Yleensä lähestyn surullisia asioita asiallisesti ja kunnioituksella. Ja niin tekisin myös pakko-oireiden osalta. Ei itse sen aiheuttava kärsimys vaan pakko-oireinen elehdintä itsestään on niin hyvin humoristista suurimmalta osin minusta. Esim. Katsoin dokumentin touretten syndroomasta enkä voinut pidätellä naurua kun eivät sairastuneet itsetkään sääliä kerjänneet. Myös varsinkin pakonomaiset lihasnytkytyksen esim kasvoissa herättävät hilpeyttä. Kysymyspointti näkyikin otsikossa.
Miltä teistä tuntuu jos pakko-oirettanne pidetään huvittavana?
orangelemongrass
3262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yhtä hyvin voisi puhua mandariini kiinaa "terveille" ihmiselle pakko oireistaan tai pakko ajatuksistaan. Ei niitä ajatus kiemuroita kukaan tajua vaikka kuinka selittäisi, ei edes psykologit. ellei kyseessä ole todella hyvä psykologi tai tunne älykäs ihminen.
Itsekään en sille mitään voinut että nauratti niin saamaristi se Touretten dokkari. En siis nauranut muiden epä onnelle vaan siis ne äännähdykset itsessään nauratti.
Tarkoitukseni ei ole olla olla tympeä mutta huomautan että pakko-oireet (pakko-oireinen häiriö) ja pakkoliikkeet eivät ole sama asia eivätkä edes liity mitenkään toisiinsa. Esim. Touretteen liittyvät pakkoliikkeet ovat ei-tahdon alaisia ja pakko-oireisten "pakkoliikkeet" (pakkotoiminnot) ovat tahdonalaisia.
Mua helpottaa kun joku edes osaa nauraa mun pakko-oireille kun en itse aina osaa. Mutta kun puhut noista pakkoliikkeistä- ja äännähdyksistä niin kieltämättä kyllä loukkaantuisin.