Hei
Olen 16-vuotias tyttö, jolla menee koulussa hyvin ja jolla on ihania kavereita. Viime aikoina olen ollut ihan äärettömän surullinen jatkuvasti. Perheessä on ongelmia, 9-vuotias pikkuveljeni on joutunut psykiatriselle osastolle kahdeksi kuukaudeksi mielenterveysongelmien takia. Parin viikon päästä veljen pitäisi tulla kotiin, mutta aina kun olemme käyneet moikkaamassa häntä, hän on tosi negatiivinen eikä haluaisi tulla kotiin. Ennen olimme ihan kauhean hyviä ystäviä, nyt hän on alkanut erkaantumaan minusta vaikka soittelemme usein... Pelkään että hänen saama lääkitys ei auta hänen ongelmiinsa ja että hän erakoituu täysin ja välimme menevät kokonaan rikki. Veljelläni on vain pari kaveria, häntä kiusataan koulussa ja koulumenestys on huonoa. Tottakai vanhemmat on tosi stressaantuneita tilanteesta ja tappelen heidän kanssaankin usein nykyään. Ennen olin niin iloinen ja pirteä koko ajan, nykyään ainoa iloinen hetkeni päivästä on kun saan illalla istua yksin koneella kuuntelemassa musiikkia. Tilanne on ihan kauhea, en enää nää valoa missään... En kehtaa mennä puhumaan kellekkään asiasta, en halua aiheuttaa vanhemmilleni enempää huolehdittavaa. Kertokaa vähän, mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä?:(
Olen 16-vuotias tyttö, jolla menee koulussa hyvin ja jolla on ihania kavereita. Viime aikoina olen ollut ihan äärettömän surullinen jatkuvasti. Perheessä on ongelmia, 9-vuotias pikkuveljeni on joutunut psykiatriselle osastolle kahdeksi kuukaudeksi mielenterveysongelmien takia. Parin viikon päästä veljen pitäisi tulla kotiin, mutta aina kun olemme käyneet moikkaamassa häntä, hän on tosi negatiivinen eikä haluaisi tulla kotiin. Ennen olimme ihan kauhean hyviä ystäviä, nyt hän on alkanut erkaantumaan minusta vaikka soittelemme usein... Pelkään että hänen saama lääkitys ei auta hänen ongelmiinsa ja että hän erakoituu täysin ja välimme menevät kokonaan rikki. Veljelläni on vain pari kaveria, häntä kiusataan koulussa ja koulumenestys on huonoa. Tottakai vanhemmat on tosi stressaantuneita tilanteesta ja tappelen heidän kanssaankin usein nykyään. Ennen olin niin iloinen ja pirteä koko ajan, nykyään ainoa iloinen hetkeni päivästä on kun saan illalla istua yksin koneella kuuntelemassa musiikkia. Tilanne on ihan kauhea, en enää nää valoa missään... En kehtaa mennä puhumaan kellekkään asiasta, en halua aiheuttaa vanhemmilleni enempää huolehdittavaa. Kertokaa vähän, mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä?:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleensä jos joku perheestää sairastuu henkisesti, niin muilta perheenjäseniltä kysytään tarvitsevatko he tukea. Sinulla on mahdollisuus keskustella terapeutin kanssa tilanteesta. Se varmaan auttaa tässä tilanteessa. Saat kertoilla ajatuksistasi ja muutenkin purkaa paineita.
Hei Sinä 16v tyttö. juttele pikimiten veljesi osaston jollekin hoitajalle ja varmaan antavat kuunteluapua ja neuvovat eteenpäin.
Mielenterveydenhäiriöistä kärsivien potilaiden omaisille on myös Yhdistys useilla paikkakunnilla, että otappa sellaiseen yhteyttä. Srk:n diakonissat auttavat myös
ja papinkin kanssa voit luottamukselliseti puhua.
kriisikeskukset ovat myös sitä varten ja luottamuksellisia.
Kun läheinen sairastuu, on se mikä sairaus tahansa, on se aina huoli muille perheenjäsenille.
Alä pelkää ottaa yhteyttä jojonkin ulkopuoliseen. Voimaenkeleitä Sinulle paljon ja kaikkea hyvää. Muistathan puhua jollekin auttajalle.
Luota, että veljesi paranee, mutta se vie aikaa. kerro kaikki huolesi osaston väelle, että tietävät kaiken veljesi huolista! Itse samassa tilanteess ollut.
Saako kysyä mistä syystä veljesi on hoitoon joutunut? Pakko-oireita vai (kun on tää palsta)?
Älä liikaa keskity veljesi ongelmiin, -sinun ei odoteta ratkaisevan niitä. Hoitohenkilökunta ja vanhemmat ovat suuremmassa roolissa. Oletko jutellut asiasta vanhempiesi kanssa. Sinun olisi hyväö ehkä varata veljesi hoitohenkilökunnalta keksusteluaika itsellesi. Heille voit puhua luottamuksellisesti.