jos kärsii pakko-oireista (pakkoajatuksista) ja ne ovat melko lieviä, onko niistä välttämätöntä puhua parantuakseen? En kehtaisi ottaa asiaa puheeksi ainakaan kenenkään tutun kanssa, mutta onko tämä välttämättömyys? asian kanssa selvitä itsekseen tai vertaistuen avulla netissä ja itsehoitokirjojen avulla?
puhumisen merkitys parantumisessa
puhumatonajattelija
3209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumma pakkomielle?vaipua puhumattomaan masennukseen.minullakin jää kantapään kuivakohdat revittäviksi ja jalat käy aika kipeiksi.hyvä kun osaisi/pääsisi purkamaan,mikä mättää.näkisi elämää huomisessakin.vertaistukea täälläkin kun se ploki ei toiminu?puhumatontahan tämä toisaalta
Itse suosittelisin puhumaan. Kivempi on jakaa ne "hassut" ajatukset muiden kanssa. Jotenkin silloin voi jopa itse huomata niiden naurettavuuden:D Omalla kohdalla asia on vähän niin kyllä.
Itse suosittelen että puhua pitää mutta vain ammattilaiselle tai "huippuluotettavalle"kaverille,ei mitään känniavautumisia jollekin puolitutulle/tuntemattomalle, itse tein tämän virheen ja mietin nyt koko ajan että tietääköhän nyt koko kylä näistä hulluutta ajatuksistani,sillä usko minua kun sanon,ns. Normaali ihmiset eivät sulata kaikkea sitä "hulluutta" mitä ocd-henkilö päässään ajattelee vaan sinusta leivotaan hyvin pian pervo tai joku muu vastaava, ihmiset eivät yksinkertaisesti tajua sun ajatuksen juoksua,eivät käsitä että sinä tajuat että ajatukset ovat järjettömiä muttet vain yksinkertaisesti voi estää niitä tulemasta pääsi sisään,puhu mutta älä kenelle tahansa, hyvää kesää.