kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Eli kun kirjoitan
suoran lainauksen Raamatusta,
niin se on mielestäsi
epäjumalan palvontaa.
No ei ole.
Se on minun kutsumukseni.
Jumalalta.
Kirjoittaa puhdasta Jumalan Sanaa. - Kaksiteräinen miekka
voitaisiin kääntää myös
kaksisuiseksi.
Sellainen on Jumalan Sana.
Vanha ja Uusi Testamentti.
Testamentti tarkoittaa Liittoa,
joka johtuu verbistä,
joka merkitsee
asettamista erilleen
eli jokaisen esineen asettamista
omalle paikalle.
Ja juuri tällaisesta asiasta
Heprealaisille kirjoittava puhuu,
kun mainitsee Jumalan Sanan. - Logos on eri asia kuin rhema.
- Eli Raamatun ilmoitus
oli tärkeässä roolissa.
"Sillä Jumalan sana on
elävä ja voimallinen
ja terävämpi kuin
mikään kaksiteräinen miekka
ja tunkee lävitse,
kunnes se erottaa sielun ja hengen,
nivelet sekä ytimet,
ja on sydämen ajatusten
ja aivoitusten tuomitsija" - Tuo on mielenkiintoinen kohta.
Puhuja on yksi niistä,
jotka olivat puhuneet väärin.
Ja lopussa Job rukoilee
heidän edestään,
ja Jumsla kuulee Jobin rukouksen.
Eli tuo jae toteutui niin,
että Jobin rukous oli
ne puhtaat kädet,
jotka pelastivat nuo väärin puhuvat. - >>Mutta pari päivää myöhemmin luin itsekseni hengellistä lehtistä, jossa lainattiin kohtia 1 Piet. 1:3 ja Tiit. 3:5, ja ne luettuani tai niitä lukiessani tuntui siltä kuin kultahippuja olisi satanut sisikuntaani, ja tajusin täydellisellä varmuudella saaneeni syntini anteeksi ja olevani Jumalan lapsi.<<
Eli nuo Jumalan Sanan kohdat
olivat merkityksellisiä
Sinun pelastuskokemuksessasi? - Eli nuo kaksi Sanan kohtaa
Raamatusta olivat
ratkaisevan tärkeitä vaikuttimia
Sinun uskoontuloosi? - "hänellä oli yllään
vereen kastettu vaippa,
ja nimi,
jolla häntä kutsutaan,
on Jumalan Sana." - "Se sielu, joka syntiä tekee
- sen on kuoltava."
(Hes 18-19) - "Yksikään profeetallinen sana
ei ole tullut julki ihmisten tahdosta,
vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. - "sinä päivänä,
jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman"
(Gen 2:17) - Otsikko on Jumalasta.
"Sinun sanasi
on kokonansa totuus"
Perkeleestä on se,
kun irrotetaan
tarkoitushakuisesti
Sanasta jokin virke,
eikä lueta kokonaisuutta.
Juuri tällä tekniikalla
perkele kiusasi Jeesusta.
Ja Jeesus vastasi aina,
mitä myös on kirjoitettu.
Ja voitti perkeleen kiusaukset. - Eli nuo kaksi Sanan kohtaa
Raamatusta olivat
ratkaisevan tärkeitä vaikuttimia
Sinun uudestisyntymiseesi? - Ihminen syntyy tähän maailmaan
elävänä sieluna.
Sinä päivänä,
kun ihminen nielaisee synnin hedelmän,
kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun
tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti
vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki
taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet
kuolemasta elämään.
Emmekä ikinä kuole.
Me olemme kuitenkin
samaa lihaa kuin Aadam.
Vaikka olemmekin hengellisesti
syntyneet uudesti ylhäältä,
me asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
Maan tomusta peräisin oleva liharuumiimme
on tuleva maaksi jälleen.
"Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman"
Kaikki ihmiset kokevat kerran
ruumiillisen kuoleman.
"Ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta sen jälkeen tulee tuomio."
Synnymme tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Kun viimeinenkin ihminen on kuollut,
tulee tuomio.
Meitä kohtaa siis paitsi
ruumiillinen kuolema
myös ruumiin ylösnousemus.
Martta sanoi veljensä Lasaruksen kuolleen ruumiin äärellä.
"Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa,
viimeisenä päivänä."
Tämä ei kuitenkaan kaikille ole
ilon aihe.
"Ja monet
maan tomussa makaavista
heräävät,
toiset
iankaikkiseen elämään,
toiset
häpeään
ja iankaikkiseen kauhistukseen."
Toisille ylösnousemus
merkitsee siis elämää,
toisille tuomiota.
"Älkää ihmetelkö tätä,
sillä hetki tulee,
jolloin kaikki,
jotka haudoissa ovat,
kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin,
ne, jotka ovat hyvää tehneet,
elämän ylösnousemukseen,
mutta ne,
jotka ovat pahaa tehneet,
tuomion ylösnousemukseen."
Ylösnousemus koskee
sekä vanhurskaita että vääriä.
Sekä oikeamielisiä että väärämielisiä.
"Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin."
On siis kaksi erilaista ylösnousemusta.
Ensimmäinen eli elämän ylösnousemus
tuo vanhurskaat ikuiseen elämään.
Toinen eli tuomion ylösnousemus
vie väärät ikuiseen kauhistukseen.
Raamattu ei kuitenkaan tunne käsitettä
toinen ylösnousemus,
vaan puhuu sen sijaan
toisesta kuolemasta.
Jos emme ole osallisia
ensimmäisestä ylösnousemuksesta,
kohtaamme toisen kuoleman,
jolla on silloin valta meihin.
"Autuas ja pyhä on se,
jolla on osa
ensimmäisessä ylösnousemuksessa;
heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa" - Jumala teki maan tomusta ihmisen.
Antoi maan tomulle ihmisen muodon.
Tuo ruumis oli kuollut.
Kunnes Jumala puhalsi siihen
Elämän Hengen.
Mutta sitten eräänä päivänä
synti katkaisi yhteyden
Elämän Lähteeseen.
Elämä oli poistunut Aadamista.
Aadam ei enää ollut elävä sielu
vaan kuollut sielu.
Ruumiillisesti
Aadam oli edelleen elävä.
Ja olisi elänyt
tuossa kurjassa tilassa ikuisesti,
jos olisi päässyt syömään
elämän puusta.
Mutta tämä olisi ollut
kauhistuttava kohtalo Aadamille.
Ja niin Jumala rakkaudessaan
sulki elämänpuun tien.
Tämä Jumalan teko
ei siis sinänsä ollut tuomio
vaan armahdus.
Jumala eli Valtiaat
puhuu asiasta agape-rakkauden
täyttämällä rintaäänellä.
"Katso,
ihminen on tullut sellaiseksi
kuin joku meistä,
niin että hän tietää hyvän ja pahan."
Jumalan sydän aivan kouristaa tuskasta,
kun Hän ihmistä äärettömästi rakastaen
sanoo:
"Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä
ja ottaisi myös elämän puusta
ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
Tältä hirvittävältä kohtalolta
Jumala pelasti ihmisen.
Ihminen ei vielä päässytkään
syömään elämän puusta,
joka olisi muuttanut
kuolevaisen ruumiimme katoamattomaksi.
Mutta tämä ei ollut Jumalan rangaistus
vaan Jumalan suurta armoa.
Jumalan eli Valtiaiden
jo ennen aikojen alkua
laatima ikuinen pelastussuunnitelma
tämän katastrofitilanteen varalta
otettiin käyttöön.
Jumalan istuttama elämänpuu
meni vedenpaisumuksessa,
mutta uusi pystytettiin Golgatalle.
Siitä me nyt saamme syödä.
Ja silloin meidät siirretään
kuolemasta takaisin elämään.
Vain se,
joka syö tästä elämän-puusta,
saa Hänessä tarjolla olevan
Ikuisen Elämän.
Muut kuolevat synteihinsä.
"Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet
viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
se pysyy minussa,
ja minä hänessä.
Niinkuin Isä,
joka elää,
on minut lähettänyt,
ja minä elän Isän kautta,
niin myös se,
joka minua syö,
elää minun kauttani."
Näin saamme elämän hengen.
Iäisen elämän Hänessä.
Ja kerran ylösnousemuksessa
kuolevainen ruumiimmekin
muuttuu katoamattomaksi.
Se,
mikä on maasta tulee maaksi jälleen.
Mutta ei henki maadu.
Ei ihmisen eikä eläimenkään.
Jeesus kertoi rikkaasta miehestä,
joka kuoli ja haudattiin.
Tuo ilmeisen loisteliaasti haudattu ruumis
ei todellakaan enää elänyt.
Eikä tiennyt mitään.
Se mätäni upeassa kallioluolassa
tai vastaavassa.
Luultavasti hiukan maanpinnan yläpuolella.
Rikkaan miehen ruumiista
ei enää ole mitään havaittavissa
eikä mitään nähtävää jäljellä.
Ja jos Jeesus ei olisi
miestä maininnut,
olisi hänen muistonsakin
jo aikoja sitten unhotettu.
Mutta tuo onneton sielu itse
ei suinkaan maatunut
loisteliaassa haudassaan.
Hän avasi silmänsä tuonelassa.
Hyvin syvällä olevassa
kauheassa paikassa.
Ja siellä oli muitakin.
Vaivoissa.
Kovassa tuskassa.
Aabrahamin helmassa
oli myös monia.
Eikä näiden kahden joukon välillä
ollut tapaamis-oikeutta.
Ja niin tuo kurja mies
ei saanut vaivoihinsa
edes vesipisaraa
Lasaruksen sormenpäästä.
Tämä ennen niin rikas
ja ilossa elänyt mies
oli tuonelassa ollessaan
tuskallisen tietoinen
jäljelle jääneistä,
joiden tiesi olevan tulossa
samaan vaivan paikkaan.
Hän ei itse voinut tehdä asialle mitään.
Ja kaikki hänen epätoivoiset
aivoituksensa raukesivat tyhjiin.
Mutta tiedottomia
tai jotenkin tajunnan menettäneitä
he eivät ole.
Eivätkä olemattomia.
Ei olematon voi mennä tuonelaan.
Mutta me emme ole
tuohon vaivan paikkaan menossa.
Kun olemme heittäneet ankkurimme
Golgatan kalliolle,
olemme armosta pelastettuja.
Kerran telttamajamme puretaan.
Meidät irrotetaan loimilangoista.
Ruumiimme pannaan hautaan.
Ja se maatuu.
Mutta meidät itsemme
otetaan/temmataan
isiemme tykö.
Aabrahamin helmaan.
Jumalan Paratiisiin,
kolmanteen taivaaseen. - "Herra, Herra
on minulle antanut
oppineiden kielen,
niin että minä osaan
sanalla virvoittaa väsynyttä.
Hän herättää aamu aamulta,
herättää minun korvani
kuulemaan oppineiden tavalla."
(Jes 50:4) - "Hän voimistaa voipuneen
ja antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin."
(Jes 40:29) - Aadam oli alussa elävä sielu,
mutta Aadamissa
ei silti ollut elämää itsessään.
Elämä oli persoonassa,
jota Johannes nimittää Sanaksi.
"Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä
hänen kauttaan,
ja ilman häntä
ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus."
Tuo Persoona oli luonut
ihmislapsen
ja puhaltanut henkensä
ihmislapsen sisimpään.
Ihminen oli täytetty
Hänen Hengellään
ja myöskin puettu Hänessä
Jumalan kirkkauteen
– Jumalan kuvaksi.
Tuo Elämän Valkeus
sammui Aadamissa
sinä päivänä,
jona hän söi
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.
Näin oli jo aiemmin käynyt
taivaassa sijaitsevassa Eedenissä
- Jumalan puutarhassa -
laajalti suojaavalle kerubille,
Luciferille.
Valon kantajasta oli tullut
pimeyden ruhtinas.
Jumala halusi ikuisen yhteyden
itsensä ja ihmisen välille.
Jumalan Rakas Poika,
jota varten kaikki on luotu,
halusi jakaa oman Elämänsä
ihmisen kanssa.
Ratkaisun paikka oli
Elämän puun juurella.
Keskellä Jumalan istuttamaa
suojaisaa puutarhaa eli paratiisia.
Elämän puu ja sen hedelmät
olivat kuin tarjottimella keskellä paratiisia.
’Ole hyvä! Ota tästä!
Kun syöt siitä,
virtaa Sinun sisimmässäsi
Minussa oleva Elämä.
Silloin olet ikuisesti yhtä
Minun kanssani.
Aadam ja Eeva tekivät valintansa.
He söivät viereisestä puusta.
Ja liittoutuivat näin käärmeen
possessoineen paholaisen kanssa.
Vaikka meitä
ei ympäröikään Paratiisin ihanuus,
me emme voi olla näkemättä
Jumalan kädenjälkeä.
Mutta silti emme ole Jumalaa
Jumalana kunnioittaneet.
Olemme hyljänneet
Jumalan viisauden,
ja tavoitelleet
omaa viisautta.
Ja niin meissä itse kussakin
on yhtenä elämämme päivänä
tapahtunut sama katastrofi
kuin Aadamin elämässä.
Jumalan kuva on sammunut.
Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
on poistunut meistä,
ja pimeys astunut sijaan.
Olemme vaihtaneet
Jumalan kirkkauden alastomuudeksi.
"Se, mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa,
ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi
millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön sydämensä
on pimentynyt."
Jokainen vuorollamme
olemme tehneet väärän valinnan.
Mutta liittomme pahan kanssa
ei tarvitse olla ikuinen.
Se voidaan katkaista.
Jo ensimmäisenä päivänä
Jumala erotti valon pimeydestä.
Ne eivät voi vallita yhdessä.
Jumala puki Aadamin ja Eevan
veriseen viittaan.
Näin meidätkin puetaan Kristukseen,
jos lakkaamme juoksemasta
Jumalaa pakoon.
Jeesuksen veri
peittää syntimme ja alastomuutemme.
Hänen Elämänsä meissä on se Valo,
jota pimeys ei ole saanut valtaansa.
Jeesus ilmestyy meille,
jotka olemme hämmennyksissä,
emmekä ymmärrä mistään mitään.
Jeesus ilmestyy meille,
kun olemme pelossa ja ahdistuksessa,
ja lymyilemme piilossa.
Hän ilmestyy
itse valitsemanaan ajankohtana
ja sanoo:
"Rauha teille!"
Ja sitten Hän tekee
valtavan Elämän ihmeen.
Hän puhaltaa meihin
kuolleisiin sieluihin
Elämän Hengen.
"Hän puhalsi heidän päällensä
ja sanoi heille:
Ottakaa Pyhä Henki."
Ja silloin Hänessä oleva Elämä
täyttää saviastiamme
ja valaisee meidät.
Meidät on silloin siirretty
pimeydestä Valkeuteen.
Olemme Valkeuden lapsia,
emmekä enää pimeyden lapsia.
Kuolleesta sielusta
on tullut jälleen
Elävä sielu. - En minä ole tehnyt pahaa
Sovituksen Sanalle.
Minä olen julistanut sitä.
Pelastuksen evankeliumia.
Tälläkin foorumilla. - En minä kirjainta palvo
vaan Jeesusta.
Ja minä teen sen
kirjoittamala puhdasta Jumalan Sanaa.
Ja se sanoo:
"saarnaa sanaa"