febus
Hei.
Ollaan ihmisiksi.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia47 aloitusta · 3018 kommenttia
- Ateismi on jumaluskomusten puutetta.
Kuitenkin, koska palstalla kirjoitetaan lähes yksinomaan uskonnosta, se lienee oikeassa paikassa. - Jos jumalien olemassaolo on suhteellista, ainoita tosijumalia voi olla miljoonia.
- Siis, jos maailmassa ei olisi Raamattuja, ei olisi Jumalaakaan?
Näin ollen Raamatun kirjoittaneet ihmiset ovat luoneet jumalan eikä suinkaan Jumala ole luonut Raamatun kirjoittaneita ihmisiä?
Jos olet jonkun seurakunnan tai lahkon jäsen, niin sinun kannattaa vakavasti keskustella pappiesi tai vastaavien kanssa jumalkuvastasi.
Jos et kuulu mihinkään uskonyhteisöön, olet juuri luonut itsellesi oman uskonnon. - Ihan juuri samoin kuin nytkin.
Ei tietämättömyys ole into-uskovaisten itseoikeus.
On niitä paljon muitakin. - >>Ihminen voi itse valita mihin todellisuuteen haluaa uskoa, koska ei oo mitään aboluuttista todellisuutta.<<
Kyllä kai ymmärrät, että tuo lausumasi tarkoittaa sitä, että Jumalan ja Pyhän hengen olemassaolo on riippuvainen sinun toiminnastasi. Ne ovat riippuvaisia sinusta. - Palataan vielä tuohon väitteeseesi siitä, että olemassaolo on suhteellista.
Silloin jumalienkin ja henkiolentojen, kuten Pyhä henki, olemassaolo on suhteellista.
Niiden todellisuus ei ole aitoa ja ympäristön käsityksistä riippumatonta.
Jos joku sattuu olemaan sitä mieltä, että niitä ei ole - niitä ei todellakaan ole. Toisen kuvitellessa ne olevaisiksi, ne ilmestyvät olemaan.
Jos joku pitää niitä mielikuvitushahmoina, ne todella ovatkin sitä. Jos toinen pitää niitä kaikkivaltiaina ne muuttuvat kuin taikaiskusta sellaisiksi.
Silloinhan Pyhis on todellisuudessa mielikuvitushahmo, koska sitä pidetään sellaisena. Se on totta vain ja ainoastaan sinun kuvitelmissasi. Sitäkö sinä todella tarkoitat?
Ja kaikki tämä seuraa sinun määritelmästäsi, että olemassaolo on suhteellista.
Silloin meistä jokainen on jumala, sillä olemassaoleva, olevainen, todellisuus on jotain, joka on suhteessa meihin. Riippuvainen meidän tulkinnoistamme.
Minä olen toista mieltä.
Tuossa pöydällä on vihreä lasipikari.
Joku pitää sitä enemmänkin juomalasina, joku määrittelee sen kauniiksi, joku rumaksi, jonkun mielestä se on pikemminkin sinertävä kuin vihreä.
Kuitenkin pikari pysyy koko ajan samana, muuttumattomana.
Ainoastaan käsityksemme siitä vaihtelee.
Siis käsityksemme lasista on suhteessa havaintoihimme ja niiden tulkuntaan. Siis suhteellinen.
Lasi itsessään on olemassaolossaan muuttumaton, siis absoluuttinen. Se ei muutu miksikään, vaikka tulkitsemme siitä saatuja havaintoja miten tahansa.
Savvy? - Ei olemassaoleva ole suhteessa mihinkään. Se vain on.
Havainnot ja tieto voivat olla suhteessa olevaiseen, mutta ei toisinpäin.
Olemassaoleva ei muutu tietomme tai tietämättömyytemme mukana.
Meidän käsityksemme on muuttuvaista. Ihan niinkuin kristinuskokin on muuttunut vuosisatojen saatossa ihmisten vaihtuvien ajatusten ja mieltymysten mukana. Todellisuuteen, olevaiseen meidän ajatuksemme eivät tee mitään jälkeä.
Esimerkiksi vaikka sinä kuinka uskoisit henkivoimiin, se ei tee niitä oleviksi. Ne joko ovat tai eivät ole todellisia, täysin riippumatta siitä mitä sinä toivot tai uskot. - Selitä minulle, miten pystyit päätymään tuohon johtopäätökseen sen perusteella, mitä kirjoitin?
- Olemassaolon ja tiedon välinen linkki on luotettava havainto.
On olemassa jotakin, esimerkiksi lasista tehty väärennetty jalokivi, jota myyjä väittää timantiksi.
Me saamme ja hankimme siitä luotettavia havaintoja: Näemme sen, koskemme sitä, mittaamme sen valontaittamisominaisuudet, mittaamme sen kovuuden ja tutkimme mitä alkuaineita se sisältää.
Saamme luotettavaa tietoa siitä, että se on vain lasihely.
Sinä puolestasi luet esitteestä että se on aito. Uskot myyjän kertomukseen. Ja koska on niin kovin mukavaa omistaa kallisarvoinen timantti vakuutat itsellesi, että se on aito. Jos joku epäilee timanttiasi, niin torjut hänen väitteensä oikopäätä. Ethän sinä voi olla väärässä, koska sinusta tuntuu niin kovin, että olet oikeassa. Vaikka joku näyttää sinulle koetulokset, jotka osoittavat helysi pelkäksi lasiksi, et usko häntä.
Avaa silmäsi, niin huomaat näkeväsi. - >>Itse koen, että minulla tieto vastaa olemassaoloa.<<
Ymmärrän hyvin, että olet vakuuttunut niiden henkiolentojen, joihin uskot, todellisuudesta. Sinulle riitää, että se tuntuu oikealta. Silti, vaikka tunne olisi kuinka vahva tahansa, se on kuitenkin vain tunne. Monelle muulle ihmiselle se ei ole riittävä peruste elämänsä järjestämiselle.
Tietoa on hyvin perusteltu tosi käsitys. Ollakseen tietoa asian on oltava totta ja perusteltua. Perusteluksi ei riitä, että henkilöstä tuntuu siltä.
Olet tässä asiassa herkkäuskoinen ja tiedän kyllä, että sinun on hyvin vaikeaa ja luultavasti mahdotonta tarkastella tilaasi rationaalisesti. Jos haluat tietää miksi niin on, lue defensseistä.
>>En tiennyt, että sellaistakin on, että tieto on jotain muuta kuin se mitä on olemassa.. mielenkiintoinen ajatus.<<
On olemassa todellisuus; se mitä on olemassa ja voimat jotka siihen vaikuttavat.
Me tiedämme siitä uskomattoman paljon, mutta emme vielä kaikkea. Tiedoksi kutsumme sitä, mitä voimme perustellusti pitää totena. ”Perustellusti” tarkoittaa sitä, että ilmiöstä saadaan luotettavia havaintoja tai muista ilmiöistä saaduista luotettavista havainnoista voidaan päätellä ilmiön olevan totta. Me voimme tehdä ennusteita siitä, miten ilmiö toimii ja sen perusteella tehdyt kokeet osittautuvat toimiviksi.
>>.Miten muuten voit tietää, että olemassaolo on absoluuttista jos tieto ei sitä ole?<<
Jos jotain on olemassa, vaikka ihan pikkuisen, niin se on olemassa. Jos sitä ei ole lainkaan, pikkiriikkistäkään, niin se on olematon; sitä ei ole olemassa. Olevaisuus on määritelty siten, että siinä ei ole välitilaa. Se joko on tai sitä ei ole.
Jotta jotain asiaa voidaan pitää tietona, niin se pitää pystyä luotettavasti perustelemaan. Perusteiden luotettavuuden arvioinnissa eri yksilöillä on erilaisia käsityksiä. Joillekin kelpaavat hataratkin todisteet kun taas toiset ovat vaativampia. Siksi tieto ei ole absoluuttista, mutta tietyillä menettylytavoilla pääsemme hyvin luotettaviin tuloksiin. Voit lukea luotettavan tiedon hankkimisesta esim. hakusanalla ”Tieteellinen menetelmä”.
>>Miten jokin suhteellinen voi tehdä mitään muuta absoluuttiseksi?<<
Ei se voi. Mutta suhteellinen voi kertoa meille paljon absoluuttisesta.
>>Olemassaolo eikä tieto ole absoluuttista.
toki sulla saa olla oma mielipide tästä asiasta. oo siunattu: )<<
No selitä sitten minulle, miten olemassaolo voi olla suhteellista? - Pyhis siis joko on olemassa tai sitä ei ole.
Se mitä me asiasta uskomme, ei vaikuta sen olemassaoloon tuon taivaallista.
Me olemme kuulleet siitä tarinoita, lukeneet siitä kertomuksia ja ehkä nähneet sen elokuvissa.
Me voimme saamamme informaation perusteella miettiä, kuinka luotettavaa tietoa meillä on sen olemassaolosta ja tehdä omat johtopäätöksemme puolesta tai vastaan taikka sitten laillasi pelkästään uskoa siihen sen kummemmin harkitsematta. - Olemassaolo on absoluuttista. Ei tieto.
- Itse asiassa olemassaolo ei ole suhteellista, vaan absoluuttista.
Joku ei voi olla "vähän olemassa", vaan joko kokonaan tai ei lainkaan.
Olemattomuutta on se, että ei ole olemassa.
Se, mitä me tiedämme ilmiöiden tilasta on taas toinen asia. Voimme tietää paljon, vähän tai sitten ei mitään. Silloin kun emme tiedä mitään, olemme arvailujen ja uskon varassa. - Että sitä ei ole olemassa.
Sinä tunnet uskovasi siihen, mutta tiedostat ettei sen olemassaolosta ole luotettavia havaintoja, joten se voi yhtä hyvin olla kuvitelmaa kuin totta. - Mielestäsi siis Pyhis saattaa olla olematon?
- Onko sinulla tulkintaa kysymykseen: Onko Pyhä henki todellinen vai mielikuvitushahmo?
- Jos uskot, että tarinat joita sinulle on kerrottu ja joita ehkä olet lukenut, ovat totta - olet tehnyt tulkinnan niiden totuusarvosta.
- Toisin sanoen et taida oikein tietää mistään mitään, mutta olet valmis tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä kertomusten ja tuntemusten perusteella?
- Siis Wikipedian määritelmä ei osunut lähelle sinun näkemystäsi.
Olet sitä mieltä, että YHWH ei ole henkilöllinen (persoona, entiteetti) vaan jotain jolla ei ole henkilöllisyyttä. Se ei ole yliluonnollinen, vaan fysiikan lakien sitoma. Se ei hallitse luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.
Alat olla aika lähellä realismia!
Mutta onko minulla todella tarvetta ruveta pohtimaan, mikä tekee jumalasta jumalan.
Miksi en pohdi mikä tekee keijusta keijun?
Tai peikosta peikon?
Jokaisella on oma mielikuvansa keijusta ja hän tunnistaa keijuksi sellaiset hahmot, jotka sopivat hänen omaan kuvitelmaansa ja hylkää niistä poikkeavat, vaikkakin joidenkin muiden ihmisten hyväksymät keijuhahmot.
Jos keiju kuitenkin halutaan määritellä, pitää valita sellaiset ominaisuudet, joita useimmat ihmiset pitävät keijulle ominaisina, kuten vaikapa pieni koko, siivet, keijupöly, helinä ja olemattomuus tosielämässä.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy näitä määritelmiä, vaan pitäytyvät omissaan, vaikka he olisivat yksin mielipiteidensä kanssa.
En koe tarpeelliseksi ruveta vänkäämään heidän kanssaan keijun todellisesta ja hyväksyttävästä määritelmästä, etenkin kun keijuja ei ole edes olemassa. - Jos jumalia olisi olemassa, meidän ei tarvitsisi määritellä niitä. Me voisimme yksinkertaisesti havainnoida niiden ominaisuuksia.
Nyt on toisin.
Koska oikeita jumalia ei ole vielä nykyihmisen olemassaoloaikana luotettavasti havaittu, meidän on kai tarkasteltava niitä mielikuvia, joita ihmiset ovat itselleen rakantaneet.
Ystävämme Wikipedia rientää avuksi määritelmällään: "Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta."