Olen vain itkenyt eilisen ja tämän päivän. En jaksa enää tätä ahdistusta. Pelkään likaa ja bakteereita. Minun on pakko pestä käteni aina, kun olen koskenut johonkin "likaiseen". Jopa kotona ollessani suljen vessan hanan, oven yms kyynärpäälläni. Minulla ja veljelläni on käytössä vessa, muilla perheenjäsenillä toinen. Veljeni ei pese käsiään vessakäynnin jälkeen, ei edes silloin kun hän on käyttänyt bidee suihkua. Nyt minua on alkanut pelottaa, että siirrän meidän vessastamme bakteerit toiseen vessaan, jos satun käymään siellä.
Noin kuukausi sitten kävin koulussa vessassa. Käsien pesun jälkeen käteni osui roskikseen, ja minun oli pakko pestä kädet uudestaan. Minulla oli kuitenkin kiire tunnille, joten tällä toisella pesukerralla käytin vain vettä. Nyt minua on alkanut ahdistamaan, että joku on koskenut vessan hanaan likaisilla käsillä, ja että nyt myös minun käteni olivat likaiset eikä pelkkä vesipesu riittänyt tuon lian poistoon. Vessakäynnin jälkeen koskin laukkuuni, tavaroihini, takkiini... Kuluneen kuukauden aikana lika ja bakteerit ovat kulkeutuneet jo kaikkialle.
Näiden kahden esimerkin kaltaisia tapauksia on jo lukuisia.. Pakko-oireilua on jatkunut muutama kuukausi. En ole kertonut tästä kenellekkään ennen tätä viestiä. Mistä saisin rohkeutta kertoa tästä äidilleni?
Noin kuukausi sitten kävin koulussa vessassa. Käsien pesun jälkeen käteni osui roskikseen, ja minun oli pakko pestä kädet uudestaan. Minulla oli kuitenkin kiire tunnille, joten tällä toisella pesukerralla käytin vain vettä. Nyt minua on alkanut ahdistamaan, että joku on koskenut vessan hanaan likaisilla käsillä, ja että nyt myös minun käteni olivat likaiset eikä pelkkä vesipesu riittänyt tuon lian poistoon. Vessakäynnin jälkeen koskin laukkuuni, tavaroihini, takkiini... Kuluneen kuukauden aikana lika ja bakteerit ovat kulkeutuneet jo kaikkialle.
Näiden kahden esimerkin kaltaisia tapauksia on jo lukuisia.. Pakko-oireilua on jatkunut muutama kuukausi. En ole kertonut tästä kenellekkään ennen tätä viestiä. Mistä saisin rohkeutta kertoa tästä äidilleni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ällä sure, minulla on ollut jo kymmeniä vuosia vastaavaa. Hengissä olen silti selvinnyt. Eilen taas sain kompulsiivisen tunteen kun piponi putosi Lidlin lattialle ja se oli kuitenkin pantava päähän ulkona... huh. No, olen ainakin vielä hengissä!
Opetellaan nauramaan tälle touhulle!
Rentoutukaa kaikki OCD-häiriöiset, naurakaa ja iloitkaa. Se helpottaa oloa ja panee oikeisiin mittasuhteisiin. Ajatelkaa näin: ilman pöpöjä ja basiliskoja me kaikki kuoltaisiin heti ja välittömästi. Se on fakta.
Kiitos vastauksesta. Jossain vaiheessa luulin jo, että tämä on mennyt ohi mutta ei.. Tuon koulun vessa -jutunkin olin jo unohtanut kunnes se putkahti eilen mieleeni. Minun on pakko saada puhua tästä ahdistuksesta jonkun kanssa. Olen koittanut soittaa MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen, mutta kaikki päivystäjät ovat olleet varattuja. Lisään vielä, että pelkoni kohdistuu likaan, ei niinkään bakteereihin. En pelkää siis sairastuvani mihinkään tautiin.
Eikö teidän kunnalla ole ilmaisia mielenterveyspalveluita nuorille? Omalla kunnallani jokaisella terveyskeskuksessa on ilmainen psykiatrinen sairaanhoitaja sekä sitten pääterveysasemalla on nuorille tarkoitettu lääkäri, psykiatri ja terveydenhoitaja, ilmaisia myös. Toivottavasti uskallat äidillesi kertoa asiasta, näytä vaikka netistä joku sivusto missä kerrotaan pakko-oireisesta häiriöstä, ehkä se auttaisi ymmärtämään ja kenties voisitte soittaa terveyskeskukseennne ja kysyä mistä saisit apua ja ohjeistusta selvitäksesi asian yli. Psykiatreja ei tarvitse pelätä, he ovat auttamassa ja tukemassa, kuuntelevat sinua.
Psykiatrit kannattaa kiertää kaukaa, niille kun menet puhumaan niin oot heti ''sairas'' ja saat syödä niitä hermomyrkkyjä pahimmassa tapauksessa loppu ikäsi.
Varoitan teitä totisesti: psykiatrismi on kuolemantiedettä, sen tarkoituksena on pilata ihmisen elämä, lääkitä aivosoluja tuhoavilla hermomyrkyillä, lukita mielisairaalaan, eristää ja rajoittaa potilasta mahdollisimman paljon sekä tuottaa hänelle mahdollisimman paljon sekä henkistä että fyysisistä kärsimystä ja kaiken tämän lisäksi on vielä sähköshokki ''hoidot'', jotka aiheuttavat: kognitiivisia häiriöitä, dementiaa, jatkuvaa aivokohtausta, kuolemaa, sillä tätä on psykiatrinen hoito: ihmisten rääkkäystä hengiltä, lääkitsemistä hermomyrkyillä, jotka muuttavat ihmisen luonnetta ja psykiatrit voivat sitten itse päättää minkälaiseen muottiin haluavat potilaan asettaa, jotta olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja tottelevainen robotti yhteiskunnassa.
Minulla on pakko-oireinen häiriö ja olen kieltäytynyt lääkkeistä - eikä minua siihen painosteta. Psykiatrini on ihana ihminen ja mukava käydä turisemassa hänen kanssaan. Mihinkään hoitoon ei ketään niissä pakoteta, saa ihan itse päättää suostuuko vai ei.
mulla kans alko joskus ala-asteikäsenä iha yhtäkkiä toi bakteerikammo. Itse ajattelen sen kans enemmänkin likana kuin bakteereina. Erityisesti ahdistaa kun näkee tai tietää, että joku ei pese käsiään WC:ssä käynnin jälkeen. Aluksi se oli tosi rajua ja pesin käsiä useita minuutteja kerralla ja olin äärimmäisen ahdistunut. Nyt 10 vuotta myöhemmin ahdistusta on vieläkin mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja sanoisin että se on lievää nykyään. Itse en usko että tästä voi ikinä parantua. Olen käynyt psykiatrilla tämän vuoksi, mutten ole kokenut siitä mitään hyötyä.
Aion mennä psykiatrille, pakko saada apua jostain... Millaista hoitoa olette saaneet pakko-oireisiin?
Minulla on lähes identtinen tilanne kanssasi. Tosin minulla tätä tapahtuu lähinnä vain kotona. En pelkää myöskään niinkään bakteereita, vaan sitä likaa.
Joudun lähes paniikkiin jos en pese heti käsiäni kun alkaa tuntua että ne olisivat likaiset.
Mulla on suurinpiirtein tota samaa. Vaikkei mulla ole täysin ehkä samanlaista kuin sulla niin mulla on toisaalta pari toistakin pakko ajatus ongelmaa. Toinen on että haluan katsoa elokuvat ja pelata pelejä niin että nautin niistä täysin. Olen aloittanut pitkiä roolipelejä jopa kolmekymmentä tuntia pelattuani uudestaan alusta jos totesin että en jotenkin kokenut sitä täydellisesti. Sama ongelma leffoissa. Koko ajan pitää kelata taaksepäin että varmasti ymmärtää sata prosenttisesti juonen.
Kannattaa ehdottomasti kertoa jollekin ongelmastasi. Ota kuitenkin huomioon ettei kukaan muu kuin sellainen jolla on myös pakko toimintoja/ajatuksia ymmärrä sinua. Ei vanhemmat, ei kaverit. psykologit saattaa ymmärtää mutta itse olen kohdannut vain epä päteviä joten en osaa oikean heitäkään suositella. Vertaistuki terapia voisi olla paras...