Liimakainen
Isänmaan tärkeimmän kolkan freelancer-sanansaattaja maailman matkakohteissa
jo vaikka kuinka monen kvarttaalin ajan.
Se on kotiseutu eli heimat se kolkka, tiijätte kyllä!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 2 kommenttia
- Nöyräksi on pistänyt... Hiljaiseksi aivan. Kun tuollaisen valankin vannoitta.
Mutta niin olen suurisydämmminen mies, etten vaadi tätä poistoon vaikka ylistämiseeni tarkoitettua ketjua nyt hieman toisarvoisista asioita puhumiseen käytättäkin.
Arrivertsaario!
Näin piirusteli Reino - Tulipa iltapäivän aluksi kirjoitettua emännästä hyväntahtoisesti ymmärtävän ja huolehtivan puolison rooliin itseäni sovitellen! Ja tulipa vain kirjoitettua nimimerkkini nimimerkillä kun ajattelin ettei täysaikaisen miehen sovi tuollaista emännästään leperrellä. Toen sanoen taisi olla sen kohanperään vasta niin selkeä ajatus että sain tähän aitoon ja oikeaan nimimerkkiini rekisteröitymisen ylläpidon auttavan puhelimen kautta.
Sanaakaan en silti vaihtaisi, vaikka saattoi olla Bagardi-puteli silloin jo viimeisissä helmissään. Sillälailla nämä yhteiset vuotemme ovat meitä muovanneet, että kun nyt on vastoinkäymisiä edessämme niin käännämme ne huumoriksi. Tai känniksi. Tai molemmiksi. Ja aivan samahan se on matkailijalle, että missä päin maailmaa sitä huitelee tai että muistaakokaan jossain tietyssä paikassa huitelevansa. Että mikä sen Bulgarian kultarannikon hiekan oikeastaan erottaa toisista auringonpaahtamista hiekoista?
Mutta kun eilen kävivät rivit vähiin kun taisin innostua seksuaaliväritteisestä unestani kerroskelemaan niin laitan tähän ihan pari aladoobia, jotka olen ylös kirjannut! Ja jotka nyt liitän tähän kaikkien/jokainen/yhden/kahden/kuuden lukijani iloksi! Ja etwaksen arpapeliä on nyt että onko oikea sana aladoobi vai ei! Anekdootti ja Amulettikin tuikkivat mieleeni vaihtoehtoina.
Tässäpä tätä tarinaa varsinaisella Hulapaluu-Hola-Hola-Hullut-Päivät-eivät-pääty-koskaan huudolla varustettuna!
Olen nimittäinkin opetellutkin espanjiaakin, ja kun menen aamulla konditoriaan niin jo ovelta karjaisen: "Ai tsurros!?!" Palvelu on sekä nopeaa että moitteetonta. Tsurroja löytyy ja näytän aina vakimääräksi viittä sormea vasemmalla kädellä. Oikealla annan tasarahan kolikoita. Sanon useinkin graziakset ja miten tyttösten silmät silloin loistavat! Sitä on vaikea kuvailla tietämättömälle miten kielenopiskelu tekee vieraassa maassa oleskelusta niin sujuvaista ja antaa sisältöä kun voi paikallisten kanssa rupatella vaikka sitten aamukahville kastamisia ostaessaan.
Lähi-Sparissa meistä on tullut ihan kanta-asiakkaita. Usein on ostoskorimme sisältö seuraavasti samansisältöisen laatuinen:
- Kaksi punaviinipulloa. Nämä ostamme että näyttäisimme sivistyneiltä. tosiasiassa emme viiniä juo mutta kahden euron litrahinnalla sitä voi losotella aparaatiossa viemäriin.
- Kokista otamme putelin pari. Sillä on mukava kurlata kun hiilihappo kurkun perällä kutittelee.
- Bagardi on ostoksista tärkein. Sitä laitamme koriin kaksi litran lekaa. Leka per pekka ja leka per emäntä per aamupäivä.
- Likööreistä emäntä on hullaantunut. Sanoo että ne ovat maailman parasta röröä. Etenkin panaanilikööri muuntaa jostain syystä emännänkin kieltämättä imakan hienhajun imelän siedettäväksi.
- Vettä pitää muistaa juoda ja kauppaneidit ovat jo oppineet tapamme ja tuovat takahuoneesta sellaisia pieniä, söpöjä kahden desilitran vesitetroja. Otamme niistä yleensä yhden jonka imaisemme huiveihimme kun päivä on kuumimillaan. Joka päivä siis muistamme vedenjuonnin. Sen olen huomannut että jos vähän säännöstelee vedensaantia niin ei tule kuseksittua housuihinsa iltasella niin taajaan. Baarinpitäjät ovat suopeampia kun ei lätäköi rottinkituolin alustaa.
Hubaisaa on, sangen ja varsin!