kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Jos Sinä et tavoita jotain
kijoittamaani Raamatusta,
niin silloin Sinun pitäisi
pyytää selvennystä asiaan
kyseisessä keskustelussa. - Hienoa!
Sinua ja muitakin odotellessa
minä vähän siivoskelen
tuota omaa pirttiäni
tai siis telttamajaani
eli tuota foorumia,
kun se meni vähän sekaisin,
kun yksi kuvapalvelu rikkoutui
ja minun taiteilemani kuvakkeet katosivat.
Palaisin vielä tuohon vastaukseeni.
Eli kiteytettynä vastauksni oli se,
että Paavalia lainaten
ei kukaan eikä mikään
"voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
Jeesus ilmaisi saman asian näin:
"Ja minä annan heille
iankaikkisen elämän,
ja he eivät ikinä huku,
eikä kukaan ryöstä heitä
minun kädestäni.
Minun Isäni,
joka on heidät minulle antanut,
on suurempi kaikkia,
eikä kukaan voi ryöstää heitä
minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä."
Näin turvassa on Jumalan perheväki
ja Jeesuksen lammaslauma. - No kyllä tuon hengen yhteyden
voi havaita ihan vieraastakin ihmisestä.
Mutta et vastannut kysymykseeni.
Jos kohtaat ihmisen,
joka sanoo niinkuin kirjoitin:
'Kuka sitten voi pelastua.
Ihmisille se on mahdotonta.
Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Ei siinä mihinkään lepoon pääse,
jos ihmisen pitäisi pelastaa itsensä.
Mutta kun ihminen on
armosta pelastettu,
niin hänellä on rauha ja lepo.'
Tähän vastasit:
'Näin samoin kirjoittavat myös uskosta osattomat kirkkuntiin kuuluvatkin.'
Voiko ihminen,
joka ei ole tullut
Jeesuksen uskosta osalliseksi,
kirjoittaa noin?
Todistaa Rauhasta ja Levosta,
joka on tarjolla vain Jeesuksessa. - Kun lapsi on syntynyt,
niin hän elää koko ajan.
Mutta eri asia on,
missä hän vaeltaa. - Tuota Paavalin opetusta
avaan kolmeosaisessa avauksessani
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19535998/uusi-elama-taisteluissa-(room-7)
Mutta et vastannut kysymykseeni.
"joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan"
(Hepr 4:10)
Kuulutko tuohon joukkoon? - ei kun täältä
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=318 - Juureni ovat todellakin
helluntailaisuudessa.
Avaukseni on kuin
helluntailaisuudessa tapana oleva
henkilökohtainen todistus.
Jos haluat tietää minusta enemmän,
niin löydät elämäntarinaani
sen alkupuolelta täältä.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=64 - Nimimerkkini on
peräisin Uuden Testamentin
alkutekstin sanasta
Kάλαμος = Ruoko
Ruoko oli UT:n ajan mustekynä.
Ruoko on Raamatussa
esikuva ihmisestä.
Avauksen voi siis lukea niin,
että laittaa sanan ihminen
kalamoksen tilalle.
Kaisla tai ruoko
on erityisen merkityksellinen
jo VT:n puolella.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=64 - Sinä et siis kuulu joukkoon
...
"joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan"
(Hepr 4:10) - Mistä Sinä tiedät,
että eivät ole uudestisyntyneet
ja ovat uskosta osattomia? - Hengessä eläminen
on eri asia kuin
Hengessä vaeltaminen.
Minä elän koko ajan Hengessä.
Ja esimerkiksi näissä hetkissä,
kun täytän kutsumustehtävääni,
minä koko ajan huokailen ylöspäin
tietäen,
että purteni ei liiku mihinkään,
jos Tuuli ei täytä purjeita.
Siis juuri nyt vaellan Hengessä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19570477/pysyako-sanassa!#comment-144762508 - "Ei kukaan voi tulla minun tyköni,
ellei Isä,
joka on minut lähettänyt,
häntä vedä"
(Joh 6:43)
"Jumalan hyvyys
vetää sinua parannukseen?"
(Room 2:4)
χρηστότης
khrēstotēs
hyvyys, lempeys, ystävällisyys
Tuosta Jumalan hyvyydestä
kaikki alkaa.
"Me rakastamme,
sillä hän on ensin rakastanut meitä."
(1 Joh 4:19)
Kun tämä Rakkaus
on vallannut meidät,
niin sapatinlepo on koittanut.
"Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus
karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää,
se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."
(1 Joh 4:18)
Sapatinlepo alkaa siitä,
että olemme armosta pelastetut. - Avataanpa Sana
Uuden Testamentin puolelta,
jolloin Sana on jo tullut lihaksi.
Johannes kirjoittaa
evankeliuminsa alussa Sanasta
eli Todellisesta Valkeudesta
eli Jeesuksesta,
sanoen,
että kaikki jotka
ottavat Hänet vastaan
ovat syntyneet Jumalasta.
Asia on siis niinpäin,
että kun olemme ottaneet
Sanan vastaan,
niin Sana pysyy meissä.
Kirjeessään
Johannes sanookin:
"Jumalan sana pysyy teissä"
Siis sinä päivänä,
kun me otimme Sanan vastaan,
me synteihimme kuolleet
synnyimme uudesti ylhäältä Hengestä,
ja meistä tuli Jumalan lapsia.
Olemme siis jo siirtyneet
perkeleen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan,
emmekä ikinä kuole (hengellisesti).
Sana asuu meissä.
Jeesus Henkensä kautta.
Hän elää meissä,
ja niin me olemme nyt pysyvästi
Jumalan lapsen asemassa,
ja sen me tiedämme siitä Hengestä,
jonka olemme saaneet
kuten Johannes kirjeessään
edelleen sanoo.
Me elämme siis Hengessä.
Eikä Jeesus eli Sana meitä jätä.
Meitä on siis kohdannut
suuri ilosanoma,
ja Sana on tullut meihin asumaan.
Pietari kirjoittaa tästä asiasta:
"te, jotka olette uudestisyntyneet,
ette katoavasta,
vaan katoamattomasta siemenestä,
Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta"
Pietari jatkaa
lainaten Jesajan julistamaa
Herran Sanaa:
"kaikki liha on kuin ruoho,
ja kaikki sen kauneus
kuin ruohon kukkanen;
ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
mutta Herran sana
pysyy iankaikkisesti"
Ja tämä Jesajan lupaus
täyttyi kun Sana
eli Jumala Jumalan luota
tuli ihmiseksi maan päälle.
Ja nyt meille julistetaan
valtavaa ilosanomaa,
siitä ihmeestä,
jonka Jeesus meissä tekee.
Pietari jatkaa sanoen:
"Ja tämä on se sana,
joka on teille ilosanomana julistettu."
Siis me olemme nyt niitä,
jotka ovat kokeneet sen,
minkä Johannes ilmaisee
evankeliuminsa ensimmäisessä
luvussa:
"Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi,
niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme"
Tuo loppuosa ilmaisee sen,
miten edellä lausuttu
uudestisyntyminen tapahtuu.
Se voitaisiin kääntää:
"Ja Sana pystytti telttamajansa
ja asusti ..."
Tämä sanamuoto viittaa
Jumalan kansan Israelin
erämaavaellukseen.
Jumalan kirkkaus täytti
ilmestysmajan.
Samoin Sana eli Valkeus
täyttää meidän sisimpämme.
Tämä aarre tosin on
vielä saviastioissa
eli tässä tomumajassamme.
Johannes jatkaa:
ja me katselimme
hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Tällainen kirkkaus asuu meissä
ja täyttää meidät
armolla ja totuudella.
Eli kun on ottanut
Jeesuksen vastaan,
niin Sana eli Jeesus
on tullut ihmiseen asumaan pysyvästi.
Ja niin siitä hetkestä lähtien
me elämme Hengessä.
Mutta oma lukunsa on se,
vaellammeko Hengessä.
Me voimme murehduttaa
Jumalan Pyhää Henkeä.
En halua arvioida ketään,
mutta jotenkin Sinun viestisi,
ovat aina rauhan täyteisiä
ja rakkaudellisia.
Sitten on niitä,
jotka lyövät nyrkin naamaani,
aina kun kohtaavat minut
tällä palstalla.
Nämä voivat toki olla
Hengessä eläviä,
mutta vaellus
ei ole Hengessä vaeltamista.
Otetaan kolmanneksi esiin
vielä Paavali.
Hän kehottaa meitä:
"Jos me Hengessä elämme,
niin myös Hengessä vaeltakaamme"
Ja Paavali jatkaa antaen
tunnusmerkistön niistä,
jotka eivät vaella Hengessä.
"Älkäämme olko
turhan kunnian pyytäjiä,
niin että
toisiamme ärsyttelemme,
toisiamme kadehdimme."
Ja edellä Paavali onkin
antanut kuvauksen
hyvästä hedelmästä:
"Mutta Hengen hedelmä on
rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys,
hyvyys, uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen."
Minä perustin aikanaan
keskustelufoorumin,
joka on pyhitetty
rakkauden ilmapiirissä
käytävälle keskustelulle
Jumalan ilmoituksesta
Hänen Sanassaan.
Siellä on hyvä keskustella,
kun kukaan ei sivalla ketään.
Kaikki tomumajat
ovat sydämellisesti tervetulleita
tuolle telttamajalle
RAAMATTU ON JUMALAN OMASIVU
Hänen ilmoituksensa ihmislapsille
https://kalamos.foorumi.eu/index.php - Kuka sitten voi pelastua.
Ihmisille se on mahdotonta.
Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Ei siinä mihinkään lepoon pääse,
jos ihmisen pitäisi pelastaa itsensä.
Mutta kun ihminen on
armosta pelastettu,
niin hänellä on rauha ja lepo. - Mitä sapatin lepo
Sinulle merkitsee? - Sapatin lepo on
Hengessä vaeltamista. - Jumalan hyvyys vetää
jokaista ihmistä puoleensa.
Ne, jotka ottavat vastaan
Sanan eli Valkeuden eli Jeesuksen,
pääsevät Hänen lepoonsa. - Ihminen luotiin Sapatin lepoon.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumala loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti tämän
luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.
Ja käski heidän olla hedelmällisiä
ja täyttää tämä maa.
Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt
Sapatin lepoon.
Tuo Sapatinlepo
ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.
Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi
häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo
ja alkoi ankara työ.
Ja maan täyttäminenkin merkitsi
nyt raskaita synnytystuskia.
Siis tuo seitsemäs päivä
eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema
astuivat maailmaan.
Ja tästä hetkestä alkoi
raskas työ
niin ihmiselle kuin Jumalallekin.
Aadam hikoili lähes tuhat vuotta
eli melkein yhden päivän,
ja sitten Aadam kuoli.
Ja koko tuon elinpäivänsä ajan
Aadam raatoi otsahiessä
viljellen maata,
joka ei hänelle satoa antanut.
Tähän työhon tuli sapatinlepo
eli viikkosapatti Jumalan kansalle
eli Israelille, joka oli raatanut
orjana 450 vuotta päivästä päivään
Egyptin eli maailman orjuudessa.
Eli vasta kun Jumalan työ
ihmiskunnan keskuudessa
oli edennyt siihen asti,
että Jumala antoi lakinsa kansalle,
jonka kautta
oli tuova maailmaan Pelastajan,
tuli viikkosapatti ennakoimaan,
sitä ikuista sapatinlepoa,
jonka Jeesuksen ristinkuolema
tuo jokaiselle,
joka ottaa Pelastuksen vastaan.
Valitettavasti Israel ei ymmärtänyt,
mikä heidän Rauhaansa sopii.
Ei siis nähnyt tarjolla olevaa
lepoa Jeesuksessa Kristuksessa
eli Messiastaan.
Mutta tähän lepoon Israel pääsee,
kun tämän maan päällä
koittaa seitsemäs päivä
eli seitsemäs millennium.
Ja kun koittaa kahdeksas päivä
eli kahdeksas millennium,
niiin silloin Jumala on kaikki
kaikissa omissaan.
Siis syntiä ja kuolemaa
ja niiden seurauksia
ei Jumalan kuvaksi luotu ihminen,
joudu silloin enää kantamaan,
ja niiin ei ole sitä raskasta työtäkään,
joka tuli maailmaan synnin seurauksena.
Me hallitsemme levosta käsin
aina ja iankaikkisesti.
Ja tähän ikuiseen lepoon
ihmiskunta olisi päässyt suoraan,
jos alkuperäinen Sapatinlepo
ei olisi katkennut synnin tähden.
Aadam ja Eeva olisivat
lisääntyneet ja täyttäneet Maan,
vallinneet eläinkuntaa,
joka söi vain viheriäitä ruohoja,
ja ihminen itse olisi popsinut
sen lisäksi hedelmiä.
Ja kaikki tämä koko ajan
Sapatin levossa.
Mutta nyt kun synti ja kuolema
astuivat hallitsemaan maailmaa
Aadamin sijaan,
niin tuli kirous maan päälle.
Ja sen päättymisestä,
josta lupaus annettiin
syntiinlankeemuksen päivänä,
tuli ensimmäiseksi
todistamaan viikkosapatti
Lain antamisen yhteydessä.
Jumalan kansalla
oli yksi päivä viikossa,
jolloin he saivat ilman
synnin tuomaa raskasta työtä
levätä Jumalan läsnäolossa.
Ja kun sitten
synnin ja kuoleman laki
täytettiin Golgatalla,
niin meille on ollut tarjolla
uskon kautta Jeesukseen
ja sitä seuraavan
uudestisyntymisen kautta
pääsy siihen ikuiseen lepoon,
joka olisi kohdannut
sapatinlevossa elänyttä
Aadamia sinä päivänä,
jona hän olisi syönyt Elämänpuusta
ohittaen kielletyn puun.
Siis ihminen on tarkoitettu
elämään koko ajan
Jumalan yhteydessä
Hänen levossaan,
mutta synti katkaisi tämän levon.
Mutta Jeesuksen tähden,
meillä on mahdollisuus
päästä tuohon lepoon
tässä ja nyt.
"joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan"
(Hepr 4:10)
Me, jotka olemme vielä maan päällä,
emmekä vielä Jumalan Paratiisissa,
joudumme kuitenkin koko ajan
vaeltamaan pimeän maailman keskellä.
Mutta meidän kanssamme
vaeltaa Jeesus,
sama Jumalan Valkeus,
joka vaelsi Israelin kansan kanssa
erämaassa yötä päivää
perille saakka.
Ja se sapatinlepo,
jossa me nyt elämme,
on jotain paljon enemmän kuin se,
minkä Israelin kansa sai
Lain mukana.
Jeesuksen ristin kuolema mahdollisti
uudestisyntymisen ihmeen.
Opetuslapset syntyivät uudesti
ylhäältä Hengestä,
kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen
puhalsi heihin.
Ja Helluntai toi Voiman,
joka mahdollistaa sen,
että Jumalan lasten joukko
lisääntyy joka päivä niistä,
jotka ovat saaneet Pelastuksen.
Jumalan laki on nyt
kirjoitettu meidän sydämiimme.
Ja tämä Elämän Hengen laki
täyttää nyt Sydämemme niin,
että me vaellamme joka päivä
Sapatin levossa.
Me olemme osallisia siitä elämästä,
joka oli tarjolla alunperin
Paratiisiin istutetussa Elämän Puussa,
joka oli viiniköynnös.
Sen hedelmälihaan ja hedelmävereen
oli kätketty ihmiselle tarjolla oleva
ikuinen elämä.
Mutta nyt me saamme
syödä Golgatalle pystytetysä
Elämän ja Sovituksen puusta.
Ja silloin meissä asuu Hän,
joka on Jumalan Sana,
Ikuinen elämä,
Todellinen Valkeus,
Elämän leipä.
Mutta nyt meillä on myös
bonuksena sovitus.
Jeesuksen veri,
joka puhdistaa jatkuvasti
kaikesta synnistä.
Ja niin me saamme
tuon verivirran alla kokea
alati Jumalan Valtakunnan eli
Vanhurskauden, Rauhan ja Ilon
Pyhässä Hengessä. - Kaikki alkaa siitä,
että Jumala Rakastaa meitä.
Jos otamme tuon
Rakkauden vastaan,
niin me olemme kykeneviä
Rakastamaan. - En minäkään luota kenenkään näkemyksiin enkä näkyihin jne.
Luotan vain Jumalan Sanaan.
Ja sitä haluan jakaa.