Eli 3.5-vuotias naarasgerbiilini ei astu ollenkaan vasemmmalla takajalallaan ja se pitelee sitä ylhäällä liikkuessaan. Gerbiili on myös aivan veltto. Se ei jaksa puuhailla gerbukaverinsa kanssa, vaan kyyhöttää vain nurkassa. Yleensä tämä gerbiili on luonteeltaan vilkas ja ihmisystävällinen.
Soitimme aamulla eläinlääkäriin ja saimmekin ajan, mutta vasta maanantai-aamuksi. Yritimme soittaa vielä kahteen muuhunkiin eläinlääkäriin, mutta kenelläkään ei ollut aikoja jäljellä tänään. Huomenna soitamme päivystykseen, jos tilanne sitä vaatii.
Onko jollain vinkkejä gerbiilin jalan hoitamiseen kotona? Millä tavalla voisi helpottaa gerbiilin oloa? Kiitos kaikille vastaajille!
Soitimme aamulla eläinlääkäriin ja saimmekin ajan, mutta vasta maanantai-aamuksi. Yritimme soittaa vielä kahteen muuhunkiin eläinlääkäriin, mutta kenelläkään ei ollut aikoja jäljellä tänään. Huomenna soitamme päivystykseen, jos tilanne sitä vaatii.
Onko jollain vinkkejä gerbiilin jalan hoitamiseen kotona? Millä tavalla voisi helpottaa gerbiilin oloa? Kiitos kaikille vastaajille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
en tiedä kun tuota gerbiilin jalkaa tuskin voi mitenkään paketoida :D kannatta antaa sen vain olla ja viedä eläinläkäriin
Ensinnäkin voisit tehdä sille rauhallisen pehmeän ja "pimeän" paikan ja jos vai pystyt niin vahdi sitä paljon jos gerbilin tila huononee soita eläinlääkäriin uudestaan.Ja voi parkaa kun niin pieni ja ihana eläin judutaan ehkä lopettamaan tai ainakin epäilen :(
Gerbiileillä on hauraat luut. Murtuminen ei vaadi paljoa. Paras olisi lopettaa, eläinlääkäri ei paljoa pysty kintun hyväksi tekemään. En koita lannistaa, mutta kun omien (ja myös ensimmäisten ja nykyisten) gerbiilieni on aika lähteä/loukkaavat, niin aijon lopettaa gerbiilin jos sitä sattuu. Minä pääsen yli siitä, että pelastin sen kivuilta lopettamalla sen.❤️ Voimia!
T. 13-vuotias gerbiilienomistaja
Hei! Mun uroegerbiili joka silloin oli alle 1-vuotias, hyppäs sillee jotenki ja sen jälkeen se ei käyttänyt sitä jalkaa yhtään, vaan piti sitä jalkaa ylhäällä sillee just tollee! Mut ajan myötä (meni pari viikkoa tai alle, en muista) se vaan parantu. Pikkuhiljaa :-) ja herkkuja, nakerreltavaa ja heinää tietenkin annoin hirveesti ihan piristykseksi.