Hei!
Olen harkinnut Suomenlapinkoiran hankkimista. Ainoa asia mikä askarruttaa on sen turkki, koska tykkäisin mieluummin hillitystä turkista kuin tosi pörröisestä ja tuuheasta turkista. Huomaako sen jo pennusta pitäen millainen turkki sille kasvaa?
Olen harkinnut Suomenlapinkoiran hankkimista. Ainoa asia mikä askarruttaa on sen turkki, koska tykkäisin mieluummin hillitystä turkista kuin tosi pörröisestä ja tuuheasta turkista. Huomaako sen jo pennusta pitäen millainen turkki sille kasvaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paimensukuisessa on ehkä enemmän työtä, mutta niillä on yleisemmin myöskin vaatimattomampi turkki.
Minusta pslk:t ovat nätimpiä, koska niitten selkäkin on sellainen pitemmän mallinen yleisesti ottaen.
Kyllä pennusta voi huomata millainen turkki koiralle tulee (ainakin jos siitä tulee valtava). Kasvattajat pystyvät jonkin verran siitä sanomaan että millainen turkki tulee kenellekin. Myös pentujen emää ja isää katsomalla (ja niiden edellisiä pentueita, tai niiden vanhempia) näkee suunnilleen millaiset turkit pennut saa.
Paimensukuisilla tosiaan on vähän hillitympi turkki eikä niin pysty turkki. Ne tosiaan voivat olla hieman eri luonteisia kuin hieman seurakoiramaiseksi mennyt normi lapinkoira, mutta kyllä ihan normaalilinjaisesta suomenlapinkoirastakin löytyy niitä hankalampia, ja viettisempiä.
"Ne tosiaan voivat olla hieman eri luonteisia kuin hieman seurakoiramaiseksi mennyt normi lapinkoira, mutta kyllä ihan normaalilinjaisesta suomenlapinkoirastakin löytyy niitä hankalampia, ja viettisempiä."
Paimensukuinen, ylijalostamaton lapinkoira on paljon normaalimpi lapinkoira kuin sohvaperunamaiseksi jalostettu näyttelylapinkoira. Eli jos haluaa normaalin lapinkoiran, niin kannattaa hankkia paimensukuinen, sillä se ollaan säilytetty alkukantaisempana kuin tämä valtavan suosittu näyttelymuunnos. Alkuperäinen on normaalein.
Onko aloittaja harkinnut koskaan lapinporokoiraa, islanninlammaskoiraa, länsigöötanmaanpystykorvaa, ruotsinlapinkoiraa tai buhundia, eli jotain lyhytkarvaisempaa pohjoismaista paimenpystykorvaa? Samoine käyttötarkoituksineen ja samalta pallonpuoliskolta kotoisin olevina nuo rodut eivät luonteiltaan, terveystiloiltaan ja ulkomuodoiltaan kauheasti toisistaan eroa.
En suosittele lapinporokoiraa ainakaan vasta-alkajalle, siinä on taas vielä enemmän työtä kuin paimensukuisessa lapinkoirassa. Itse otin porokoiran, kun koirista oli kokemusta aikaisemmin n. 10 vuoden ajanjaksolta ja kovalla työllä sain siitä koulutettua yhteiskuntakelpoisen yksilön.
Tullessaan pentuna meille, tuo oli oikea villipeto, kävi suoraan kiinni ihoon ja teki lapsilleni verinaarmut ja ihan kunnon pistojäljet käsiin ja pohkeisiin.
Ainakin porokoirissa on myös pitkäturkkista yksilöä, joka kuitenkin on jo pentulaatikossa havaittavissa. Ja on harvinaisempi turkkimuunnos muutenkin.
Urosporokoirat vaikuttavat ärhäköiltä narttuihin verrattua, samoin suomenlapinkoirien kohdalla, olen huomannut. Hommaa sitten minkä lappalaiskoiran hyvänsä, niin narttua suosittelen ensimmäiseksi koiraksi.
Kiitos vastauksista! :)
Kieltämättä tuo paimensukuinen rupesi kiinnostamaan enemmän kun katselin kuvia siitä ja otin vähän selvää sen luonteesta. Se tuntuisi olevan enemmän minun makuuni :)
Täytyy juu sanoa että lapinporokoiraa ei kannata ottaa, jollei ole tietoa koirien käyttäytymisestä paljon ja ole kiinnostunut käyttämään paljon aikaa porokoiran kouluttamiseen ja sosiaalistamiseen.
Lapinkoiran katsoisin helpommaksi, mutta ei aina ole niinkään. Kannattaa ottaa narttulapinkoira, saattaa olla helpompi.
Paimensukuisella lapinkoiralla on ehkä vahvempi paimenvietti, ja on itsenäisempi työssään (enemmän samankaltainen lapinporokoiran kanssa ehkäpä). Joten siinä saattaa olla enemmän työtä.
Lapinkoiraa ottaessa kannattaa ottaa huomioon, että se pitää myös kouluttaa mielestäni kohtuullisesti ja sille pitää tarjota tarpeeksi aktivointia (varsinkin parin ensimmäisen vuoden aikana), koska sekin on työkoira pohjimmiltaan.
Urossuomenlapinkoirat taitavat olla keskimäärin jopa haastavampia kuin narttulapinporokoirat. Sukupuolileima on lappalaiskoirille selvä.