Olen nuori alle 20 vuotias mies/poika. Minulla epäillään tällä hetkellä aspergeria. Pakko-oireita ja masennusta on ollut aina valtavasti.
Yksi iso ongelma on se että ihailen usein aivan järjettömästi muita ihmisiä. Minulla saattaa tulla joitain päiviä/viikkoja kestäviä ihailujaksoja. Niinä hetkinä pystyn vain ihailla. Kaikki ihailuni kohteet ovat olleet minua vanhempia miehiä. Vähintään pari vuotta vanhempia. Korostan että ihailu ei ole sellaista seksuaalista. Ei ihastumista. Kadehdin aina ulkonäköä tai elämää. Ikään kuin yritän pakonomaisesti olla samankaltainen. Aina jos ihailemani henkilö kiinnittää minuun huomiota niin se tekee minusta äärimmäisen onnellisen. Muuten tämä onkin kamalaa. Ihailemani ovat milaisia vain. Pääosin puolituttuja, julkkiksia ja välillä ihmisiä joiden kuvan olen vain nähnyt. En todellisuudessa ole itsekkään ruma, mutta en jaksa elämääni
Yksi iso ongelma on se että ihailen usein aivan järjettömästi muita ihmisiä. Minulla saattaa tulla joitain päiviä/viikkoja kestäviä ihailujaksoja. Niinä hetkinä pystyn vain ihailla. Kaikki ihailuni kohteet ovat olleet minua vanhempia miehiä. Vähintään pari vuotta vanhempia. Korostan että ihailu ei ole sellaista seksuaalista. Ei ihastumista. Kadehdin aina ulkonäköä tai elämää. Ikään kuin yritän pakonomaisesti olla samankaltainen. Aina jos ihailemani henkilö kiinnittää minuun huomiota niin se tekee minusta äärimmäisen onnellisen. Muuten tämä onkin kamalaa. Ihailemani ovat milaisia vain. Pääosin puolituttuja, julkkiksia ja välillä ihmisiä joiden kuvan olen vain nähnyt. En todellisuudessa ole itsekkään ruma, mutta en jaksa elämääni
Vastaukset 3
Vanhimmat
mullaki on ollu vähän ton tyylistä joskus, mutta en oo tiedostanu sitä aijemmin. kannattaa varmaan miettiä, että onko ihailun kohteilla jotain, mitä sulla ei oo. ite ainakin aattelen että olin vähän kateellinen. kannatta yrittää ehkä panostaa omaan elämään eikä alkaa liikaa miettiä toisten elämää liikaa. mitkä asiat omassa elämässäsi hyvin? mitä piirteitä arvostat itsessäsi? jos elämäsi ei ole onnellista, mieti mitä sinulta puuttuu? joskus tuossa vaiheessa saattaa tajuta, että minulta ei puutukkaan mitään, mutta en ole osannut arvostaa omaa elämääni tarpeeksi. yleensä kuitenkaan onneen ei tarvita mitään sen ihmeellisempää. se saattaa syntyä siitä, kun arvostaa itseään ja arvostaa elämän hyviä asioita
Niin, ja kannattaa myös tiedostaa se, että ei kenenkään muunkaan elämä ole täydellistä. Kaikki me ollaan aika taviksia, ihan sama mikä ammatti tai ulkonäkö. Kaikilla on murheita ja vastoinkäymisiä ja elämän oppimista. Se onnellisuus ja tyytyväisyys elämään tulee sieltä, että oppii olemaan tyytyväinen siihen mitä itsellä on. Se ei ole kiinni rahasta tai sellaisesta, vaan enemmänkin ehkä niistä kokemuksista joita arvostaa elämässä. Kannattaa panostaa siihen, että omasta elämästä tulisi sellainen jota itse arvostaa. Ei kannata vaan kadehtia muita, koska se ei auta itseään. Kannattaa keskittyä omaan elämään.
MNIIJKKÖ