simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Jokainen voi tietenkin arvioida Raamatun Jumalaa niin kuin itse parhaaksi katsoo. Todellisuudessa se, että Jumalan toimintatavat ovat erilaiset Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, johtunee kuitenkin ensisijaisesti siitä, että hän kohtelee yhteisöjä ja ihmisiä tavalla, joka sopii heidän kulloiseenkin tilanteeseensa.
- Jumalan mielenlaatu näkyy Jeesuksessa.
Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Joh 14:9
Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! Matt 17:5 - On yhteenvedon aika. Koen vahvasti, että tällä kertaa avauksen tekeminen kannatti. On ilo nähdä avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta. Löytyi sekä rohkeaa avautumista että odottamattoman vahvaa uskovien keskinäistä tukea. Tällainen auttaa jokaista vilpitöntä tien kulkijaa eteenpäin uskossa siitäkin huolimatta, että loan heittäjiä ja selkään puukottajiakin nähtiin.
Rakkautta ei ole ilman haavoittuvuutta. Herra on näyttänyt itse esimerkkiä. - Mielenkiintoista. Hymyileminen ja vetäytyminen vuorovaikutuksesta.
Jos vähänkään välität minusta, kerrot toki, missä olen väärässä. Muussa tapauksessa minulle jää vaikutelma ylimielisyydestä tai kyvyttömyydestäsi puhua asioista, josta omassa todellisuudessasi ovat ristiriidassa minun näkemyksieni kanssa. - Lapsella ei ole täyttä tietoisuutta itsestään. Niinpä hänen perustarpeidensa ydin eli oman olemassaolon varmistaminen tapahtuu reflektiivisesti, automaattisesti ilman että tietoisuus oleellisesti puuttuisi asiaan. Koska itsetietoisuuden taakka ei vielä paina lapsen mieltä, se on vapaampi havaitsemaan asioita sellaisenaan.
Aikuinen on väistämättä tietoisempi olemassaolostaan ja sen hauraudesta ja epävarmuudesta. Tosin, jos hänen persoonansa on vahvasti yhteisöön nojautuva ja siitä turvallisuutensa ammentava, häntä eivät olemassaolon kysymykset välttämättä kovin paljon askarruta. Kuitenkin jokainen yhteisö nojaa todellisuuskäsityksiin, joita ovat muotoilleet sellaiset yhteisön jäsenet, joita olemassaolon kysymykset ovat askarruttaneet.
Aikuisten vuorovaikutuksen taustalla on siis joko tiedostettu tai tiedostamaton todellisuuskuva, joka on muotoiltu pehmentämään olemassaolon epävarmuuden taakkaa. Kuten sanoit, ”Me emme elä enää todellisessa maailmassa, vaan elämme omassa mielikuvassamme maailmasta.” Kyse ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole yksilöllisestä onnellisuuden tavoittelusta vaan yhteisöllisestä ja alitajuisesta olemassaolon turvaamisstrategiasta, jolla tietoisuus elämän epävarmuudesta ja haavoittuvuudesta pyritään pitämään aisoissa.
Lasta tämä yhteisöllisyyden ulottuvuus ei sido. Aikuinen voi katsoa lasta ja toivoa olevansa yhtä vapaa. Hän on kuitenkin tullut tietoisuuden maailmaan, josta samaan ”viattomuuden” tilaan on mahdoton omin voimin palata. - Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Gal 2:20
että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Joh 17:21 - Sanot "Ihminen on kykenevä". Tämä on pelkkä mielipide tai kenties heijastuma alitajuisesta toiveesta, että ihminen olisi kykenevä tiedostamaan ja hallitsemaan itseään täysin. Ei muurahaisen katsominen ole sama asia kuin itsen katsominen. Muurahaisen suhteen mieli voi olla neutraali, mutta itsen suhteen ei. Sitä paitsi lapsen mieli on aivan erilainen kuin aikuisen. Niitä ei pidä sekoittaa.
Lainaus:
"Me haluamme olla onnellisia, joten valitsemme uskomuksen, joka tekee meidät onnelliseksi (tai vähentää kärsimystämme). Me emme elä enää todellisessa maailmassa, vaan elämme omassa mielikuvassamme maailmasta."
Tässä viimeisessä viestissäsi puhut tunteiden tarkastelusta. Se on liian kapea näkökulma. Tällaisen älyllisen tarkastelun takana on ihmisen tarvemaailma. Älyllisen ymmärtämisen valitseminen selviytymis-(onnellistumis-) keinoksi on yhä suositumpaa. Sen avulla voi liittyä ihmisiin ja saada arvostusta ja keskinäistä ymmärtämystä.
Lapsen mieltä ei siten kuitenkaan tavoiteta. Sen löytyminen edellyttää vuorovaikutusta, mutta ei mitä tahansa vuorovaikutusta. Niin kauan, kun ihminen voi itse määritellä, miten hän asettuu vuorovaikutukseen, hän on itse oman turvallisuutensa ja kelvollisuutensa määrittelijä. Vasta sitten, kun hän löytää itselleen vuorovaikutussuhteen, jossa hän voi päästää turvallisesti irti (obj subj) todellisuuden hallintahimostaan, hän voi rentoutua ja löytää lapsen mielen. - Mikä irtautuu ja katsoo.
- Miten voit irrottaa subjektiivisesta itsestäsi jotain, joka on objektiivinen?
- Kiitos vastauksesta. Oivaltavaa tekstiä, johon on helppo yhtyä.
Ja nyt siihen vuorovaikutukseen, jossa olemme toistemme objektiivista maailmaa ja jossa voimme vaikuttaa toistemme subjektiiviseen maailmaan:
Miten voit tarkastella subjektiivista todellisuuttasi objektiivisesti? - Kiitos haastavast kommentista.
Lusikka, varis, ukkonen. Nämä voidaan niputtaa noiden ulkoisten objektien kategoriaan. Niiden maailmassa objektiivinen tarkastelu on vahvoilla.
Turvallisuus, rakkaus, läheisyys, elämä, kuolema, yksinäisyys, totuus, vapaus. Näissä on kyse subjektiivisen todellisuuden keskeisistä vaikuttajista, jotka muovaavat todellisuuskuvaamme ja vuorovaikutustamme usein paljon enemmän kuin nuo ulkoisen todellisuuden seikat.
Todellisuuskäsitys on todellakin selviytymiskeino. Ikävä vain. että fyysisen maailman objektien huolellisinkaan tarkastelu ei pysty tarjoamaan vastausta noihin subjektiivisen todellisuuden kysymyksiin sellaista vastausta, että ihmiset voisivat löytää rakentavan yhteyden.
Nykyajan keskeisin harha on siinä, että ihmiset luulevat saavansa nuo sisäiset haasteensa hallintaan ulkoisen todellisuuden objektiivis- tieteellisen tarkastelun ja haltuunoton kautta. - Niin. Jeesushan sanoi toistuvasti: "Älä pelkää"
Itselleni kuoleman jälkeiseen tilaan liittyvät pelottelut ovat vieraita. Sen sijaan kärsin aikanaan oman elämäni pimeydestä niin paljon, että kerran Jehovan todistajien taivutellessa minua puolelleen sanoin heille, etten halua paratiisiin, jos minun pitää mennä sinne tällaisena. Minähän veisin sinne helvetin mukanani, jos en muutu. He jäivät sanattomiksi.
Sittemmin Jumala vapautti minut elämään luottavaisena tässä ja nyt, helvettini väistyi. - Kiitos oivaltavasta kommentista.
Koko aloitukseni tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että jokaisen uskomusjärjestelmä/ maailmankatsomus on subjektiivisella pohjalla. Vain tämän tiedostaminen voi estää keskustelun juuttumisen eipäs-juupas kinasteluksi.
Se, että oma uskomusjärjestelmä/maailmankatsomus lepää subjektiivisella pohjalla ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että se olisi huteralla pohjalla. Pohja on sitä kestävämpi, mitä vastuullisemmin ja avoimemmin ihminen elää omaa subjektiivista todellisuuttaan. Jos hän kieltäytyy katsomasta, miten hänen tarpeensa, pelkonsa tai muut tunteensa pyrkivät alitajuisesti ohjaamaan hänen ajatteluaan, hänen todellisuuskuvansa rakentuu väistämättä pettävälle pohjalle. - Siirrät asian tarkastelun konkreettisesta vuorovaikutuksesta logiikan maailmaan. Koko aloitukseni kärki on kuitenkin palstalle kirjoittavien todellisuuskuvien vuorovaikutuksessa. Tätä korostaa sekin, etten käytä sanaa tietää vaan sanaa ymmärtää. Kyse ei siis ole pelkästään tietämisestä tietämisen vuoksi vaan itse kunkin kirjoittajan oman elämän mielekkyyden ilmaisuista. Olen siis ilmaissut oman näkemykseni ihmisen subjektiivisista mahdollisuuksista tässä ja nyt ymmärtää olemassaoloa objektiivisten faktojen valossa pohjia myöten.
Tietoteoreettinen kannanottosi on toisaalta mielenkiintoinen, sillä Wittgensteinin mukaanhan siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava. Tulkitsen tätä niin, että kaikki tieto (kuten esimerkissäsi aikuisen tieto vs lapsen tieto) ei ole jaettavissa. - Sinä jaksat huudella näitä kliseitäsi, vaikka aloituksessa ei sanallakaan viitata kristinuskoon. Mutta sinähän vain puolustat omaa todellisuuttasi, jota et voi ainoaksi oikeaksi todistaa.
- Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Joh 14:6
Jos ihminen seuraa Jeesusta, eikö ole ilmeistä, että tuossa ihmisessä on samaa totuudellista elämää kuin hänen Herrassaan?
"Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa." 1 Joh 4:9 - Eivät olleet. Teet aivan liian herkkäuskoisesti johtopäätöksiä.
- 1. Jo lapsena uskoin, mutta aikuisena olen joutunut paljon selvittelemään asiaa ja tekemään tietoisen valinnan Jumalan puoleen.
2. Hänen vaikutuksensa elämässäni sekä ilmoituksensa itsestään Raamatussa on vakuuttanut minut.
3. Ei, sillä jokainen vastaa itse siitä, miten rehellinen on omassa subjektiivisessa todellisuudessaan.
4. En pyri määrittelemään häntä. Olen täysin riippuvainen siitä, mitä hän on itse ilmoittanut itsestään. - Joko sinulla on virheellistä tietoa tai sitten kompastut argumentoinnin alkeellisimpaan virheeseen, yleistykseen: Uskovat vihaa; tiede tuhoaa; kaikki tietävät.
Kaikista ihmisrymistä löytyy kielteisesti tieteeseen suhtautuvia, uskovistakin. Suurin osa uskovista suhtautuu myönteisesti tieteeseen, myös minä. Olet perusteellisesti erehtynyt, jos luulet tieteen voivan kumota Raamatun. Ei tiede siihen pysty. - Aloittaja puhuu totuuden rakastamisesta.
Kun sanotaan, että totuus on, syntyy vaikutelma, että totuus on jotain abstraktia. Todellisuudessa totuuden määrä lisääntyy tai vähenee ihmisten keskuudessa sen mukaan rakastavatko he totuutta vai valhetta. Totuus on käsite, joka edellyttää tietoisia toimijoita, subjekteja, jotka tekevät valintoja.