jmmikkonen
Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia60 aloitusta · 833 kommenttia
- SVK:lla ei ole lyöty lukkoon näitä asioita. Vapaakirkkoon sopii sisälle niin kalvinistit kuin arminiolaiset.
- En siis ole todellisten luostarikilvoittelijoiden tasolla vaikka selibaatissa elänkin. Jumalan läsnäolo pyhittää ihmisen, vaikka askeesi auttaakin etsimään Jumalan läheisyyttä.
- On totta että osa pienemmistä vapaaseurakunnista hiipuu. Mutta vaikka seurakunta olisi harvalukuinen ja ikääntynyt, seurakunnan yhteydellä voi silti olla suuri merkitys sen jäsenille. Hiipuvankin seurakunnan jäsenet voivat tukea toisiaan ja tehdä hyvää lähimmäisilleen usein monia vuosia ennen seurakunnan lakkauttamista.
- Kiitos. 1999 joulukuussa Jeesus Kristus tuli elämääni. Sen jälkeen on tapahtunut sellaista mitä Matti Väisänen hieman inhorealistisesti kuvaa pyhityksen etenemiseksi: Synnilliset teot ovat muuttuneet synnillisiksi sanoiksi ja synnilliset sanat synnillisiksi ajatuksiksi.
Minulle on ollut tärkeää tajuta kolme asiaa. Että synti ei ole vain pahoja sanoja ja tekoja vaan myös pahoja ajatuksia ja hyvän tekemättä jättämistä. Ja että evankeliumi kuuluu myös uskoville. Jeesus kuoli myös kristittyjen syntien tähden. Ja että täytyy kulkea yhdessä Pyhän Hengen kanssa. Omalla yrittämisellä ei onnistu. - Tuli kaikki Jumalan käskyt rikottua (10 käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky). En rikkonut kaikissa lain kirjainta vastaan (esim. en ole murhannut enkä huorannut), mutta kaikissa vähintäänkin lain henkeä vastaan (esim. vihaiset sanat ja himoitsevat katseet).
Osa asioistani muuttui uskoontultuani kerta heitosta. Joidenkin toisten asioiden kanssa vieläkin kipuilen. Luin jokunen vuosi sitten Graham Tomlinin kirjan 7 kuolemansynnistä: Ylpeys, ahneus, viha, irstaus, kateus, ylensyönti ja laiskuus - löysin itseni jossain kohdin näiden kaikkien otsakkeiden kohdalta kun peilasin elämääni. Hyvä kirja oli, vaikka aihe on raskas.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-seven-deadly-sins-9780745956435 - Kyllä Suomen Vapaakirkon seurakuntien tilaisuuksissa opetetaan yhä perinteisestä avioliitosta. Itsekin olen niin tehnyt.
https://www.youtube.com/watch?v=KSromspIABQ&feature=youtu.be
http://juhamikkonen.blogspot.com/2017/05/avioero-ja-uudelleenavioituminen.html - Kiinnostava on. Helluntailaisten kirjoittajien lisäksi siellä on kirjoittajina myös vapaakirkollinen ja metodisti.
- Suomalaiseen yliopistoon on hyvä hakeutua opiskelemaan teologiaa (Helsinkiin, Turkuun tai Joensuuhun) mikäli tähtää luterilaisen kirkon papiksi, lukion uskonnonopettajaksi tai tutkijaksi. Joensuussa voi opiskella läntisen (luterilaisen) lisäksi myös itäistä (ortodoksista) teologiaa.
Teologian maistereita on paljon. Tiedän eräänkin joka ajaa työkseen trukkia. Eikä siinä, hyvä kun on töitä. Vapaaehtoistyön merkitys tulee lisääntymään myös kansankirkoissamme. Hengellisessä työssä kutsumus, lahjat ja asema yhteisössä merkitsevät enemmän kuin työstä mahdollisesti saatu rahallinen korvaus. Toki jostain ihminen tarvitsee myös elantonsa.
Palkattujakin työntekijöitä tullaan tarvitsemaan edelleen - myös vapaissa seurakunnissa. Pidän hyvin tärkeänä että seurakuntien työntekijät ovat seurakuntateologeja. Ei riitä että osaa eksegetiikkaa, dogmatiikkaa, kirkkohistoriaa, homiletiikkaa jne. Täytyy jakaa myös yhteisönsä uskonkäsityksiä ja elämäntapaa. Katsella asioita kristinuskosta käsin, sisältäpäin.
Itse en kadu Suomen teologisella opistolla viettämiäni vuosia. Erityisesti yhteisöllisyys oli tosi myönteinen tekijä. Mutta hengellinen työ on kyllä henkisesti vaativaa. Ja ei sillä rikastu. Mutta on siinä myös oma siunauksensa. Jos Jumala kutsuu niin on hyvä seurata kutsua. - Mikä herätti hämmästystä? :)
Arminiolaisuus on protestanttisen kristillisyyden yksi teologinen koulukunta. Arminiolaisuus syntyi reformoidun kirkon sisällä. Arminiolaiset näkevät tietyt pelastusopilliset opinkohdat eri tavoin kuin kalvinistit, kuten predestinaation. Täältä voi halutessaan lukaista miten arminiolaiset näkevät predestinaation:
http://juhamikkonen.blogspot.com/2014/08/soteriologian-ja-hamartiologian.html
Ortopraksia tarkoittaa oikeaa käytäntöä. Vapaakirkolliset ovat usein aika käytännöllisiä ihmisiä. Asiat kuten lähetystyö ja diakonia ovat lähellä sydämiämme. Ortodoksialla tarkoitetaan usein oikeaa opillista uskonsisältöä. - Ihan samanlaista käskyä kuin "älä tee aviorikosta" ei löydy sille voiko kristitty avioitua ei-kristityn kanssa. Toki Paavali varoittaa siitä että ei ole takeita sille tuleeko ei-uskova puoliso tuntemaan pelastuksen. Seuraavan jakeen näkisin kuitenkin viittaavan asiaan:
1. Kor. 7:39 : "Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. "
"Herrassa" tarkoittaa käsittääkseni sitä että molemmat ovat Kristuksessa, elävät Herran Jeesuksen yhteydessä. Kuitenkin luominen on niin perustava asia että avioliitto kristityn ja ei-kristityn välillä on ihan aito avioliitto. En suosittele uskovalle avioliittoa ei-uskovan kanssa enkä itse aio avioitua ei-uskovan kanssa. Mutta jokainen meistä tekee omat valintansa ja kantaa niistä myös seuraukset. - Arminiolaisuus ei ole harhaoppia (paitsi ääri-kalvinistien mielestä). Tai siis on se osa arminolaisista jotka ei seuraa soteriologiassaan Arminiusta vaan ovat semipelagiolaisia kuten Charles Finney aikanaan.
Klassinen arminiolaisuus torjuu niin pelagiolaisuuden kuin semipelagiolaisuuden. Esim. Roger Olson (arminiolainen baptisti) on kirjoittanut aiheesta mm. kirjan Arminian Theology - Myths and Realities. Hän kirjoittaa myös blogia patheos.comissa.
Suomen Vapaakirkkoon mahtuu myös maltilliset kalvinistit, vaikka allekirjoittaneesta vaikuttaa siltä että suurin osa vapislaisista ei ole kalvinisteja. Toki aika moni vapaakirkollinen ei varmaan mieti hirveästi kalvinismi-arminiolaisuus debatteja. Olemme enemmän ortopraksiaa korostava kirkkokunta. - Kohtelemalla heitä hyvin. Hyvä on rakentaa suhdetta läheisiin ollen ihmisenä ihmisille.
- Ei ole ihan normiasia. Asiasta voi lukea vaikkapa täältä:
http://www.svk.fi/avioliitto-ja-perhe/ - Se, miten päätöksenteko Suomen Vapaakirkossa ja suomalaisissa vapaaseurakunnissa tapahtuu, on julkista tietoa. Lisää voi lukea esimerkiksi täältä:
http://www.svk.fi/miten-jarjestaytynyt/ - Suomen tilanteessa meillä on epätasainen sukupuolijakauma seurakunnissa. Toimintaan osallistuu enemmän naisia kuin miehiä. Tämä osaltaan vaikuttaa tilanteeseen jossa osa vapaakirkollisista, kuten muistakin kristityistä, seurustelee seurakuntien ulkopuolella olevien kanssa.
Mietin että kristitylle olisi ihanteellista olla kristitty kumppani, mutta tämän ei tarvitse olla samasta seurakunnasta/kirkkokunnasta.
Ystävystyminen vapaaseurakunnan ulkopuolisten ihmisten kanssa on mielestäni hyvä asia - myös ei-kristittyjen kanssa ystävystyminen. Syntisiä ihmisiä olemme jokainen riippumatta mihin seurakuntaan kuulumme vai kuulummeko mihinkään. - En kiistänyt sitä etteikö Uudessa testamentissa mainita sanaa kristitty. Sanoin että näin tapahtuu harvoin (yhteensä 3 kertaa).
- Kuka on kristitty ja kuka on pelastettu? Ovatko kaikki ne, jotka sanovat olevansa kristittyjä, todella kristittyjä? Entä onko ihmisen pakko olla kristitty ollakseen pelastettu?
Ajattelen että jokainen todellinen kristitty on uudestisyntynyt. Vanhoissa kirkoissa ajatellaan usein että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa. Herätyskristillisyydessä ajatellaan yleensä että uudestisyntyminen tapahtuu silloin kun ihminen uskoo evankeliumin.
Varmaan kaikissa kirkoissa, niin vanhoissa kuin herätyskristillisissä, on nimikristittyjä. Vanhoissa kirkoissa selitetään asiaa usein niin että moni on luopunut uskosta mutta voi palata kasteen armoon. Herätyskristillisyydessä asian ajatellaan yleensä johtuvan siitä että suuri osa näistä jäsenistä ei ole vielä todellisuudessa kokenut uudestisyntymää. Uudessa testamentissa käytetään harvoin sanaa kristitty (khristianos). Enemmän käytetään termiä [Jeesuksen] opetuslapsi (mathētḗs).
Tuon pelastusmiskysymyksen suhteen olen hieman agnostikko. En tiedä ketkä Jumala lopulta armahtaa. Jätän sen kysymyksen hänelle. - On jo keksitty ajat sitten. Juhannuksena on Johannes Kastajan syntymäjuhla.
- Kyllä. Minua on puhutellut saksalaisen entisen Tübingenin yliopiston Uuden testamentin professorin Peter Sthulmacherin aiheeseemme liittyvät sanat: "Radikaaliliberaalien ja äärikonservatiivien ero on vain ennakkoasenteissa." I
Itsekin koen että keskilinjan tutkijoilla on usein kiihkottominta antia olivat sitten kristittyjä tai eivät. Raamatun historiatutkimukseen ja selitysoppiin liittyy monenlaista joka saattaa toisaalta ahdistaa fundamentalisteja. Toisaalta kristinuskon sanoma voi herättää monenlaisia voimmakkaitakin tunteita myös ei-kristityissä ja vaikuttaa tulkintaan. - Niin, periaatteessa eksegetiikka on kaikkien ulottuvilla ja kuka tahansa voi perehtyä raamatuntutkimukseen. Käytännössä ennakko-oletukset toisinaan sanelevat tuloksia suuntaan jos toiseenkin. Yksikään tulkitsija ei ole objektiivinen, mutta sitä kohti tulee pyrkiä oli sitten naturalisti tai teisti tai panteisti.
Wikipedia on ihan hyvä pintatason maistiainen eri aiheista. Olen itsekin kirjoittanut sinne.
Evankeliumitutkimuksesta suosittelisin esim. Turun yliopiston Uuden testamentin tutkijan, Tom Holmenin yleistajuista kirjaa, jonka linkkaan tähän. Holmen on Suomen kansainvälisesti tunnetuin Jeesus-tutkija.
https://www.booky.fi/tuote/tom_holm/jeesus/9789510313022
Teos löytyy kirjastoistakin. Tämä sivusto on kanssa hyvä:
https://historianjeesus.fi/