Elikkäs. Olen seurustellut joitain kertoja, mutta 2 niistä on ollut vakavia. Ekassa mentiin miehen pillin mukaan vuosi, kunnes oli pakko jättää. Surullinen olin enemmän kuin happy. SItten Aloin seurustelemaan 2009 ex-mieheni kanssa. En aluksi pystynyt luottamaan, kun luottamukseni sain, ilmoitti hän, että hän ei pysty seurustelemaan hän haluaa olla rauhassa. Murruin, rakastin häntä ihan älyttömästi, ensirakkaus. Kummittelee vieläkin minun unissani ja tapaamme kaverien yhteydessä viikottain.. Siinä meillä oli sitten 2 vuotta on/off-suhde. Se stoppasi siihen kun tapasin tämän nykyiseni. . .
Ensimmäiset kaksi kuukautta yritin olla kiintymättä, ettei tarvitsisi pelätä että hän rikkoo luottamukseni. Noh, mutta taas ollaan tässä vaiheessa, melkein rakastumassa ja se pelottaa. En uskalla luottaa enää. Tästäkin miehestä kuulin äskettäin ystäväni poikaystävältä,. kun muut miehet lähtivät saunailtaan, oli miekkoseni jäänyt kahden blondin kanssa mielummin ulos istumaan. Ja huhun mukaan oli pyydellyt niitä yöksikin. Muuta en tiedä. Suutuin ja sanoin asiasta, hän pommitti mua viestein ja soiton ja kyseli että mitä tämä nyt on..
Unohdin asian.
Hän ei ikinä itse ole mustasukkainen minusta tai minun jutuista. On kyllä kertonut rakastavansa minua ja on se osapuoli joka ottaa enemmän yhteyttä toiseen. Jotenkin kalvaa vaan edellämainittu juttu. On hän mulle kerran sanonut, että jos minä petän, se on siinä..
Nyt taas on kummallinen olo kun hän on laivalla tuttujensa kanssa. Porukassa on tyttöjä ja poikia. Olen avuton. tunti sitten olin välinpitämätön asiasta, ja nyt taas kummallinen olo. Mitä jos...
Kyse on vain siitä kun on näin vaikeaa jo tunnetasolla tässä vaiheessa, pitäisikö siirtää suhde suoraan roskakoriin ja jatkaa onnellista sinkkuelämää..
Ehkä se myös on itseni aiheuttamaa, mutta kun suhde alkaa käymään vakavaksi, alkaa minulla olemaan säännöllisesti surullinen olo, mistä lie johtuu..
entiedä, apua joltain, vertaiskokemuksia? Noh ei kaikki täydellisiä ole..
Ensimmäiset kaksi kuukautta yritin olla kiintymättä, ettei tarvitsisi pelätä että hän rikkoo luottamukseni. Noh, mutta taas ollaan tässä vaiheessa, melkein rakastumassa ja se pelottaa. En uskalla luottaa enää. Tästäkin miehestä kuulin äskettäin ystäväni poikaystävältä,. kun muut miehet lähtivät saunailtaan, oli miekkoseni jäänyt kahden blondin kanssa mielummin ulos istumaan. Ja huhun mukaan oli pyydellyt niitä yöksikin. Muuta en tiedä. Suutuin ja sanoin asiasta, hän pommitti mua viestein ja soiton ja kyseli että mitä tämä nyt on..
Unohdin asian.
Hän ei ikinä itse ole mustasukkainen minusta tai minun jutuista. On kyllä kertonut rakastavansa minua ja on se osapuoli joka ottaa enemmän yhteyttä toiseen. Jotenkin kalvaa vaan edellämainittu juttu. On hän mulle kerran sanonut, että jos minä petän, se on siinä..
Nyt taas on kummallinen olo kun hän on laivalla tuttujensa kanssa. Porukassa on tyttöjä ja poikia. Olen avuton. tunti sitten olin välinpitämätön asiasta, ja nyt taas kummallinen olo. Mitä jos...
Kyse on vain siitä kun on näin vaikeaa jo tunnetasolla tässä vaiheessa, pitäisikö siirtää suhde suoraan roskakoriin ja jatkaa onnellista sinkkuelämää..
Ehkä se myös on itseni aiheuttamaa, mutta kun suhde alkaa käymään vakavaksi, alkaa minulla olemaan säännöllisesti surullinen olo, mistä lie johtuu..
entiedä, apua joltain, vertaiskokemuksia? Noh ei kaikki täydellisiä ole..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.