Toisin kuin esimerkiksi elokuvien kanssa, on ihmisen erikseen "opittava" ymmärtämään taidetta, samaan tapaan kuin psykologit opettelevat freudilaista symboliikkaa. Tällainen opetteluprosessi vie sen lopputulosta väistämättä kauemmaksi todellisuudesta, ja aivan kuten freudilaisuudellakaan ei ole enää mitään tekemistä ihmisten arkielämän ja todellisuuden kanssa, ei myöskään kuvataiteella muuten kuin tunnelman luojana tai esim. mainosten sävyttäjänä ole mitään virkaa tavalliselle ihmiselle, yhteistä kokemuspintaa ei yksinkertaisesti löydy, mitään ei jää mieleen, mikään ei säväytä. Kuvataide puhuttelee siis vain niitä, jotka ennakkoon ovat päättäneet asennoitua itsensä ja muiden ihmisten suhteeseen niin, että me olemme parempia ihmisiä, ja todistamme sen mm. käymällä taidenäyttelyissä ja arvostelemalla taidetta, ja pitämällä kaikkia sellaisia jotka kirjoittavat viestejä kuten tämä juntteina.
Taidenäyttelyt ovat ihmisille, jotka luulevat olevansa muita par
empia
1165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
onpas aika sulkeutunut maailmankuva. Ehkä itselläsi asia saattaa olla niinkuin kuvailit, mutta minulla ei ainakaan ole ja TOIVON että monilla muillakaan ihmisillä ei. Kuulostaa pahalta jos ei pysty nauttimaan kauneudesta, yrittää nähdä mitä toisen ihmisen päässä on tapahtunut kun inspiraatio tapahtuu ja ehkä jopa nähdä vanhoja asioita eri tavalla tai eri kantilta. Itse pidän enemmän kyllä maalaamisesta kuin vain katselemisesta, se toimii minulle eräänlaisena meditaation muotona. Se on hyvin rentouttavaa. En siis ole mikään taide-expertti tai tiedä ihan kaikkea tekniikoista, taidehistoriasta yms.
Maailmassa on paljon kauneutta ja onneksi vielä ihmisiä jotka arvostavat sitä :)
Ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti ;)