- No, sehän on täysin sinusta itsestäsi kiinni, etkä voi perustaa päätöstäsi toisten mielipiteisiin... Et tähänkään.
Kysymyksesi kuitenkin kuulostaa siltä että olet tavallaan jo vastauksesi saanut.
Kuulostaa oudolta että vuoden seurustelun aikana tunteet viilenee kun se vielä pitäisi olla suht kiihkeetä aikaa. Ikävä pitäisi olla kova kumminkin puolin... Ihan kuin miehesi epäröisi sinun suhteesi - sinä taasen tiedät mitä haluat.
Jos tilanne olisi sama itseni kohdalla ja tunne olisi noin kestämätön, en jäisi tuhlaamaan aikaani... Nuolisin haavani ja jatkaisin elämääni ilman tuollaista miestä joka ei tiedä mitä tahtoo. - No, enpä ainakaan minä tuossa tilanteessa edes harkitsisi yhteisen rakennusprojektin aloittamista. Siinä kun menee vuosia (siis jos tekee suurimmalta osin yksin) eikä yhteistä aikaa ole senkään vertaa. Ainakin hermot menee... Aika paha haaste tuollaisessa tilanteessa ja melko sata varmasti viimeinen naula arkkuun.
Mitä tuohon seksittömään liittoon tulee, niin ei hyvältä vaikuta. Et itse ainakaan ole siihen tyytyväinen, luuletko että miehesi on?
Miksiköhän se seksi on kummassakin liitossa loppunut? Vaikutatko siihen itse? Läheisyyshän täytyy säilyttää ja sitä pitää vaalia. Ilman sitä intohimo kyllä hiipuu.
Ja olen tuosta eri mieltä - kyllä se vaihtamalla voi parantua. Mutta - kaikkeahan ei voi toisen osapuolen niskaan kaataa, puolet suhteen vastuusta kuuluu sinulle...
En oikein voi samaistua tilanteeseesi, kun olisin älähtänyt jo viikon pituiseen rakastelutaukoon. Ja jos et itse tunne mitään romanttisia tunteita kumppaniasi kohtaan, miksi ihmeessä haluaisit tämän kämppäkarveri -liiton jatkuvan? Ja vaikka itse "uhrautuisit" lapsesi tähden ja pysyisit seksittömässä liitossa vaikka loppuelämäsi, et voi kuitenkaan vaikuttaa siihen mitä miehesi tulee tekemään... Ehkä hänen mukavuudenhalunsa ei ole yhtä kestävää laatua?
Ja mitä tähän mukavuuteen tulee, (remontit, kustannusten jaot yms.) onko se kaiken muun uhraamisen arvoista?
Minä väittäisin ettei seksitön, pelkkä kaverisuhde joka perustuu mukavuudenhaluun, tule kestämään. Miksi ihmeessä edes haluaisit? Olet niin nuorikin vielä...
En voi väittää etteikö teillä avoin parisuhde voisi toimia - aika harvoilla se vain toimii. Ja kun ette tunne toisianne kohtaan romanttisia fiiliksiä, varmaan näistä "toisista" joku kolahtaa jompaan kumpaan ja koko yhteiselämä heittääkin äkkiä häränpyllyä.
Jos olisin sinä, lähtisin suhteesta. Mutta tietenkin teet omat ratkaisusi. Toivottavasti ne perustuu omiin haluihisi eikä pelkoihin tai uhrautumiseen. - Tuossa tilanteessa muuttaisin ensin omaa käytöstäni, koska se on ainut jonka voi muuttaa.
Tee testi:
Lakkaa itse riitelemästä kaikesta pienestä ja turhasta. Ota itse kaulasta kiinni ja halaa. Suukottele sinä. Tee näin monta kertaa päivässä, joka päivä.
Valmista jokin pieni yllätys kumppanillesi. Vaikka viini-illallinen. Tai osta jotain pientä ja henkilökohtaista hänelle. Näytä että rakastat.
Testaa, muuttuuko kumppanisi käytös parempaan suuntaan. Mitä luutavammin muuttuu ja saat samaa huomiota takaisin päin.
Ja jos läheisyys on kunnossa, seksikin sujuu.
Näin minä ainakin tekisin jos tilanteeni olisi sama ja haluisin pitää suhteeni elossa... - Itse olen kokenut näitä kiihtyvällä vauhdilla viimeisen vuoden aikana. Joskus kuulen kokonaisia lauseita (sekä miehen että naisen äänellä, kuiskaten tai "tavallisella" äänensävyllä) joskus kuulen vain nimeni... Ääni kuuluu ihan korvan vieressä vaikkei huoneessa muita olekaan (eikä ääni tule ulkoa). Välillä säikähdän, mutten varsinaisesti pelästy, enkä tunne mitään painostavaa olotilaa.
En osaa sanoa mistä johtuu (vaikka henk.koht mielipide asiasta onkin). Ilmeisesti melko tavallinen ilmiö. - Itselläni samantyylinen kokemus, kylläkin ilman kauhua tai painostavaa tunnelmaa... Tunsin vain rajua tärinää ja yläkroppani tuntui nousevan ylöspäin. En pystynyt avaamaan silmiäni enkä liikuttamaan itseäni mitenkään vaikka kuinka yritin...
Kokemuksessa ei ollut mitään pelottavaa, mutta hieman säikähdin kuitenkin. Yritin huutaakin, mutta mitään ei kuulunut... Sitten pääsin "irti".
Harmi että säikähdin - olisin nimittäin halunnut tietää mitä sitten olisi tapahtunut...
En todellakaan usko että ainakaan minun kokemukseni liittyi mitenkään ufoihin...
Unihalvaus pikemminkin.