- Ihmisillä on kyllä hyvin erilaisia tapoja viettää Juhannusta. Itselläni on auto sekä kesämökki rauhallisen ja kauniin järven rannalla keskellä metsää, mutta siltikään Juhannuksen vietto ei ollut kovin innostavaa. Vähillä kavereilla kun oli Juhannuksena muuta menoa, niin vietin Juhannusta sitten melkein yksinään. "Tyttöystävä" ilmoitti aattoiltana käyvänsä nukkumaan jo ennen iltayhdeksää, joten jäin sitten yksinään istuskelemaan laiturille ja katselemaan kuinka naapurimökeillä näytti olevan hauskaa mökeillään. Uimisen ja saunomisen lisäksi Juhannuksena tuli muutama kalja juotua ja lenkillä käytyä. Juhannusaaton ohjelmaani kuului myös grillin putsaaminen...kun ei yksinään parempaakaan tekemistä keksinyt. Ei se mökkikään onnelliseksi tee, jos ei ole mukavaa seuraa.
- Niin tuli vielä mieleen, että minuun saa ottaa yhteyttä, hyvät yksinäiset! Mukava olisi tutustua uusiin ihmisiin, jotka kärsivät myös ujoudesta/yksinäisyydestä. Mielellään kuitenkin suht samaa ikäluokkaa olevat ihmiset, eli 80-luvulla syntyneet. Asun itse Kaakkois-Suomessa. Papu83 ja kumppanit, laittakaa postia=) kalervo_kolli@hotmail.com .
- Itsellenikin on hirveä kynnys myöntää kenellekään, että minulla ei ole yhtään hyvää kaveria. Joillekin on niin helppoa hankkia kavereita ja sosiaalisia suhteita, toisille tuntuu olevan työn ja tuskan takana, että onnistuisi löytämään edes muutaman hyvän kaverin. Yleensähän parhaat kaverisuhteet on saanut hankittua jo lapsuudessa, mutta kaikilla ei ole vain erisyistä lapsuuden ystävyyssuhteet kestäneet aikuisiälle asti.
Tässä työttömänä olleena on huomannut, että kuinka tyhjää elämä voikaan olla yksin. Töissä käydessään yksinäisyyden pystyi paremmin unohtamaan, olihan silloin työkavereita ympärillä. Tosin itse olen ollut sellaisissa työpaikoissa, joissa kaikki muut ovat olleet keski-ikäisiä tai lähellä eläkeikää. Ei ole ollut hirveästi muuta yhteistä juteltavaa kuin työasiat. Itse täytin juuri 27-vuotta (olen mies).
Itselläni nuo ystävyyssuhteet ovat usein olleet lähinnä vain yksipuoleisia. Minuun päin ei oteta yhteyttä kuin korkeintaan silloin, kun tarvitaan jonkunlaista apua. Muuten on hiljaista. Ei jaksa pitää aina yksipuoleisesti yhteyttä "kavereihin". Olisi mukava, jos kutsuttaisiin välillä jonnekin illanistujaisiin yms, mutta eipä sellaista ihmettä ole tapahtunut. Ei halua olla aina se viimeinen henkilö, johon otetaan yhteyttä, jos otetaan.
En tiedä onko itsessä sitten jotain vikaa. Olen ihan tavallinen suomalainen mies. Osaan kyllä puhua ja olla ainakin omasta mielestäni hauskaa seuraa. En ole mikään hiljainen hissukka enkä tosikkokaan. Tunnen itseni myös epäonnistuneeksi, kun sosiaalista elämää ei pahemmin ole. Tylsää istua aina yksinään kotona tietokoneen tai telkkarin äärellä. Olen ajatellut alkaa käymään baareissa ja kokeilla jotain uusia harrastuksia, mutta on vain hirveän suuri kynnys lähteä yksinään mihinkään.
Facebook proliifin tuli luotua, mutta on vain ahdistavaa katsoa, kun muilla on satoja "ystäviä" ja itselläni ei ole juuri ketään. Ei kehtaa pyydellä vanhoja koulukavereita facebook kavereiksi, kun häpeää työttömyyttä, vähäisiä kavereita ja yleensäkin sosiaalisen elämän vähäisyyttä. Vanhoja luokkakavereita ei viitsi pyydellä facebookkiin, kun olen aikoinaan joutunut kärsimään koulukiusaamisesta. Häpeän sitäkin myöntää näin julkisesti. Ehkä se on suurin syy, ettei osaa oikein ystävystyä ihmisten kanssa. Mailailu ja messengerkavereita on ollut, mutta kaipaisi myös ihmisiä joiden kanssa voisi viettää aikaa kotona, baareissa ja harrastusten merkeissä.
Jotkut ihmiset täällä kirjoittavat siitä kuinka yksinäistä on, kun ei ole parisuhdetta. Se on taas aivan eriasia, viestiketjun aloittaja ymmärtääkseni puhuu siitä kun ei ole hyviä ystäviä. Mielestäni hyvien ystävien puute on vaikeampi ongelma kuin se, ettei ole puolisoa. Sinkkuna on tänä päivänä hyväksyttävää olla koska vain, mutta jos sinulla ei ole kavereitakaan, niin kyllä katsotaan kieroon, että "Tuolla on pakko olla jotain suuria ongelmia". Näin ei aina ole. Itsekin ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Meille yksinäisille pitäisi tehdä joku oma tutustumisfoorumi/sivusto. Vai onko sellainen jo jossain olemassa? Tulee jumitettua välillä iltaisin esim. jollain chattisivustolla, mutta en ole onnistunut sen kautta oikein mitään pitkäkestoisia suhteita luomaan.