7 vuotta.
6v... määräaikaisia töitä. Kaupunki.