Anoppi ei onnittelut. Minua kun mulla oli syntymäpäiväni. Vain katso mun kuvia Facebookista mutta ei onnittelut. Ihan harmi, kun oli hänen syntymäpäivä , minä aina ostin kukkia ja jne.. Mitas mä nyt tarvitsen tehdä??
Anoppi ei onnittelut. Minua kun mulla oli syntymäpäiväni. Vain katso mun kuvia Facebookista
123Äiti
101630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaihda anoppia !
Voi ei! Anoppi on ilmeisesti kutsunut kylään syntymäpäiväkahveille, jos olet kukkia vienyt. Kutsuitko sinä anopin?
Niin ja en tiedä, tarvitseeko anopin miniän syntymäpäiviä erikseen muistaa, jos ei kutsuta. Hyvä, jos lastensa ja lastenlastensa synttärit muistaa. Anoppia muistetaan yhdessä perheenä.
Murheet ne on sinullakin!
Anoppini ei ole ikinä onnitellut tai muistanut syntymäpäiviäni, eikä se minua häiritse mitenkään. On muutakin elämää.
Et tarvitse tehdä yhtään mitään.
Kukat ja lahjat eivät ole vaihtokauppaa.
Jos ostaa lahjan jollekin ja odottaa vastapalveluksi jotain samaa, niin ei se ole silloin lahja.
Se on vaihtamista.
Unohda koko juttu.
Kun anopilla on seuraavan kerran syntymäpäivä, niin osta kukkia siitä huolimatta ettei sinua muistanut... tai älä osta, tee niin kuin sydämessä tuntuu oikealta.
Mun anoppi ei koskaan muistanut minun syntymäpäivääni. Minä muistin hänen syntymä- ja nimipäivänsä ja hommasin aina kukat, Joskus anoppi käski kahville, joskus ei. Ei minua se mitenkään harmittanut, ettei hän minun päiviäni muistanut. Oli jo aika vanhakin, olisi hänelle hankalaa ollut kukkien hankkiminen ja mielestäni jotkut ei pyöreät vuodet ei ansaitse ylenpalttista muistamista. Itsekin mieluummin oman syntymäpäiväni unohdan.
Jotenkin äitienpäivänä minulla on pala kurkussa siitä, kun lapset eivät käy. Tekstiviestillä onnittelevat, jos sitäkään. Itse matkustin aikanaan oman äitini luokse äitienpäivänä, vaikka oli 100 km väliä, nyt lapset asuvat melko lähellä ,mutta poika tietysti järjestää äitienpäiväjuhlan omalle vaimolleen, niin kuin oikein onkin. Ja anoppia onniteltiin heti aamusta täytekakuin ja kukin. Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun omat lapset olivat vielä pieniä ja noita juhlia voitiin viettää yhdessä. Ehkä siinä onkin kylliksi loppuelämää ajatellen. Joku viisas varmaan tällä palstalla osaa kertoa, miksi lapset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Huono äiti varmaan olen ollut ja lapset ovat onnellisia, kun ovat omillaan ja voivat elää juuri sellaista elämää kuin itse haluavat, ei mitään velvollisuusvisiittejä......
Vähän marttyyriltä kuulostat.
Siis LAPSET.
Lapsi on alaikäinen. Ei ole mitään järkeä kiitellä ja onnitella äitiä vuosikymmenien ajan. Mistä äitiä onnitellaan? Siitäkö, että me lapset olemme olemassa?
Itse kärsin salaa kamalasti äitienpäivähössötyksestä, sillä en todellakaan voinut kehua olleeni "äideistä parhain": Minä olin kiireinen, väsynyt, stressaantunut, ja olin niin liikuttunut, kun lapset kuitenkin jaksoivat rakastaa minua, tehdä kortit ja keittää aamjukahvit. Kielsin ehdottomasti kaikki rahalla hankitut lahjat. Itsetehtyjä kortteja on vieläkin jäljellä.
Jos äitiä haluaa muistaa, niin joulut ja syntymäpäivät riittävät hyvin. Lapsilla on omat perheensä, heillä on siellä äiti, jonka päivää vietetään. Minua ei tarvitse enää muistaa.
opettele suomen kieltä niin anoppi heltyy
niinkkö
no voe apuva...