yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Ei mennyt tälläkään kertaa kai... Tosin joitain asioita olen tällä viikolla haistanut vähän huonosti, täytyy vielä tutkailla 🤔
- Hui, onko sulle tulossa kutsu? 😊😉 Itsekin olin pari vuotta sitten toiveikkaana, kun Jenni Facebookissa jakoi julkaisun, jossa itse olin lähikuvassa. No en oikeasti odottanut ;)
Kyllä sun kohdalla sen puvun tytär sitten nopsaan taikoo, jos kutsu tulee🥰 - Ihanteelliselta kuulostaa 😍Meillä kuopus kyllä tekee itselleen jo vaatteita, muttei mulle vielä sentään...
Minäkin varmaan olisin tuolla ostanut korviksia. Niitä tarttuu mukaan vähän liikaakin aina erilaisilta markkinoilta ja messuilta ☺️ - Noo, ei ole kokemusta yhden illan jutuista, joten siitä voi ehkä jotain päätellä.
Mutta kaipa mä aika kiltti olin nuorena naisena. Vaikka muuta yritin esittää. Nykyään taas toisin päin ;) - Lähellä oli mullakin, mutta aina jos arvata pitää kahdesta, niin väärinhän se menee 😏
- Joo, no meillä nuo konsertit ei tyttäriä ei kiinnosta monestakaan syystä. Mutta omia kavereita kyllä.
Kädentaidot-messuilla on somen perusteella moni kaveri tosiaan nyt käynyt. Varmaan paljon kiehtovaa katsottavaa. Sinne voisin nuoremman tyttären saadakin, vaikka itse olen valitettavasti täysin tumpelo käsitöissä 🙄 - Tähän täytyy totta kai vastata just siksi, että ei ole sinkku ;)
Mutta joo, itse olen usein tottunut käymään yksin konserteissa, festareilla ja etenkin elokuvissa, vaikka olen ollut suhteessa. Nykyinen ja edellinenkään seurustelukumppani eivät ole olleet koskaan mitään innokkaita konserteissa ym. kulttuuririennoissa kävijöitä. Tietysti joskus käydään myös kumppanin kanssa konsertissa, tulee mieleen vaikkapa Ismo Alangon konsertti muutama vuosi sitten. Hän olisi halunnut mut Battle Beastin konserttiin mukaan joskus, ja melkein olin jo menossakin, vaikken juurikaan heidän musiikistaan välitä, mutta konsertti olikin peruttu.
Nykyään saan myös jommankumman tyttären mukaan joskus leffaan tai taidenäyttelyihin. Festareilla ja keikoilla kävijöitä he eivät ole.
Joskus ostan myös kaksi lippua etukäteen esim. Pori Jazziin tai Ruisrockiin, johonkin keikalle, jos kyseessä on joku iso artisti (Nick Cave, Patti Smith, Duran Duran tms.) jonka tiedän kiinnostavan myös useaa mun kaveria. Sitten vaan toivon, että saan jonkun mukaani. Aina olen jonkun saanut :) - Itse pyrin kohtelemaan erityisesti toista ihmistä jos kyseessä on ns. erityisnuori tai -aikuinen. Jos tiedän, että hän on esim. neuroepätyypillinen. Silloin vältän tiettyjä puheenaiheita, jos tiedän että ne saavat heidät tolaltaan tai yliajattelemaan loputtomasti. Koska en itse ole nepsy, en ajattele, että itse tarvitsisin erityiskohtelua.
Jos kysymyksellä taas viitataan palstakeskusteluihin, niin niihin etenkään en toivo liittyvän itseni kohdalla erityiskohtelua. Ajattelen että palstakeskusteluissa saa varautua tavallaan täysin mihin vaan, koska kasvottomina ja anonyymeina ollaan, myös rekatut tavallaan. Oikeastaan itse usein kirjoitan palstalle silloin, kun kaipaan jotain vähän sivaltavampaa sanansäilää vastapuolelta. Tosin olen huomannut, että rekattuna sitä en enää s24:ltä saa. Toisin oli vanhoina hyvinä aikoina Miehen logiikassa ;) - 10/12 tuli! Matti Nykäsen mitalit oli hakusessa, mutta se mikä nolottaa oli etten muistanut Lennonkin ampumiskaupunkia. Toisaalta olin silloin yksitoista, hän oli enemmän vanhempieni idoli tuohon aikaan.🤔
- Juu, aika helpolla pääsin koronasta loppujen lopuksi tällä kertaa. Tytär kyllä sai sen valitettavasti, mutta hän on siitä jo onneksi toipunut. Nyt voi olla sitten jonkin aikaa siitä varma, että korona ei ainakaan itselle ja hänelle iske:)
- En tiedä oliko tää mulle, mutta onko se suurempaa välittämistä, että saa jonkun kauhean draama- ja itkukohtauksen kuin että miettii toisen parasta ja ajattelee, että parempi hänellä sitten toisen kanssa, jos onkin rakastunut toiseen. Itse ajattelisin, että helpolla on ihminen elämässä päässyt, jos petetyksi tuleminen on elämän suurin tragedia. Asiat pitää nähdä oikeissa mittasuhteissa. Pettäminen loukkaa tietysti omaa egoa, mutta eipä se mikään kuolemaan tai vakavaan sairauteen verrattava asia ole.
- Enpä mä varmaan olisikaan ollut mieheni kanssa yhdessä 30 vuotta, jos hän ei olisi samanlainen, joskin vielä " erakompi". Hän on ihminen, joka töistä tullessaan lähtee heti ulos metsään samoamaan, pyörälenkille tai metallinetsintään. Pääpointtina siis paikkaan, jossa ei muita ihmisiä tarvitse katella:) Se on täällä maalla onneksi helppoa. Hän on ollut alusta asti sellainen. Minä menen n.kerran pari viikossa mukaan, mutta muuten nautin siitä, että saan olla itsekseni kotona mahdollisimman paljon. Kyllä me yhdessäkin ollaan vuorokauden aikana, mutta jos jompikumpi meistä olisi ollut läheisriippuvaisempi, ero olisi tullut varmaan jo viikon yhdessäolon jälkeen.
- Spekulointi on aina tietty helppoa 😉 Vaikka reagointini olisi laimeanpuoleista, se ei silti tarkoittaisi ettenkö olisi valmis eroamaan toisen pettämisen takia. Luultavasti se tuntuisi ainoalta oikealta tavalta jatkaa elämää. Edellinen ero nuoruudenpoikaystävästä oli vain ja ainoastaan helpottava päätös ja olen kokenut aina itseni enemmän yksin- kuin kaksineläjäksi. Siksi pyrkisin varmaan ottamaan hyvät puolet siitä yksinelosta irti. Mutta joo, koskaanhaan ei voi tuntemuksistaan tietää. Voi olla, että reagoidin ihan toisin. Olisin kunnon draama Queen, päästelin oikein kunnolla vuosien patoutumat, vaikkei ne aiheeseen välttämättä liittyisikään🤔
- Voi olla, että olen huono vastaamaan tähän, kun ei juurikaan ole kokemusta petetyksi tulemisesta (niin että ainakaan asia olisi tullut korviin) paitsi joskus nuorena, kun oltiin silloisen poikaystävän kanssa "tauolla" ja hänellä oli sillä aikaa jotain sutinaa jonkun kanssa.
Ymmärrän, että pitäisi olla kauhean järkyttynyt ja maansa myynyt tuollaisen jälkeen, mutta jotenkin vahvasti epäilen, että olisin vaan, että huoh... että tuommoinen käänne elämässä tällä kertaa. Jos mies itse kertoisi, yrittäisin selvittää, miksi kertoi. Haluaako, että eroamme, kun on löytänyt toisen. Jos joku hetken vahinkolaukaus kyseessä, niin sitten olisi saanut pitää omana tietonaan. Tietysti jos jotain tautivaaraa olisi, ymmärtäisin kertomisen. Mutta jos on vaan omaa omatuntoa lieventääkseen kertonut, niin kiitos vaan. Olisit muhinut omissa tuskissasi, miksi minua asialla kiusaamaan.
Pettäminen on jotenkin lähinnä huvittavaa amatööripuuhastelua, että luulen, että olisin jollain tavalla vaan uteliaan huvittunut. Miten tämä kävi, millainen oli sutinakumppani ja mitkä pettäjän fiilikset?. Jos hän olisi rakastunut, haluaisin totta kai eron. En halua olla ihmisten onnen tiellä. Toivon kumppanille kuitenkin parasta mahdollista loppuelämää. Sitä olisi turha jatkaa mun kanssa, jos on rakastunut toiseen.
Mielenkiintoinen tilannehan se olisi. Mutta ei ehkä mikään maailmanlopun tasoinen tapahtuma. Paljon pahemmastakin on tullut selvittyä, kuin jostain parisuhdekarikosta tai sen päättymisestä. Tai siitä, että kääk, kumppani tykkääkin jostain enemmän kuin musta. Paljon kamalampaa olisi jos kumppani kuolisi tai sairastuisi vakavasti. Toisen ihmisen kärsimys on kamalinta katsottavaa/koettavaa. - Kaksi kertaa ollut korona. Nyt siis "päällä" ja viimeksi pari vuotta sitten. Kotiesteillä on todettu ja etenkin jälkimmäisellä kerralla kaksi viivaa ilmestyi heti. Olen päässyt niiden suhteen vähällä, lieneekö sitten rokotuksilla merkitystä. Nyt rokotuksista tosin on aikaa, mutta hyvin tavallinen flunssa tämä on, ilman kuumetta. Perheessä nyt yhdellä sama meneillään, hänelläkin samoilla oireilla.
Olen siksi huono vastaaja tähän, että työskentelen kotona. Ihmisten ilmoille, asioille ja kauppaan olen mennyt kun oireettomia päiviä on ollut useampia. Maskin kanssa viimeksi, varmaan nytkin, kun ensimmäiset kerrat käyn.
Meillä onnistuu kotona myös se, että minä asustan yläkerrassa ja terve puoliso alakerrassa, että minimoidaan tarttumisriski. Ruoanlaitossa ja alakerran keittiötiloissa toimiessa olen käyttänyt kertakäyttöhanskoja ja desinfioinut ovenkahvoja kun olen niitä käyttänyt. Mutta silti onnistuin toisen lapsistani tartuttamaan, harmi kyllä. Varmaan tapahtui ennen selkeitä oireita. Toisaalta nyt ei tarvitse miettiä, otammeko rokotuksen, koska immuniteetti on sairaudelle nyt joksikin aikaa:) Eikä sitä nyt saisikaan, kun juuri on sairastettu. - Heh, kaikkea sitä voi kuvasta nähdä. Povea siinä ei näy, ainoastaan kaulaa ( joo, pitkä kaula), kesämekkoakaan ei ole vaan talvinen paita. Alusvaatteetkin uskoakseni on. Mutta ehkä ihminen näkee, mitä haluaa.🤔
- Kun kuulen kysymyksen, mitä kuuluu, yleensä kavahdan. Mietin, pitäisikö minun oikeasti kertoa, mitä mulle kuuluu. Kestäisikö kysyjä kuulla todelliset kuulumiseni. Yleensä vastaus on ei, ei kestäisi eikä hän oikeasti sitä haluakaan tietää. Mitä kuuluu, on vain fraasi, jolla aloitetaan keskustelu. Halutaan yleensä kertoa joku oma hyvä kuuluminen ja kohteliaisuudesta kysytään toiselta, että on ikäänkuin vastavuoroista. Siksi otan kysymyksen vain samana, kuin joku sanoisia moi, hyvä meininki, vai mitä ja vastaan jotain joka on suunnilleen, Moi ja kyllä kyllä, hyvin pyyhkii.
Hienoa, että olet itse kuulostellut omia kuulumisia ja tehnyt siitä taidetta. Seuraavaksihan voit kysyjälle soittaa ääniteoksesi ja sanoa: "tällaista mulle kuuluu. Päättele itse ." - Itse olen ollut onnekas elämässäni, enkä ole koskaan joutunut seksuaalisen tai muutenkaan fyysisen väkivallan kohteeksi.
Kaikki tuntemani naiset eivät ole näin onnekkaita. He, joiden raiskauksista tiedän, ovat joutuneet tilanteeseen yllättäen ja hyvin erilaisissa tilanteissa. On ollut parisuhteessa miehen taholta tapahtunut pimahtaminen humalassa, kun ero on ollut jo vireillä, on ollut puolituttu mies, jonka on tarvinnut muka hätätilanteessa soittaa jollekin (elettiin lankapuhelinaikaa) ja joka sisälle naisen kotiin päästyä hyökkäsi naisen kimppuun, on ollut treffikumppani, joka paljastuikin raiskariksi jne. Ulkomaalaisia näissä raiskaajissa ei ole ollut, ainoa yhdistävä tekijä on ollut miehen yllättävä väkivaltainen puoli, josta ei ole aiemmin ollut mitään viitteitä. Esim. vaikka olisi ollut kymmenen vuotta suhteessa raiskaajan kanssa. Onneksi nämä naiset ovat nykyään pitkässä, turvallisessa suhteessa, luotettavien tyyppien kanssa. Tuollainen kokemus kun voi myös romuttaa luottamuksen miehiin kokonaan. - Viimeksi pari vuotta sitten meni aika helpolla ja nyt onneksi tuntuu, että voiton puolella jo tänään. Pari päivää sitten oli aika kamalaa. Suurin huoli on, ettei muu perhe sairastu. Siksi "asun" nyt talomme yläkerrassa, " kesähuoneessa", jossa patteri päällä :)
- Moneenkin. On ollut niin hyvässä kuin pahassa aika haipakkaa lähiaikoina. Onneksi ymmärtääkseni ihmiset, joiden kanssa on ollut yhteydenpito/tapaamisväliä tietävät tilanteen ja heilläkin mahdollisesti ollut samantyyppistä, ja kun jompi kumpi ottaa yhteyttä, voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin. 30+ iän jälkeen ei enää ole ollut draamaa ihmissuhteissa eikä mennyt kenenkään kanssa välejä poikki.