Minulla oli n. 2,5 vuotias pitkäkarvainen maatiaiskissa.
Kissa tuli meille jo, kun se oli vasta n. 8 viikkoa (syynä tähän, oli emon hylkääminen).
Kissa leimaantui heti ihmisiin ja varsinkin minuun. Se oli maailman kiltein ja mahtavin kissa mitä olen ikinä tavannut.
Se jopa tunkin itsensä niin likelle, että oli pakko välillä toniä pois... minkä jälkeen sekunnissa se oli takaisin samassa paikassa...
Kissan käytös muuttui n. kuukausi sitten... Otin kissan syliini ja semourusi minulle.
Kokeilin, joka paikan että oliko kipeä... ei tuntunut olevan. Päästin sen sylistä pois ja se sihisi muille kissoille.
Kissa myös istui hassusti. Välillä näytti että olisi tehnyt tarpeitaan johonkin, mutta ei tehnyt.
Lisäsin silloin varmuuden vuoksi ruokaöljyä kissojen napuihin. Vaivat olivat poissa heti seuraavana päivänä.
Nyt n. kuukauden jälkeen oireet palasivat voimakkaampina, mutta kissa ei sihissyt... käveli kyllä vaivalloisesti ja mourusi ja maukui melkein koko ajan. Kokeilin jälleen onko joku paikka arka... mutta jälleen en huomannut mitään.
Kissa antoi ottaa syliin ja rapsuttaa, mutta ei kehrännyt. Muut kissat eivät huomioineet sitä millään lailla. Se hakeutui paikkoihin missä ei yleensä ole viihtynyt, mutta silti pysyi näkyvissä. Käveli kyllä hyvin vaivalloisen näköisesti.
Syötin kissalle ruiskussa ruokaöljyä ja vettä... ajattelin että seuraavana päivänä mennään eläinlääkäriin, jos sama vointi jatkuu.
Tänä aamuna homasin kissan makaavan ruokakuppien edessä kyljellään... rapsutin sitä ja nostin syliini... kissa oli hyvin veltto. Ilmoitin heti miehellini, että nyt on kissa vietävä lääkäriin heti... kissa otti pari kertaa henkeä ja kuoli syliini :(
Kaikista kauheinta tällä hetkellä on epävarmuus ja itsensä syyttäminen (olisiko jotain voinut tehdä paremmin)---
Onneksi minun Turrini on nyt päässyt tuskistaan ja sillä on hyvä olla
Kissa tuli meille jo, kun se oli vasta n. 8 viikkoa (syynä tähän, oli emon hylkääminen).
Kissa leimaantui heti ihmisiin ja varsinkin minuun. Se oli maailman kiltein ja mahtavin kissa mitä olen ikinä tavannut.
Se jopa tunkin itsensä niin likelle, että oli pakko välillä toniä pois... minkä jälkeen sekunnissa se oli takaisin samassa paikassa...
Kissan käytös muuttui n. kuukausi sitten... Otin kissan syliini ja semourusi minulle.
Kokeilin, joka paikan että oliko kipeä... ei tuntunut olevan. Päästin sen sylistä pois ja se sihisi muille kissoille.
Kissa myös istui hassusti. Välillä näytti että olisi tehnyt tarpeitaan johonkin, mutta ei tehnyt.
Lisäsin silloin varmuuden vuoksi ruokaöljyä kissojen napuihin. Vaivat olivat poissa heti seuraavana päivänä.
Nyt n. kuukauden jälkeen oireet palasivat voimakkaampina, mutta kissa ei sihissyt... käveli kyllä vaivalloisesti ja mourusi ja maukui melkein koko ajan. Kokeilin jälleen onko joku paikka arka... mutta jälleen en huomannut mitään.
Kissa antoi ottaa syliin ja rapsuttaa, mutta ei kehrännyt. Muut kissat eivät huomioineet sitä millään lailla. Se hakeutui paikkoihin missä ei yleensä ole viihtynyt, mutta silti pysyi näkyvissä. Käveli kyllä hyvin vaivalloisen näköisesti.
Syötin kissalle ruiskussa ruokaöljyä ja vettä... ajattelin että seuraavana päivänä mennään eläinlääkäriin, jos sama vointi jatkuu.
Tänä aamuna homasin kissan makaavan ruokakuppien edessä kyljellään... rapsutin sitä ja nostin syliini... kissa oli hyvin veltto. Ilmoitin heti miehellini, että nyt on kissa vietävä lääkäriin heti... kissa otti pari kertaa henkeä ja kuoli syliini :(
Kaikista kauheinta tällä hetkellä on epävarmuus ja itsensä syyttäminen (olisiko jotain voinut tehdä paremmin)---
Onneksi minun Turrini on nyt päässyt tuskistaan ja sillä on hyvä olla
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa rakkaan kissasi menetykseen. Ellei kissa kummemmin oireile etukäteen on turha syyttää itseään.
Jos sinulla on muitakin kissoja, tarkista, että ne syöttämäsi naput sisältävät enemmän lihaa kuin viljaa. Vilja ei saa olla pääaine kissan ruuassa. Sen elimistö ei kykene käyttämään viljaa hyödyksi joten se jää rasitteeksi kissan elimistöön. Virtsakivet ovat tällöin yleisiä (oireena voi olla juuri mainitsemasi pissaamisen yrittäminen, mutta mitään ei tule). Virtsatiet voivat lopulta tukkeutua ja tulee virtsamyrkytys, seurauksena kuolema.Myös munuaiset sairastuvat väärän ruokavalion seurauksena.Kuivaruuan kanssa veden juominen on erittäin tärkeää.
Lopettaakaa niiden pellettien syöttäminen kissalle, oikea tuore liha ja luut ovat OIKEAA kissan ruokaa.
Parafiiniöljyä kannattaa aina antaa ja seurata kissan arkikäyttäytymistä. Suolitukos? Pitkät karvatkin.
Levolac on parempi kuin parafiiniöljy. Sama teho, mutta Levolac ei estä ravinteiden imeytymistä ruuansulatuskanavasta elimistöön kuten parafiini (lekurilta kysytty).
Saattoi kyllä olla vatsavaiva(ummetus/suolitukos), jos näytti että koittaa kakkia eikä mitään tullut.
Tällaisissa tapauksissa kyllä kannattaa viedä kissa ell viimeistään sitten, jos ei kolmantenakaan päivänä ole tullut kakka.
Lemmikin menetys on aina surullista:(
" Kokeilin, joka paikan että oliko kipeä... ei tuntunut olevan. Päästin sen sylistä pois ja se sihisi muille kissoille." Miten niin osasit päätellä ettei sen vatsa ollut kipeä?
Olisit vienyt mieluummin lääkärin kokeiltavaksi, vai oliko rahat vähissä?
Minulla on kaksi pitkäkarvaista kissaa, ja ruokavalio on todella monipuolinen. Ei ne pelkillä kuivamuonilla tule toimeen.
Niin tottahan tuo on. Juu olisin kissan vienytkin eläinlääkärille, mutta oli jo liian myöhäistä. En vienyt suoraa eläinlääkärille, koska aikaisemmin meni ohi niin helposti ja kaikki näytti olevan kunnossa... Tällä kertaa ei.
Opin kyllä tästä opetuksesta paljon, ja turhaa kai on kysellä muilta onko rahaa viedä eläinlääkäriin vai ei?!
Voi ei, alkoi itkettää. :(