keravan_eija
Olen 62-vuotias eläkeläinen Sipoosta. Sinkkuna ollut lähes koko ikäni - syytä en tiedä - ei oo kerrottu. Jo parisuhdekelvoton, mutta toki jos jonkun kanssa synkkaa, niin kaveriksi voin ruveta.
Kissi on tällä hetkellä lemmikkinä ja koirankin otan - personal traineriksi.
Olen himahiiri ja viihdyn siis kotona - varmaan ihan luvattoman hyvin, koska ei tee tiukkaakaan olla poistumatta vaikkapa viikkoon. En ole varsinaisesti introvertti, mutta sen verran itseriittoinen, että seuranpuute ei tee kipiää. Seurassa olen kuitenkin sosiaalinen ja keskusteluun osallistuva - jopa herjaa heittävä.
Harrastankin kotona: askartelua, lukemista ja villasukkien kutomista.
Kuva on kohta 6 vuotta vanha, koska sen jälkeen kukaan ei ole onnistunut ottamaan musta julkaisukelpoista fotoa. Vaikka onkin baarissa otettu, niin ei kerro elämäntavastani 🙂
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 6 kommenttia
- Työssä viihtyminen on kyllä todella tärkeää jaksamisen kannalta. Tuolla tahdilla ihminen palaa loppuun ennemmin tai myöhemmin. En tunne hoitoalan mahdollisuuksia, mutta joskus työpaikkoja vilkaistessani törmäsin sellaiseen kuin henkilökohtainen avustaja. Tuli vaan mieleen, että tuosta koulutuksesta voisi ainakin joissain tapauksissa olla kovasti hyötyä. Alan palkkauksesta en tiedä, mutta kysymällä selviää.
- Siksi sinne pariterapiaan kannattaisi mennä, että saisi vähän ohjausta ammattilaiselta, koska me tavalliset pulliaiset ei tiedetä, mitä se terapeutti neuvoo ja ohjaa. Mun on kuitenkin melko vaikea uskoa, että terapeutti neuvois miestä heittämään romukoppaan yli 20 vuotta kestäneen ihmissuhteen vain siksi, että toinen osapuoli on nainen. Kiva olis kyllä kuulla, mitä näille sanottais, mutta aloittaja ei ehkä tule sitä meille kertomaan - kunhan nyt sai purkaa tänne pahaa mieltään.
- Olet oikeassa. En voi tietää, mitä noiden kahden välillä on. Mutta vastasinkin siitä näkökulmasta, että ehkä vain kuitenkin kaveruutta. Moni tuntuu pitävän sitä mahdottomuutena. Halusin tuoda esille oman kokemukseni, jonka mukaan se on täysin mahdollista. Spekuloida voi kaikenlaista. Sitäkin, että ehkä Jukka ja Pekka eivät olekaan vain kalakavereita vaan myös panokavereita. Ei niitä epäilyksiä kannata jättää vain miehen ja naisen väliseen mahdolliseen suhteeseen - kannattaa samalla epäillä kaikkia miehen kavereita homoiksi :)
- Ihmisillä, jotka kuvittelevat, etteivät mies ja nainen voi olla vain ystäviä, ei ole kokemusta asiasta. Minulla on. Olen erään miehen naispuolinen ystävä, joten tiedän aivan tarkkaan, että pelkkä kaveruus on täysin mahdollista miehen ja naisen välillä. Me voimme vaikka nukkua samassa sängyssä eikä mitään intiimiä tapahdu. Molemmilla oma puoli ja oma peitto. Ystävyytemme on kestänyt noin 15 vuotta. Tähän aikaan sisältyy miehen 10 vuotta kestänyt seurustelusuhde. Olin pariskunnan kanssa tekemisissä joitakin kertoja vuodessa. He vierailivat sekä kotonani että mökilläni. Minä harvemmin heidän luonaan, mutta toki joskus niinkin päin.
Sukupuoli ei määrittele sitä, kenestä tulee kaverimme tai jopa ystävämme. Ihan samoin seksuaalista kipinää ei synny kaikkien kanssa. Kaveri on kaveri ja panokaverit ovat erikseen.
Minusta on aika itsekästä vaatia kumppania luopumaan 20 vuotta kestäneestä ihmissuhteesta. Ongelmahan ei ole nyt miehen vaan naisen, joka on mustasukkainen turhasta.
Jos oikeasti haluaa jatkaa suhdetta, suosittelisin menemään pariterapiaan, jossa ammattilainen ohjaa ajattelmaan asiaa oikeasta näkökulmasta. Mustasukkaisuutta tuskin olisi, jos kyse olisi miehen miespuolisesta ystävästä ja siitä, minkä verran viettää tämän kanssa aikaa. Tuskin tulisi mieleen, että harrastavat seksiä, kun yöpyvät saman katon alla.
Vaikuttaa kovasti siltä, että nyt on kyseessä huono itsetunto, joka ei kestä toista naista lähipiirissä. Terapeutti voi tässä asiassa auttaa. Vähän järkeä nyt kehiin - 2 vuotta vastaan 20 vuotta. Ei pitäisi edes miettiä, että vaatii kumppaniaan luopumaan kavereistaan. - Mulla oli vastaava jokunen vuosi sitten. Ei kylläkään kesäheila, mutta päätin lyhyen suhteen ja hän jäi roikkumaan. Faceen tietty laitoin eston. En vastannut puheluihin enkä tekstiviesteihin. Osti prepaidin, jotta sai mut vastaamaan. Kerran sitten kysyin - kun aikaa oli menny puolitoista vuotta - että miksi sä vielä mulle soittelet. Lopetti puhelun siihen eikä oo sen koommin kuulunut. Kun oot ne bänät tehny, niin laitapa joku mies vastaamaan, kun se soittaa. Se vois tehota. Mulla ei sattunu koskaan olemaan miestä vieressä, kun se soitti. Muuten olisin tota kikkaa käyttänyt.
- Autolla kun liikkuu, niin kyllä mä koen paljon helpommaksi tuoda ne pyykit kotiin, ku ruveta kikkailemaan mökillä. En edes jaksais jotain pussilakanaa moneen kertaan huuhtoa ja kuivaksi puristella. Mökillä keskityn ihan johonkin muuhun ku pyykkäämiseen. Mutta jokainen makunsa mukaan.