Jos jää paikallisessa ratikassa kiinni liputtomuudesta.

Ei kannata, smurffit ovat melko kielitaitoisia ja lätkäisevät maksulapun vaikka puhuisit kirkkoslaavia savolaisella korostuksella ja vaikket sanoisi sanaakaan.
Ja ulko maalaistenkin pitää maksaa.

P.s. Tosin voihan sitä sittenkin kokeilla olevansa ulkomaalainen:
Valkoihoinen nainen, vaikkapa Suomen kansalainen voi yrittää vakuuttaa lipuntarkastajalle olevansa amerikkalainen näyttelijä Eddie Murphy.
Ei sitä tiijä vaikka onnistuis...

Mitä jos pummit vaan ostaisitte sen lipun niinkuin rehellisetkin matkustajat.

Olimme ex- muijan kanssa Mumbaissa. Älkää kysykö miksi. Yhtenä aamuna olimme kävelyllä ja tuli idea hypätä ratikkaan kun niitä siinä kulki. Eihän me oltu minnekään matkalla kunhan nyt vain....Ratikkaan hyppäsimme takaovesta. Takasillalla oli automaatti. Eilimme silloin markka- aikaa ja lippu maksoi pennin tai viisi. Ei siis yhtään mitään turistille. Hetken mietin että viitsinkö mokomaa summaa edes pulittaa, vapaaehtoista kun oli. Kaivoin taskuja ja olikin sopivat paiseet taskussa.
Intian rahayksikkö= rupia=100 paisetta. Ajattelin saavani lipuista matkamuistoja.
Ahdasta oli mutta kivaa sen pikkuväen seurassa. Olin päätä pidempi kaikkia muita, vaikka olen suomalaisittain melkein pätkä.
Samassa yhdellä pysäkillä hyppäsi ratikkaan joka ovesta virkapukuiset tarkastajat, karkuun ei olisi päässyt. Arvioini mukaan parikymmentä pummia kiinni otettiin.
Viereen ajoi kuorma- auto johon oli rakennettu päälle teräslankahäkki, silmäkoko n. 5 cm. Sinne ne tungettiin siellä jo ennestään olevien lisäksi. Jengi ympärillä nauroi muttei sentään onnettomia kivittänyt.
Katsoin vaimoani silmiin ja huokaisimme helpotuksesta. Jos olisimme jättäneet liput ostamatta olisin tietysti yhtä kokemusta rikkaampi.