Hei!
Olemme harkinneet mieheni kanssa koiran ottamista, erityisesti lapinkoiran. Nyt haluaisinkin kysyä millainen rotu on luonteeltaan? Asumme kerrostalossa, tilavassa kolmiossa hyvien lenkkeilymahdollisuuksien lähellä. Talomme takapihalta alkaa siis metsä. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta muutaman vuoden päästä ehkä. Miten rotu suhtautuu lapsiin? Itselläni on säännöllinen työaika (8h/pv), mutta miehelläni on taksityön takia pitkät ja epäsäännölliset päivät. Toki hän pääsee työvuoronsa aikana paremmin kotiin kuin minä. Käyhän hän kuitenkin kotona syömässä ruoan.
Olemme harkinneet mieheni kanssa koiran ottamista, erityisesti lapinkoiran. Nyt haluaisinkin kysyä millainen rotu on luonteeltaan? Asumme kerrostalossa, tilavassa kolmiossa hyvien lenkkeilymahdollisuuksien lähellä. Talomme takapihalta alkaa siis metsä. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta muutaman vuoden päästä ehkä. Miten rotu suhtautuu lapsiin? Itselläni on säännöllinen työaika (8h/pv), mutta miehelläni on taksityön takia pitkät ja epäsäännölliset päivät. Toki hän pääsee työvuoronsa aikana paremmin kotiin kuin minä. Käyhän hän kuitenkin kotona syömässä ruoan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vuosi ja kolme kk. urospentu tuossa makoilee terassillamme. Sanon pentu kun on vielä kovin leikkisä.
Suvussa on myös tämän emä. Nyt viisi vuotias. Joten kokemusta niin nartusta kuin uroksestakin. Ovat luonteeltaan aikalailla erilaiset. Uros on rauhallinen, narttu hätäisempi touhottaja.
Lapinkoira on ihmisystävällinen, pysyy pihalla, meillä omakotitalo, mutta molemmat ovat paljon jälkikasvun luona rivitalokaksiossa. Tykkää liikunnasta, on valmis lenkille milloin vain. Erittäin lapsiystävällinen. Suvussa pieniä taaperoita, tykkäävät peuhata niiden kanssa.
Ovat hiukan velmuja, eli huumoria löytyy. Joskus vähän koettelevat pilke silmäkulmassa kuinka tosissaan ollaan.
Pitää laumastaan huolta, eli viihtyy hyvin ihmisten porukoissa. Voi pitää pihalla jos sellainen tilanne on. Pitkän turkkinsa kanssa pärjää myös talvella ulkona.
Toisista koirista eivät nämä niin kauheasti välitä. Mikä parasta eivät räksytä turhaan yksinkään ollessaan. Etenkään tämä uros. Naapurissa on jokin sekarotuinen, joka räkyttää aina ulkona ollessaan. Tämä ei ole huomaavinaankaan.
Jos haluaa aktiivisen, mukana viihtyvän ja osallistuvan keskikokoisen koiran, niin voin kyllä suositella. Siinähän ei mitään lajille tyypillisiä tautejakaan tietääkseni ole. Se kyllä vaatii läsnäoloa. Sellaiselle, joka haluaa vain nurkassa makoilevan vähän liikuntaa tarvitsevan koiran niin ei lapinkoira ole paras valinta.
Minun kimppuuni hyökkäsi suomenlapinkoira, kun olin vasta 2 v ja tuskin oppinut kävelemään. Siitä tapauksesta minulle on jäänyt draumat, jotka edelleen pistävät jännittämään koirien seurassa. Se oli isäni serkun uroslapinkoira, joka sai heti tapauksen perään piikin. Olisin ollut nopeasti hengiltä, jos kukaan aikuinen ei olisi ollut paikalla ottamassa koiraa pois kimpustani. Nyt olen 24 v.
Meillä oli kotona suomenlapinkoira narttu 15-vuotta, ja nyt minulla reilu 3 kk ikäinen uros. Pentuna kova puremaan kaikkia joten sallittua purtavaa pitää olla, aikuisena hyvin koulutettuna luotettavia ja rauhallisia ystäviä. Haukkuherkkyyttä löytyy jota voi koulutuksella kitkeä, osa taas ei hauku lainkaan. Velmuja tosiaan luonteeltaan ja ovelia. Tarvii ihmisiä ympärilleen ja osaavat olla lasten kanssa. Jo pentuna kaipaa paljon tekemistä, esim saa juosta vapanaa niin kauan kuin jaksaa. Kannattaa ottaa hieman lomaa kun pentu tulee esim viikko mutta pian totuttaa yksin olemiseen. Lapinkoira pärjää yksin mutta kaipaa laumaansa. Pentu syö vieläkin kolme keraa vuorokaudessa.