- Tällä hetkellä säännöt edellyttää korvaavaa ohjelmaa, ja siitä saa ja pitää valittaa jos koulu ei sellaista suostu järjestämään tai se on luonteeltaan rankaisevaa.
Parempihan olisi, jos uskonnolliset tilausuudet jätettäisiin kokonaan pois koulupäivistä ja ne järjestettäisiin vapaaehtoisina koulupäivän ulkopuolella. Näin olisi parempi valinnanvapaus osallistua tai olla osallistumatta, ja säästyisi aikaa ja vaivaa myös se vaihtoehtoinen ohjelma - En ihan näe, miten tarkkaan säännelty ja ammattilaisten harkintaa ja lupaa edellyttävä, ammattilaisten valvotuissa oloissa suorittama eutanasia rinnastuu siihen, että pyytää jotain satunnaista henkilöä syyllistymään vakavaan rikokseen ja suorittamaan murhan.
- Hyvä aloite, joka läpimennessaan poistaisi lakikirjasta ja nyt käytännössä kuolleen pykälän mutta silti siirtäisi Suomea pykälän verran maallisempaan suuntaan myös lainsäädännössä.
Toisesta kulmasta asiaa voi miettiä niinkin, että jos muu lainsäädäntö olisi nykyisellä tolallaan, olisiko mitään tarvetta erikseen tällaisille lakipykälille. Muu lainssäädäntöhän jo itsessäänkin turvaa mm. jumalanpavelusten rauhan, oikeuden uskonnonharjoittamiseen jne jne. Mihin siis edes lopulta erikseen tarvitaan tätä kyseistä pykälää. - Näyttävät olevan raivona ainakin siitä, että vapaa-ajattelijat eivät millään osoittaudu niin ahdasmielisiksi kuin vapaa-ajattelijoiden vastustaja halauaisi.
- Tietenkin tuollaiseen täytyy olla selvät ja tarkat kriteerit ihan kaikkien oikeuksien ja oikeusturvankin takia ja väärinkäytösten estämiseksi. Ei kriteereiden selvittämiseen tarvitse mennä päivä-tai viikkokausia, eikä kriteereiden tarvitse kaikissa tapauksissa olla edes samat.
Yleensä voisi kuvitella, että parantumattomissa, kuolemaanjohtavissa sairauksissa tilanne on tiedossa jo selvästi ennen tuskallista terminaalivaihetta eikä asia tule enää siinä vaiheessa yllätyksenä eteen. Tällöin potilaalla voi olla halu kuolla omilla ehdoillaan itse valitsemanaan aikana jo ennen tuskallista loppuvaihetta. Tällöin ei voida toimia välttämättä samoilla kriteereillä kuin yllättäen eteen tulleissa ja nopeasti tuskalliseen termiaanlivaiheeseen etenevissä tapaukisssa. Nopeasti ja yllättäen etenevissä tapauksissakin pitää tietenkin varmistua potilaan tahdosta luotettavasti ja olla varmuus tilanteen peruuttamattomuudesta jne. - Eutanasian edellytyksenä pitäisi tietenkin olla tarkkojen vaatimusten täyttäminen, ja edellyttää lääkärien ja/tai muiden arviointia. Tuote, palvelu, oikeus, mikä vaan, mutta mikään puhtaasti omasta tahdosta ilman ulkopuolista kontrollia kaupan hyllyltä poimittu pilleri se ei voi olla.
USA:sta (Oregon?) taitaa olla aika selkeää tilastoakin, että vaikka eutanasia on laillistettu niin huomattavan moni siihen oikeutettu lopulta jättää mahdollisuuden käyttämättä, ja kuolee lopulta sairautensa oireisiin. Ehkä tietoisuus eutanasiamahdollisuudesta auttaa jaksamaan vielä seuraavaan päivään tai seuraavaan viikkoon.
Ei nykyinenkään tilanne Suomessa ole, kun kuolemaa pitkitetään turhaan voimakkailla kipulääkkeillä, vaikka lopputulos on selvä ja vain ajankohta piinallisen epäselvä kaikille. - Mitkä on keskeisimmät argumentit eutanasiaa ja sen laillistamista vastaan?
- Tulee mieleen eräänlainen kirkkoon kuuluvuuden "puolintumisaika": kuinka kauan menee, ennen kuin lapsena kirkkoon liitetty, mutta ei-uskova täysi-ikäisyyden saavutettuaan lopulta eroaa kirkon jäsenyydestä
- HS samoin kuin muut Tilastokeskuksen luvut noteeraanneet uutiset kyllä suht selkeästi kertovat tilanteen, mutta juuri tuollainen pienikin jatkoanalyysi jää jutuista puuttumaan.
- Tuossa raamatun kanssa vannomisessa voi tosiaan olla sama ilmiö kuin monessa muussakin jutusssa, ei itse oteta mitenkään vakavissaan mutta jotenkin se vaan kuuluu asiaan. Samalla tavalla kuin hautajaisiin vielä tuntuu kuuluvan papin seremoniat, vaikkei itse niihin niin uskoisikaan.
Toinen samantyylinen näkökulma tällaisiin ns. perinteisiin tapoihin on, että ajatellaan että on hyvä kun nähdään edes jonkun pitävän kiinni peristeistä (uskonto, valat ja muut rituaalit), vaikkei niihin itse henk. koht. uskokaan. Ja juurikin näissä "kuuluu perinteisiin" -asiossa ei ajatella asiaa itse, että miksi tätä ylipäätään tehdään, ja tätä pohdintaa voi olla vaikeakin herättää.
Varmaan löytyisi esimerkkejä musitakin asioista, joissa uskonnollisista elementeistä on jo luovuttu, ja miten sen uskonnollisuuden takaisin tuominen tuntuisi vähintään omituiselta nykyisin? - Minä olen ymmärtänyt, että Vapaa-ajattelijoiden mielestä ehtotonta rippisalaisuutta ei tulisi olla.
Mitä mieltä itse olet? Onko rippisalaisuus tai vaitiolovelvollisuus aina ja kaikissa tapauksissa ehdoton, vai voidaanko ne murtaa joissain tapauksissa? Kenelle vaitiolovelvollisuus/-oikeus / rippisalaisuus kuuluu ja miksi? - Eikös vapaa-ajattelijat pyri vaikuttamaan siihen, että kirkon erityisasema puretaan,
- Onko rippisalaisuus viranomaistietoa? Ei, joten eri asia.
Kenellä ja milla perustein kuuluu olla oikeus olla kertomatta tietoja viranomaisille esimerkiksi vakavista rikoksista tai niiden suunnittelusta?
Viranomaistietojen julkisuutta pohdittaessa taas kannattaa lähtökohdaksi ottaa Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ("Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä."), ja lähteä vaikkapa purkamaan laissa salassapidettäviksi määriteltyjen kohtien perusteluja, jos siellä omasta mielestä on epäkohtia. - Rippisalaisuusasiaa voisi miettiä niin, että kenellä ja erityisesti millä perusteella pitäisi olla oikeus olla kertomatta viranomaisille, jos saa tietoonsa esimerkiksi vakaviin rikoksiin tai niiden suunnitteluun liittyviä tietoja.
- Nähdäkseni aiemmin ei ole kysytty mitään mistään "etuoikeutetuista" vaan ylipäätään toiminnasta johon osallistuisi väkeä eri puolilta maata eri jäsenyhdistyksistä.
- Vanhemmilla on oikeus päättää uskonnollisesta kasvatuksesta. Eikö uskonnollisnen kasvatus onnistu ilman alaikäisen lapsen uskontokunnan sitovaa juridista jäsenyyttä?
- Vauvakasteeseen ja lasten jäsenyyteen liittyen lainaus Helsingin Sanomien jutusta, jossa käsitellään Helluntaiseurakuntiin tullutta turvapaikanhakijoiden jäsenyysaaltoa:
>>
”Meillä on arabiankielisiä ihmisiä, jotka pystyvät selvittämään, kuinka syvällistä tietämys kristinuskosta on ja missä vaiheessa on sopivaa kastaa henkilö, joka on hiljattain ilmaissut tahtonsa kääntyä. Siinä täytyy käyttää tiettyä viisautta, ettei jokaista eteen tulevaa tuosta vain kasteta”, (Suomenhelluntaikirkon johtaja ja Helsingin Saalem-seurakunnan pastori Mika) Yrjölä pohtii. "
<<
Helluntaiseurakunnan jäsenyys toki tulee aikuiskasteen kautta, mutta eikös tuo Yrjölän ohje voisi olla hyvä ohjenuora muutenkin uskonnollisten yhteisöjen sitovaa ja velvollisuuksia aiheuttavaa jäsenyyttä ajatellen? - "Liikkuu huhuja, " "Pitääkö paikkansa.." " Onko tässä jotain .." "Herääkin kysymys..." "Onko ..... kusettanut suomen viranomaista..."
Jokainen ymmärtää, että kysymysmuotojen ja täsmentämättömiin huhujen yms käyttäminen on nimenomaan vihjailua jolla pyritään välttämään oma vastuu mahdollisesti perättömien väitteiden levittämisestä. Toisekseen, yksityishenkilö varallisuuden tai tulojen pohtiminen ei liity palstan aiheeseen mitenkään. - Alkaa muuten mennä aika asiattomaksi ja aiheeseen liittymäksi tämä ketju.
Puheenjohtajuus ei edellytä mitään tietyn tasoista henkilökohtaista tulotasoa ja varallisuutta. Perustelut rikosepäilyt taas on syytä kertoa viranomaisille, kenenkään leimaaminen ja mustamaalaaminen epämääräisten vihjailujen takaa ei ole asiallista. - Jännä ajatus, että julkisen vallan järjestämän varhaiskasvatuksen pitäisikään "taata" minkään uskonnollisen kulttuuriperinnön jatkumista. Eiköhän kulttuuriperinnön jatkuminen kuitenkin ole enemmänkin sitä, mitä ihmiset tekevät tai ovat tekemättä omasta halustaan.
Joskus oli perinteenä ja tapana, että Nuuttipukki kiersi taloissa pari viikko joulun jälkeen, mutta nykyisin tapa on aikalailla hiipunut. Olisi aika hassua, jos julkista valtaa vaadittaisiin vaalimaan Nuuttipukkiperinnettä osana kulttuuriperintöä, vaikka tapa on laajasti jäänyt unholaan.