- Maa on valkoinen, on valoisaa ja jouluista.
On ollut huonoa onnea auton kanssa, kauempaa tullut vieras jäi sadan km päähän kodistaan, auto vain pysähtyi.
Hän soitti minulle, sanoi menevänsä taksilla hotelliin yöksi. Meillekin olisi ollut sama matka, en uskaltanut lähteä autolla auttamaan lumisateessa ja pimeällä niin pitkää matkaa.
Sanoin että tule aamulla bussilla tänne, saat minun autoni lainaksi siksi aikaa että autoilusi taas järjestyy.
Hän haki autoni ja ehtii vielä töihinkin kun on menossa iltavuoroon.
En tarvitse autoa juuri muuhun kuin mökkireissuihin. Parin päivän päästä varmaan olen taas autoileva mummo.
Päivät kuluvat aika hiljaisesti, monen mielestä ei olisi tarpeeksi virikkeitä ja vaihtelua.
Nautin tästä kun saan olla kiireettömästi ja touhuta omia hommiani kaikessa rauhassa.
On ollut aikoja että vapaa-aikaa ei liiemmin ollut, nyt on ja olen siitä kiitollinen. - Kuka vain voi sairastu henkisesti. Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan sairastuminen.
Olen nähnyt läheisen menevän psykoosiin, hän oireili sitä ennenkin, siihenkin vain tottui, alkoi pitää outojakin asioita tavallisina.
Raskasta aikaa oli minulle ja varsinkin sairastuneelle. - Minulle riittää pienempi eläke kunhan riittää, nautin eläkepäivistäni. 76-vuotiana sinulla voi olla edessä hyviä vuosia aika paljonkin.
Todennäköisyyden mukaan ja kuolinilmoituksia seuraamalla asia ei kuitenkaan ole varma.
Varmaa ei ole mikään nuorempanankaan, jos pidät työstäsi ja jaksat niin toivotan antoisia eläkepäiviä sitten kun ne koittavat. - Kiitos tiedosta.
Esko Valtaoja on paljon julkisuudessa. Joskus katselen hänen mielipiteitään You Tubesta.
Hän taitaa olla sellainen julkkistähtitieteilijä, näistä mainitsemistasi en ole kuullutkaan. - Harva tuon ikäinen pystyy samaan.
Kasvojen ja fyysisen kunnon välillä oli eroa, mutta ei se haitannut, päinvastoin. - Nuorena ja lapsena on haaveita.
Opettajan ammatista minäkin haaveilin kuten moni muukin.
Sen verran olen opettajana ollut että olen opettanut kurssikeskuksella ompelua.
Nuorena kuvittelin olevani enemmän teoria-ihminen, olin kova lukemaan, tähtiteide ja maailmankaikkeus kiinnostivat, luin aiheesta kaiken minkä käsiini sain.
Vanhemmiten huomasin olevani käytännöllinenkin, suorittamani talouskoulu oli tarpeen kun olin kyläkoululla emäntänä.
Monena olen ollut, ihan tyytyväinen elämääni, vaikka ei aina ollutkaan helppoa. - Täälläkin sataa lunta, naapuri on innokkaana tekemässä lumitöitä vaikka on talkkarikin. Hyvä vain, pääsee talkkari helpommalla, ja naapuri liikuntaa.
Eilen kävin mökillä lisäämässä linnuille siemeniä ja rasvapalloja, aika paljon olivat syöneet.
Tullessa kävin katsomassa haudoilla. Olen laittanut lyhtyihin LED-kynttilät, palavat kauan ja ei tule niin paljon muovijätettä. Kyllä on ihan erilainen tunnelma kun maa on valkea, sakeasti tulee lunta, en usko että sulaa enää.
Lähden kävelemään ja ihailemaan lumista maisemaa.
Potkukelkan otan myös käyttöön, on nostettuna pyörävaraston seinälle.
Nopeasti tämä pimein aika kuluu, vanhemmiten tuntuu aika menevän kovaa vauhtia. Harmi kun kesätkin kuluvat niin nopeasti, vaikka viime kesä tuntui pidemmältä kovien helteiden ja kuivuuden takia. - En ole ujo, enkä vähättele itseäni.
Mutta mieluummin olen kuuntelija takarivissä kuin esillä olija.
Jos on hyvä puhekumppani voin olla hyvinkin sosiaalinen. Mutta mikä lie, kuitenkin pidän uudet tuttavuudet alkuun käsivarrenmitan päässä.
Ei ole kysymys siitä että olisin olevinani, pelkään kai että saa riesan. Aika ikävästi sanottu, mutta en keksinyt muutakaan syytä.
Hiljaiset ja ujot ihmiset usein yllättävät kun heihin tutustuu, ovat ihan erilaisia kuin ensivaikutelmasta uskoisi. - En tiedä muusta kuin siitä että äiti aina sanoi, pitää ymmärtää isää kun se oli viisi vuotta sodassa.
Olen kuullut isän puhuvan välirauhasta. Hän kuoli 57-vuotiaana, varmaan sodallakin oli osuutensa. - Olen syntynyt sodan jälkeen kyllä sota vaikutti lapsiinkin vielä loputtuaan.
Isä oli viisi vuotta sodassa, se jätti jälkensä.
Lapsia oli paljon, suuret ikäluokat syntyivät sodan jälkeen.
Aika vaatimatonta oli ja puutteellistakin jos vertaa nykyiseen elämään kun kaikkea on ylenpalttisesti. - Mies sairasteli lähes 20-vuotta ennen kuolemaa, totuin yksinoloon kun viimeiset viisi vuotta makasi vuodeosastolla.
Pitkän omaishoitajuuden jälkeen miehen jouduttua lopullisesti vuodeosastolle, oli vaikeampaa, olin tottunut nousemaan yöllä katsomaan ja kääntämään miestä, hyppäsin monta kuukautta ylös ja menin miehen huoneeseen katsomaan, eihän siellä enää ollut.
Aika kauan meni että uskoin voivani mennä ja tulla eikä ole mihinkään kiirettä.
Kävin päivittäin syöttämässä kun hoitopaikka oli lähellä. Hoitajat olivat jo kuin perheen jäseniä kun päivittäin nähtiin.
Mitään suurta muutosta kuolema ei tuonut, oli armahtavaa kun pääsi lepoon. - En vielä ole tarvinnut, olen joskus ottanut siivousfirmasta ikkunoiden pesun.
Onneksi kaveri hoitaa mökillä lumityöt, pilkkoo ja kantaa kantaa puut valmiiksi.
Olkapäästä repesi kiertäjäkalvosin niin pahasti että ei voi leikata, pystyn kyllä pesemään ikkunat mutta on aika kivuliasta, olkapää ei anna nukkua jos sitä rasittaa paljon.
En minä mitään suursiivousta jouluksi tee, pimeä aika, ei pieni laiminlyönti näy.
Keväällä kun aurinko on korkeammalla tulee tarve putsailla enemmän.
On iso asunto ja enimmäkseen olen yksin, vielä puolet ajasta mökillä niin ei paljon sotkua tule, pölyt pitää pyyhkäistä ohi kulkiessaan. - Ollaan sopvittu että aikuisille ei ostella mitään. Tavaraa on liikaakin.
Jos voisin valita joululahjan niin haluaisin mennä jonnekin kylpylään pyhiksi hemmoteltavaksi.
En raaski lähteä kun liian harvoin näen jälkikasvua, tulevat kuitenkin aina jouluksi.
En oikein osaa ostaa nykynuorisolle ja lapsille lahjoja, olen antanut rahana, pienepien lahjoja varten vanhemmille ja isommalle käteen. - Toivon että poikasi paranee pian.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, mikään ei kosketa niin syvältä kuin lapsen sairastuminen.
Kuopiossa on pätevät lääkärit, hoito on varmasti hyvää. - Nyt on keli lauhtunut.
Lähden haistelemaan raitista ilmaa ulkosalle.
Karjalanpaisti jää uuniin pienelle lämmölle.
Kissa voi huoleti olla parvekkeella kun asun maan tasalla olevassa asunnossa. kissa istuu avatun ikkunan laudalla ja katselee ihmisiä. Siinä kulkee paljon koiran ulkoiluttajia kun pyörätie on melkein vieressä. Ihmiset jäävät joskus katsomaan sitä ja juttelevat sille pensasaidan yli. Se ei halua lähteä mihinkään mökilläkään, kylmällä ullakolla käy ja kesällä kulkee perässäni minne menenkin.
Mieheni kuoli kaksi vuotta sitten, hän sairasti lähes 20-vuotta ennen kuolemaansa. Hoidin vuodepotilaana kotona 12-vuotta, lopun ajan oli vuodeosastolla. Kuolema oli armahdus hänelle, molemmat jalat amputoitiin vuodeosaton aikana toinen tynkä alkoi märkimään, se aiheutti kuoleman.
Poikamme kuoli syöpään kahdeksan vuotta sitten, hän kulkee mukana koko ajan, pahin tuska on hellittänyt mutta vieläkin itken ja mietin kuinka väärin on että elämänhalua uhkuva nuori mies joutuu lähtemään. Vaikea on hyväksyä, mutta on pakko.
Mukavaa viikonloppua kaikille. - Olen käynyt 70 palstalla ja kirjoitellutkin.
Siellä on miellyttäviä ystävällisiä kirjoittajia.
Tykästyin. - En minä yleistä, voihan sitä ihmetellä kun olen heitä jututtanut.
Kyllä kuka hyvänsä jos vähänkin ajattelee, ihmettelee miten voi käydä lomailemassa, miksi ei sitten voi muuttaa takaisin.
En tiedä kaikkea, uskon että asioista vastaavat tietävät mitä tekevät.
Ainakin toivon niin. - Tykkäsin maalauksesta.
Kun katsoo ilmakuvia suurkaupungeista tulee mieleen muurahaiset. Pieniä olemme kaiken keskellä, vaikka kuinka kuviteltaisiin olevamme jotain suurta ja ihmeellistä.
Niin lyhyt on aikamme täällä.
Onneksi ihminen on luotu niin että pitää itseään kuolemattomana. Eihän mistään tulisi mitään jos aina olisi mielessä että kaikki on turhaa kun kuitenkin kuolemme pois. - Kyllä minustakin yltiö suvaitsevaisuuskin on tavallaan rasismia.
Kaikki muut ovat parempia kuin oma kansa, sellaistakin on. Usein ovat nuoria ja ehdottomia mielipiteissään.
Lähistöllä asuu mahanmuuttaja perhe, lapsia on paljon, ovat vilkkaita, välillä liiankin vilkkaita, pelottaa koska tuossa pyörätiellä ajavat jonkun päälle tai itse jotuvat toisten pyöräilijöiden tönäisemäksi kun eivät juuri väistä.
Mukavia lapsia ovat muuten.
Sitä ihmettelen kun ovat olleet hengenvaarassa kotimaassaan, silti käyvät siellä lomailemassa.
Periaatteessa en vastusta maahanmuuttoa, vaikka nuorten miesten suurta määrää ihmettelen.
On sitä mummolla ihmettelemistä kerrakseen. - Jos minulta kysytään niin vastaan, hyvää kuuluu kiitos.
Mikäli ei ole läheinen tuttu joka tietää että ei niin kovin hyvää saata kuulua.
En juuri kysele, paitsi tuo "mitä kuuluu", ei todellisuudessa tarkoita kuin tervehtimistä, voi vastata mitä haluaa, riippuu tilanteesta.