Noin 10 vuotta sitten sensaatioksi noussut Billy Gilman esitti alunperin Michael Jacksonin laulaman Ben-hitin - ja lauloi sen livenä, toisin kuin Michael lapsena yleensä. Gilman on siis (niille jotka eivät tiedä) nyt reilu parikymppinen nuori mies, jonka ääni on madaltunut ainutlaatuisesen kauniista poikasopraanosta rujosti ja on tänä päivänä
selvästi triviaalimpi kuin se ääni, jolla lapsitähti nousi kuuluisuuteen.
En jaksa katsoa, kenen Ben-sävellys on, ei ainakaan Michaelin eikä Billyn.
Joka tapauksessa, jos verrataan Billya ja Michaelia, niin minun on tunnustettava että toi tulkinta jonka Billy antoi, on täysin ylittämätön Ben-kappaleesta. Olkoonkin että Michaelissa on sielukkuutta ja viattomuutta enemmän, laulutekniikka ja äänen harvinaisuus nostavat Gilmanin selkeästi ylitse.
Gilmanin sopraanoääni oli kuin harvinainen huilu - ehkä sellainen, jonka tapaistakaan ei ole missään toista. Jopa lapsi-Michael kalpenee mielestäni Gilmanille, mutta Michaelin versiossa Benistöä on yksi etu: herkkyys. Pitää tietysti muistaa että Gilman käytti ääntä monipuolisemmin, ikään kuin rakensi laajemman vokaalisen kaliiperin tuttuun lauluun, teki siitä omansa ja lauloi biisin livenä. Mutta ehkä sellainen aito yksinäisyydentuntu tulkinnallisesti on vaikea tavoittaa, jos ei ole kuten Michael ja miljoonat muut lapset: yksinäinen ja turta.
Mutta Gilmanin äänen ja taidon kauneus laulamisessa ovat suurinta mitä olen lapsitähti-sektorilla milloinkaan nähnyt. On järkyttävä tragedia, että hänen äänenmurroksensa eteni miten eteni - Michaelhan esim. jatkettua uraansa. Katsoo nyt, miten Billy Gilmanin käy, mutta ääni ei ole enää enkelin ääni.
selvästi triviaalimpi kuin se ääni, jolla lapsitähti nousi kuuluisuuteen.
En jaksa katsoa, kenen Ben-sävellys on, ei ainakaan Michaelin eikä Billyn.
Joka tapauksessa, jos verrataan Billya ja Michaelia, niin minun on tunnustettava että toi tulkinta jonka Billy antoi, on täysin ylittämätön Ben-kappaleesta. Olkoonkin että Michaelissa on sielukkuutta ja viattomuutta enemmän, laulutekniikka ja äänen harvinaisuus nostavat Gilmanin selkeästi ylitse.
Gilmanin sopraanoääni oli kuin harvinainen huilu - ehkä sellainen, jonka tapaistakaan ei ole missään toista. Jopa lapsi-Michael kalpenee mielestäni Gilmanille, mutta Michaelin versiossa Benistöä on yksi etu: herkkyys. Pitää tietysti muistaa että Gilman käytti ääntä monipuolisemmin, ikään kuin rakensi laajemman vokaalisen kaliiperin tuttuun lauluun, teki siitä omansa ja lauloi biisin livenä. Mutta ehkä sellainen aito yksinäisyydentuntu tulkinnallisesti on vaikea tavoittaa, jos ei ole kuten Michael ja miljoonat muut lapset: yksinäinen ja turta.
Mutta Gilmanin äänen ja taidon kauneus laulamisessa ovat suurinta mitä olen lapsitähti-sektorilla milloinkaan nähnyt. On järkyttävä tragedia, että hänen äänenmurroksensa eteni miten eteni - Michaelhan esim. jatkettua uraansa. Katsoo nyt, miten Billy Gilmanin käy, mutta ääni ei ole enää enkelin ääni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.