Arvoisa ystävä,
Kirjoitan tämän viestin turhan ihmetyksen ja väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kyse on ns. viisikymmenvuotis-syntymäpäivästä, joista olen päättänyt, etten järjestä mitään tilaisuutta, vastaanottoa tms. Mitään lahjoja en myöskään ota vastaan.
Ehkä mieleesi tulee, että kyse on turhasta vaatimattomuudesta ja/tai tylsästä luonteesta. Miten asia sitten on – perustelen seuraavassa.
Kuten eräs minulle tullut kirje totesi ”Tasavuosien muistaminen on osa suomalaista tapakulttuuria”. Olkoon näin, mutta tapakulttuurin perustan täytyy olla vapaaehtoisuus ja toisen tahdon kunnioittaminen, ts. se ei ainakaan saa olla peruste painostaa ketään yhtään mihinkään. Erityisesti ei jonkinlaisen ylenpalttisen vastaanoton järjestämiseen.
Ihmiset jostain syystä rakastavat traditioita. Tykätään siitä, että tiettyjä perinteitä vaalitaan ja ne toistuvat samanlaisina tietyin väliajoin. Ehkä se luo jotain turvallisuuden tunnetta, sellaista jota minä en ole ikinä osannut arvostaa tai kaivata. Tietysti ne luovat tilaisuuden sosiaalisten suhteiden hoitamiselle, yhdessäololle ja myös hauskanpidolle (harvoissa poikkeustapauksissa). Sosiaalista puolta voi toteuttaa hyvin keskellä arkeakin – spontaanisti järjestyneet juhlatapahtumat ovat minulle olleet aina niitä mieluisimpia ja ikimuistoisimpia. Lisäksi, omalla kohdallani ei se päivä tai vuosi minä on sattunut syntymään, ole sen kummoisempi kuin joku toinen vuosi tai päivä. Puhumattakaan että fyysisessä rappeutumisessa olisi juhlimisen aihetta.
Virallisiin juhlatilaisuuksiin liittyvää paskantärkeää pönötystä, vaikkapa typerien puheiden pitämistä ja kuuntelemista, voin kokea tarpeeksi työhöni liittyvissä tapahtumissa. Huomioimisesta: kaiken tarvitsemani saan hankittua itse – uuteen asuntoon muuttaessa erityisesti huomasi, kuinka turhakkeita on komerot väärällään, roskiin heitettäväksi asti.
Mahdollisen ”ympäripuhumisen” yrittäminen on sitä painostusta ja epäkunnioitusta, josta puhun yllä.
Talletan ja lähetän tämän saman kirjeen seuraavien pyöreiden lähestyessä.
Kirjoitan tämän viestin turhan ihmetyksen ja väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kyse on ns. viisikymmenvuotis-syntymäpäivästä, joista olen päättänyt, etten järjestä mitään tilaisuutta, vastaanottoa tms. Mitään lahjoja en myöskään ota vastaan.
Ehkä mieleesi tulee, että kyse on turhasta vaatimattomuudesta ja/tai tylsästä luonteesta. Miten asia sitten on – perustelen seuraavassa.
Kuten eräs minulle tullut kirje totesi ”Tasavuosien muistaminen on osa suomalaista tapakulttuuria”. Olkoon näin, mutta tapakulttuurin perustan täytyy olla vapaaehtoisuus ja toisen tahdon kunnioittaminen, ts. se ei ainakaan saa olla peruste painostaa ketään yhtään mihinkään. Erityisesti ei jonkinlaisen ylenpalttisen vastaanoton järjestämiseen.
Ihmiset jostain syystä rakastavat traditioita. Tykätään siitä, että tiettyjä perinteitä vaalitaan ja ne toistuvat samanlaisina tietyin väliajoin. Ehkä se luo jotain turvallisuuden tunnetta, sellaista jota minä en ole ikinä osannut arvostaa tai kaivata. Tietysti ne luovat tilaisuuden sosiaalisten suhteiden hoitamiselle, yhdessäololle ja myös hauskanpidolle (harvoissa poikkeustapauksissa). Sosiaalista puolta voi toteuttaa hyvin keskellä arkeakin – spontaanisti järjestyneet juhlatapahtumat ovat minulle olleet aina niitä mieluisimpia ja ikimuistoisimpia. Lisäksi, omalla kohdallani ei se päivä tai vuosi minä on sattunut syntymään, ole sen kummoisempi kuin joku toinen vuosi tai päivä. Puhumattakaan että fyysisessä rappeutumisessa olisi juhlimisen aihetta.
Virallisiin juhlatilaisuuksiin liittyvää paskantärkeää pönötystä, vaikkapa typerien puheiden pitämistä ja kuuntelemista, voin kokea tarpeeksi työhöni liittyvissä tapahtumissa. Huomioimisesta: kaiken tarvitsemani saan hankittua itse – uuteen asuntoon muuttaessa erityisesti huomasi, kuinka turhakkeita on komerot väärällään, roskiin heitettäväksi asti.
Mahdollisen ”ympäripuhumisen” yrittäminen on sitä painostusta ja epäkunnioitusta, josta puhun yllä.
Talletan ja lähetän tämän saman kirjeen seuraavien pyöreiden lähestyessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juhlathan ovat juuri sen näköisiä kuin on ystäväpiirinsä ympärilleen kerännyt ja jos paineet ovat noinkin kovat täytyy todeta saman ikäluokan edustajana, että teet aivan oikein opetellessasi viimeistään nyt kuulostelemaan mitä sinä ylipäätään elämältä haluat. Käsittääkseni juhlien järjestäminen tai järjestämättä jättäminen on molemmat yhtä hyväksyttyjä, eikä se tuttavasi kommentti suomalaisesta tapakulttuurista vastaa enää 2000-luvun ajatusmallia tai sitten olette kotoisin syvimmältä maaseudulta, jossa kylän väki kaipaisi tekemistä.
Toisaalta mikään ei estä sinua suomasta läheisillesi juhlimisen ja lahjan antamisen iloa sellaisella tavalla kuin sinä pidät. Minä ratkaisin omat kemuni juhlia painostavien kohdalla lähtemällä koko porukalla metsään marjoja ja sieniä poimimaan. Se on paikka, jossa viihdyn parhaiten ja mieleni pysyi iloisena koko päivän saadessani juttuseuraakin mukaan.
OK synttäreistä ehkä selviää, mutta miten esim. joulu? Suomessa vietät joulua taikka itket ja vietät.
Pitäisi kai muuttaa johonkin muslimimaahan tai avaruusasemalle että saisi tehdä siitä omannäköisen. Eli ei minkäännäköisen.
Hyvänen aika, minä ainakin vietän joulun siten kuin itse katson parhaaksi. Lapissa tai kotona. Itken silloin vain jos lähimmäinen on hiljattain kuollut. Joulu on ilon juhla.
"Joulu on ilon juhla."
Tää on niin tätä...
Etkö ole ollut koskaan hauskoissa syntymäpäiväjuhlissa? Niin, ehkäpä kuulut itse pönöttäviin.
Olen, ollut lukemattomissa hauskoissa juhlissa. Harvemmin synttärisellaisissa.