mielipidepankki
Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen.
Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2068 aloitusta · 26325 kommenttia
- Eivät persut nyt sentään Ruotsin hallituksessa ole, kun ovat suomalainen puolue. Oletkos noin pöhnässä? Ruotsissa eivät myöskään demarit ole nyt hallitusvastuussa. Ruotsin hallitus on nykyisin Ulf Kristerssonin johtama vähemmistöhallitus, missä ovat mukana Ruotsin Kokoomus, kristillisdemokraatit ja liberaalit.
Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunutta, mutta eivät ongelmat koko maata koske. Ruosin ongelmallisin alue on paljolti Malmö. Jos huumejengien perusteella pitäsi välttää jotakin länsimaata, niin ylivertainen ykkönen olisi silloin USA. Ruotsin huumejengit ovat kevyttä tavaraa USAn vastaaviin verrattuna. Nalle Wahlrooskin muutti Ruotsiin enkä ole kuullut hänen katuvan päästöstään. - Tunnut tietävän asiat paremmin kuin valtionvarainministeri Purra:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4214333e-eb34-4895-afc0-9f660ef5f9f2
Rinteen/Marinin hallituksen aloittaessa velan määrä oli suunnilleen tuo 106 miljardia, minkä kerrot. Mutta hallituksen lopettaessa velkaa ei ollut 156 miljardia vaan noin 10 miljardia vähemmän. Velka nousi kyllä nopeasti 146 miljardista 156 miljardiin vuonna 2023, mutta tämä tapahtui Orpon-Purran hallituksen aikana. Hallitushan vaihtui kesän korvalla 2023 eikä vuoden lopussa.
Suomen Velkaantuminen alkoii pahentua Matti Vanhasen oikeistohallituksen aikana vuoden 2008 jälkeen ja on sen jälkeen pahentunut edelleen. Vanhanen sanoi tuolloin, että jakovaraa on ja rahaa sitten kulutettiin sen mukaan. Jyrki Katainen ol puolestaan huolissaan julkisen sektorin naisvaltaisten alojen huonoista palkoista ja sitten nähtiin oikein kunnon tason nosto palkkoihin. Nämä herrat eivät ole demareita. Viimeinen pääministeri, jonka aikana talous on kehittynyt nousujohtoisesti ja valtion talous parantunut on demari, Paavo Lipponen. Viimeinen valtionvarainministeri, joka on tehnyt ylijäämäisen budjetin on demari, Eero Heinäluoma Vanhasen I hallituksessa. Koittaisit edes vähän opetella asioita ennen kuin alat suoltamaan vääriä tietoja. - Kykyä kyllä löytyy, vaikkei olisikaan demari. Ensinnäkin lukusi ovat virheellisiä. Marinin hallitus otti velkaa noin 40 miljardia euroa, ei 50 miljardia. Olet paiskannut siis 10 miljardia lisää Stetson-menetelmällä. Purran-Orpon hallitus ottaa enemmän velkaa kuin Marinin hallitus, Eli nykyhallitukselle se talous on vasta hukassa ollutkin.
Marinin hallituksen velasta pääosa syntyi yritystuista koronavuoden 2020 aikana. Toinen suuri kuluerä aiheutui sitten Ukrainan sodasta ja jo ennen sitä alkaneesta ernergiahintojen noususta. Näitä kaikkia menoja oppositio tuki. Marinin hallituksen vika ei oikeastaan ollut velkaantumisessa, joka johtui em. yllättävistä menoista vaan pikemminkin siitä, ettei hallitus aloittanut muiden menojen sopeuttamista samalla. Sillä tavoin olisi ehkä kyetty nipistämään muutama miljardi tuosta velkapotista.
Velkaantuminen ei ole hyvä asia, koska se johtuu paitsi menojen kasvusta myös siitä, että tulot kasvavat liian hitaasti. Menojen kasvua suurempi ongelma on tulojen kasvun heikkous. Kansalaisnäkökulma asiaan näyttäisi olevan se, että menosopeutukset nähdään välttämättöminä. Siitä ei ole kinaa. Lähes kaikki puolueet ovat sitoutuneet myös ns. velkajarruun. Kansalaisnäkökulman huomio on sen sijaan sopeutustoimien jakaantuminen eri äänestäjäryhmille. Oikeistohallitus on päättänyt ryvettää ennen muuta pienituloisia ja antaa hyvityksiä suurituloisille. Tätä suuri osa äänestäjistä ei niele. Se selittää gallupien muutostrendejä ja todennäköisesti myös tulevaa vaalitulosta, jos se mukailee nykyisiä gallupeja. - Jos on itsetuhoinen mielenlaatu, niin voihan tuonkin neuvon ottaa todesta. Minä ainakin alan katselemaan siinä vaiheessa kämppien hintoja Ruotsin puolella. Vaimo hallitsee kielenkin hyvin, kun siellä ollut aikoinaan työssäkin ja sen verran on itsekin tullut taalattua svenskaa, että eiköhän pärjätä. Siellä ei liene kumminkaan pelkoa mistään hölmöjen hallituksista.
- Vaikutusvaltaiset ihmiset voisivat kyllä tehdä asian edistämiseksi enemmän kuin on nähty. Tasvaltamme edellinen presidentti puhui tässä joki aika sitten ihmisen typeryydestä, kun edelleen käydään sotia likimain olemattomien intressien vuoksi. Siinä tulee mieleen sama kuin pitkälle alkoholisoituneiden keskinäisten veritekojen osalta. Voidaan iskeä toista puukolla kunnian vuoksi, vaikka muuten maattaisiin katuojassa. Niinistö oli tietysti oikeassa. Samalla hän toi esiin sen, että koko ihmiskunnalla olisi nyt vastassa yhteinenkin vhollinen eli ilmastonmuutos.
Ihmetystä tässä herättää vain se, miksi Niinistö nyt presidenttikautensa jälkeen tuo tätä asiaa esiin. Hänellähän olisi ollut mahdoollisuus ottaa se ykkösteemaksi jokaisessa pitämässään Uuden vuoden puheessaan ja siinä välilläkin vaikka kuinka monta kertaa. Eikä siinä ollut kyse sisäpolitiikan reviirille astumisesta, koska ilmastonmuutos jos mikään on äärikansainvälinen asia. - Jos taloutta halutaan saada kuntoon ja velkaantuminen aisoihin, tarvitaan sekä veronkorotuksia että menojen leikkauksia. Orpon hallitus on keskittynyt alvin 0,5 %-yksikön korotusta lukuunottamatta keskittynyt menoleikkauksiin. Jos se on kerran niin helppo ja selvä tie, miksi hallitus nyt viimeisessä budjetissaan jättikin leikkaukset tekemättä.
Verot leikkaavat ostovoimaa, mutta niin tekevät myös indeksikorotusten jäädyttämiset ja sosiaaliturvan leikkaukset. Ostovoiman näkökulmasta ne ovat muuten yhteismitalliset paitsi siltä osin, että pienituloiset käyttävät aina kaiken rahansa kulutukseen eli hyödyttävät suhteellisesti eniten kansantaloutta. Tulevaa talouskasvua ei myöskään kannattaisi leikata pois kohdentamalla leikkauksia koulutukseen ja terveyspalveluihiin. Kouluttamattomista ja raihnaisista kun ei oikein ole työuralle.
Meillä on kaksi poliittista ääripäätä eli Kokoomus, joka haluaa vain menoleikkauksia ja Vasemmistoliitto, joka haluaa vain veronkorotuksia. Demarit edustavat puolta väliä eli puolet menosopeutuksista ja puolet veronkorotuksista. Veikkaisin, että ns. keskipuolueet eli Kepu, Vihreät ja RKP ovat suunnilleen demarien linjalla. Persut kallistunevat enemmän Kokoomuksen linjan taakse. - Sekoitat nyt pahasti verojen noston velen kasvattamiseen. Ne eivät ole sama asia.
SDP ehdottaa korvamerkittyä puolustumäärähan nostamista, mistä puolet otettaisiin verojen korotuksella ja toinen puoli leikkauksilla. Tämä tarkoittaisin noin 10 miljardia euroa 5 vuodessa. Minusta tuo summa kuulostaa kyllä epärealistiselta. 5 miljardia eli puoletkin tuosta olisi kova saavutus kaiken muun sopeutustarpeen lisäksi.
Toistaiseksi SDP on kertonut asiasta sen puolen, mitä veroja korotettaisiin. Määrällisesti suurin summa tulisi kaikilta Suomessa ostoksia tekeviltä alvin muodossa. Mitä enemmän ostamme ja kulutamme kotimaassa, sen suurempi summa. Jos ilmastonmuutos etenee nykyisellä vauhdilla ja eteläisestä Euroopasta tulee vähemmän houkuttelevan turistikohde, se edesauttaa potin saamista. Sitä puolen prosentin alv-lisää maksaisivat myös tänne tulevat ulkomaalaiset turistit. Norjassahan heitä alkaa uutisten mukaan olla jo ruuhkaksi asti.
Toinen veronkorotus kohdistui vähintään 90 000 euroa vuodessa ansaitseviin ja pääomatulojen veroasteisiin. 90 000 euron tulot vuodessa edellyttäisivät keskimäärin 7 500 euron tuloja vuodessa. Itse kuuluin aikoinaan tällaiseen tuloryhmään, mutta heitä on edelleen aika vähän. Eläketuloa ei nyt ihan tuolle tasolle ole, joten en kuuluisi maksajien joukkoon. Sen sijaan yhden prosentin korotus pääomatuloissa kyllä kirpaisisi, koska veivaan jatkuvasti salkkuani kulloisenkin tilanteen mukaan niin, että vuosittain tulee aina maksettavaa muilta paitsi siltä osin, mikä on osakesäästötilillä. Siihen voi sijoittaa nykyisin enintään 100 000 euroa alkupääomaksi. Se toimii erilaisten vakuutuskuorien kaltaisesti, että veroja maksaa vasta sitten, kun ottaa rahoja ulos. Se taas mahdollistaa verosuunnittelua eli sitä, ettei kannata kotiuttaa voittojaan vuodessa 30 000 euroa enempää. Selvästi nämä veroehdotuksen kaksi osaa kohdistuvat suurituloisiin ja varakkaisiin veronmaksajiin. Olet ilmeisesti huolissasi siitä, etten selviä, jos joudun maksamaan muutaman tonnin vuodessa enemmän veroja. Huoli pois, kyllä selviän. - Itse olen puolestani jokseenkin satavarma, ettei hallituspohja tule olemaan tämä hallitus täydennettynä Kepulla. Ensinnäkin tehdyssä kyselyssä tämä hallitus arvosteltiin 11 vaihtoehdosta huonoimmaksi. Ei se siitä mitään lisäasrvoa saisi, jos Kepu olisi siinä vielä mukana.
Toiseksi tällaiseen hallitukseen osallistuvat puolueet ottaisivat erittäin suuren poliittisen riskin, jos ne pelaisivat maan ehkä selvästi suurimmaksi puolueeksi nousevan SDP:n ulos. Sellainen tulkittaisiin herkästi kansan tahdon eli vaalituloksen sivuuttamisena. Se taas voisi kostautua tulevissa vaaleissa, mikä oikeiston kannalta voisi johtaa pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen eli vihervasemmiston enemmistöön eduskunnassa. Kannattaa ottaa huomioon, että vihervammiston yhteissuosio on jon nyt gallupien perustella 43 - 44 % ja RKP:llä lisättynä lähes puolet.
Nimenomaan Kepulle oikeistohallituksiin lähteminen on aina aiheuttanut jättitappion seuraavissa vaaleissa. Eiköhän Kepussakin ole opittu, ettei päätään kannata jatkuvasti hakata kovaan seinään. Siinä putoaa helposti kanveesiin. Tämä on siis kolmas pointti sen puolesta, ettei ehdottamasi vaihtoehto toteudu.
Neljäs vastaan paneva asia on Orpon-Purran hallituksen nykytila. Kun nyt kuuntelee sisäministeri Rantasen kommentteja viitutuksesta ja Orpon vastakommentteja, ollaan jo selkeästi menossa hallituskriisin puolelle. Jos sisäministeri hyökkää tällä tavoin pääministeriä vastaan, se on ennenkuulumatonta missä tahansa hallituksessa ja kertoo vakavasta sisäisestä kriisistä, kun ministerillä ei ole enää mitään estoja avata sanaista arkkuaan. Orpo on tunnetusti lapanen, mutta uskoisi, että hänelläkin alkaa raja tulla nyt vastaan. Saattaa nähdyn perusteella olla niinkin, etteivät persut ole enää kaikille Kokoomuksessakaan se toiveiden täyttymys ja rakkausavioliiton kumppani.
Itse seuraan tätä hallituspolitiikkaa enemmän mielenkiintoisena pelinä. Jos ehdottamasi hallitus toteutuisi, se avaisi vihervasemmistolle ns. superposition tulevia vaaleja ajatellen. Jos asioita siis ajattelee pitemmällä tähätäimellä, poliittinen oikeisto tarjoaisia vasemmistolle kaikkien aikojen mahdollisuuden nousta enemmistöasemaan eduskunnassa tulevissa vaaleissa. Poliitikot eivät jaksa pelata yleensä niin pitkälle eli SDP tahallisesti ala provoisoida oikeistoa tähän ansaan, mutta ansahan se, jos ne siihen menisivät omasta tahdostaan. - Kepu ei tule olemaan sellaisessa asemassa, että se päättäisi hallitusvaihtoehdoista. Jos Kepu haluaa hallitusvastuuseen, sillä on kaksi vaihtoehtoa plus yksi laajapohjaisen hallituksen vaihtoehto.
Ensimmäinen vaihtoehto on Marinin hallituksen mukainen punamulta. Tämä on Kepun näkökulmasta realistisin malli hallitukseen pääsemiseksi. Tässä mallissa Kepu pääsisi vaikuttamaan parhaiten hallitusohjelman sisältöön ja se olisi hallituksen kakkospuolue.
Toinen vaihtoehto nykyinen hallitus, missä Kepu korvaisi RKP:n tai tulisi uutena ilman korjauksia muuhun pohjaan. Tämä pohja on Kepun kannalta huono, koska se olisi ns. kolmas pyörä. Sillä olisi suuri vaara jäädä Kokoomuksen ja persujen jyräämäksi ns. apupuolueeksi. Tässä mallissa Kepu tuskin onnistuisi saamaan ajetuksi erityisemmin omia ohjelmiaan. Tämä vaikuttaa siis Kepun vaikutusvallan kannalta huonommalta kuin punamulta.
Kolmas vaihtoehto olisi hyvin laajapohjainen hallitus, missä olisivat Kokoomus, Kepu, SDP, Vihreät , RKP ja Vasemmistoliitto, Tällaisen hallituksen toimintakyky on niin heikko, ettei siihen tähdätä muuten kuin sota- ja kriisiaikojen tilanteessa.
Kepua patistaa hyväksymään SDP-johtoinen punamulta, koska sen vaihtoehtona SDP-johtoinen sinipuna, mikä on aina Kepulle ollut suuri kauhistus. Jos Kepulle ei punamulta kelpaa, se jäänee sitten vain jatkamaan oppositiokauttaan. - Juuri näin. Uskovainen ja ateisti puhuvat ikään kuin kokonaan eri kieltä. Ateistin kielimalli on rationaalinen ja looginen eli ihmisjärkeen perustuva. Uskovaisen kieli on täynnä kehäpäätelmiä, missä uskontoa perustellaan pelkästään sillä itsellään. Uskovaisen perusteluissa siis tavanomaisesti viitataan vaikkapa Raamatun lauseisiin. Se yhtä järkevää kuin, että Ukko ylijumaluus perustetaan Kalevalan tarinoihin. Rationaalisesti ajatteleva ihminen kaipaa nimenomaan evidenssia uskon perustaksi. Esim. paranormaaleja ilmiöitä tutkittaessa hyvä tutkimuskohde voi olla vaikkapa parviäly. Miten kala- ja lintuparvi voivat silmänräpäyksessä samanaikaisesti tehdä yhteisen suunnanmuutoksen? Uskovaisetkin voisivat tutkia tieteellisesti uskonsa perusteita. Tällaiseen ei vaan uskallus ritä, koska siihen liittyy sisäsyntyinen ajatus siitä, että usko onkin täysin perustelematonta. Uskovainen sysää kaikki epäuskon siemenet mahdollisena syntinä syrjään peläten kriittisen tutkimisen lopputulosta.
- Moni asia voi muuttua ennen kuin olemme kuvaamassasi tilanteessa.
Sodan jatkuminen on Trumpille ja republikaaneille suuri ongelma. Voisi olettaa, että Trump yrittää lopettaa sodan mahdollisimman nopeasti. Tämän Iran tiedostaa. Trump yritti jo keväällä lopettaa sodan likimain täydellisellä antautumisella ja esim. suurten sotakorvausten maksamisella Iranille. Ehkä Iran ryhtyi liian ahneeksi tajutessaan Trumpin ahdingon. Toisaalta Trump saattoi ymmärtää, ettei täydellinen antautuminenkaan näyttäisi hyvältä.
Antautumisvaihtoehto ei liene enää realistinen. Toinen vaihtoehto on ratkaista asia taistelukentällä. Se edellyttäisi suurimittaista ja pitkäkestoista maaoperaatiota, joka olisi äärimmäisen epävarma tuloksellisuuden suhteen. Pelottavampi vaihtoehto on joukkotuhoaiseiden eli käytännössä ydinaseen käyttö. Tämä johtaisi maailmanlaajuiseen protestoinitiin ja USAn aseman muuttumiseen. USAn imagotappio olisi ennenkokematon. Tähän ongelmaan on kaikkiaan vaikea keksiä todennäköistä ulospääsyä. Trump ehkä yrittää pitää sodan suhteessa matalaa profiilia siksi, kunnes syksyn vaalit ovat ohi. Iran antaa tähän tuskin mahdollisuuksia vaan se ajoittaa tulevat iskunsa vaalien alle.
Toinen hankalasti ennustettava asia on maamme tulevan hallituksen koostumus. Todennäköisimmiltä tällä hetkellä vaikuttaa vain se, että pääministeri on Antti Lindtman. En usko, että tulevalla hallituksella on sen enempää vaikeuksia USAn johdon kanssa kuin nykyhallituksellakaan. Nythän ollaan jo tilanteessa, missä puolustusministeriö joutuu vastaamaan USAn sille lähettämään kummalliseen ja koko EUta koskevaan kyselyyn suhteesta USAhan. - Kristinuskon leviäminen kannalta olennaista on ollut sattuma eli suunnitelman puuuttuminen. Ratkaiseva hetki oli vuonna 312 ja paikka Rooman kaupungin ulkopuolella sijaiseva Malvinan silta. Konstantinus ja ylivoimaisena vastustajana pidetty Maxenthius olivat tuossa taistelussa vastakkain. Yllättäen Daavid voitti siinä Goljatin samaan tapaan kuin Raamatun kertomuksessa.
Ennen tuota taistelua Konstantinus näki taivaalla merkin, joka teki häneen vaikutuksen. Se oli ristilipun muotoinen tähtikuvio, jonka Konstantinu sitten maalautti sotakilpiinsä. Hän tulkitsi taistelumenestykseen johtuneen tästä Jumalan antamasta merkitystä ja tuo merkki yhdistyi kristinuskoon. Siihen saakka kristittyjä oli vainottu Roomassa ja todennäköisesti siitä olisi tullut katoava vierasuskonto. Konstantinuksen vaikutuksesta siitä tulikin valtionuskonto ja sen jälkeen kristinuskon leviäminen oli yhtä voittokulkua. Myöhemmät keisarit vahvistivat edelleen kristinuskon asemaa 300-luvulla ja siitä eteenpäin.
Kansan kurissapito ja sääntöjen luominen eivät näyttäytyneet tässä kontekstissa ensisijaisilta. Itse asiassahan politiikan perustelu uskonnolla on riippumaton uskonnon nmestä. Siihen kelpaa mikä uskonto tahansa, jos sillä on kansan keskuudessa uskottavuutta ja pelotevaikutusta, auktoriteettia. - Olen kyllä pääosin samaa mieltä esittämästäsi, mutta en kuitenkaan täysin. Sanot, että kristinusko on vaikuttanut vaihtelevasti eri aikoina lakeihin. Itse en näe tässä vaihtelevuutta vaan trendin. Se trendi kertoo, että kristinuskon vaikutus on ollut meillä Suomessa ja varmaan suurimmassa osassa läntistä maailmaa vähenemässä. Tämä johtuu siitä, että läntiset valtiot ovat maallistuneet voimakkaasti. Merkittävin poikkeus tästä on USA, missä uskonnollisten normien vaikutus lainsäädäntöön on palannut suurella voimalla takaisin Trumpin hallintokaudella, kun se on samalla tarkoittanut kristillisen äärioikeiston poliittisen vallan kasvua. Tämä näkyy erityisesti ja ainakin aluksi tiukentuvana suhtatumisena aborttioikeuteen ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien heikentämisenä. Jossain määrin amerikkalainen kulttuurisota konservatiivien ja liberaalien välillä heijastuu myös meille Suomeenkin, mutta onneksi aika rajallisesti.
Uskonnon vaikutus on piilovaikutusta, sen vuoksi Raamattua ei ole käytetty suorana viitelähteenä lainsäädännössä. Se välittyy päättäjien asenteiden kautta jonkinlaisina aikansa kyseenalaistamattomina itsestään selvyyksinä. Mutta varsinkin 1960-luvulta lähtien on alettu johdonmukaisesti siirtyä yhä rationaalisempaan ja tietoperusteisempaan lainsäädöntömalliin. Kuten tiedät lainsäätämisessä asiat pitää valmistelussa perustella tiedollisin (esim. empiirisin) perustein ja lakeja säädettäessä on tehtävä vaikutusarviot. Ns. omantunnon asioissa näin ei valitettavasti ole asianlaita, koska ne perustuvat enemmän asenteisiin, kulttuuriin yms. kuin tietoon. Ne ovatkin jääneet niiden kiistojen kohteiksi, joihin on voitu sotkea uskonnollisia näkemyksiä. Mutta summa summarum: uskonnon vaikutus tavalla tai toisella lainsäädäntöön on ollut aivan eri mittaluokkaa vielä 1800-luvulla kuin nykyään. Jumalaa on sotkettu päätöksentekoon ja edelleen presidnettimme toivottavat kansalaisille Uudenvuoden puheissaan Jumalan siunausta. Joulurauhan julistaminen on myös edelleen perinne, mistä näkyy hyvin aikansa uskonnolliset taustakäsitykset.
Uskonnon vaikutus ei ole rajoittunut pelkästään rikosoikeudellisiin asioihin. Meillä oli vuoteen 1986 saakka esim. syyllisyysperusteinen aviorolainsäädäntö, mikä heijasteli avioliiton raamatullista pysyvyyttä eli ajatusta siitä, että vasta kuolema voi erotttaa puolisot, mistä oli annettu sen verran periksi, että esim. seksuaalinen uskottomuus oli avioperuste. Pitkään avioliitto oli myös ainoa hyväksytty parisuhteen muoto. Tämä heijastui mm. aviottomien lasten huonoon asemaan. Tästä syystä lapsentapot olivat aiemmin huomattavan yleinen rikos. Perintöoikeudelliset säännöt ovat puolestaan voineet suosia aiemmin pelkästään miespuolisia perijöitä. Naisten valtiolliset oikeudetkin Suomessa ovat vasta noin 120 vuotta vanhoja. Kaikissa näissä asioissa perustetta on aikoinaan haettu Raamtusta, vaikka tietysti se on tominut maskuliinisen valtapolitiikan ylevenä perusteena, kun kerran Raamattu on ohjannut siihen, että mies näyttää perheessä kaapin paikan. Toisinaan naisen on katsottu olevan miehen omaisuutta eikä siis varsinaisesti tasa-arvoinen ihminen. Seksuaalivähemmistöinen kuuluminen on puolestaan voinut olla käytännössä jo itsessään rikos, vaikka se on edellyttänyt seksisuhdetta tai yllyttämistä homoseksuaalisiin suhteisiin. Homoavioliitot ovat varsin tuore asia myös.
Terveisin emeritus lakimies - Kyllä tiede pystyy selvittämään ihmisen käyttäytymistä. Ei ehkä yksilötasolla mutta yleisemmin eli ihmisten käyttäytymismalleina, jotka voivat olla siten myös ennustettavia. Kyse ei ole samanlaisesta eksastista mittaamisesta kuin luonnontieteissä vaan todennäköisyyksistä, trendeistä ja niihin liittyvistä kausaalisuhteista. Tutkimusmenetelmänä on empiiristen aineistojen kerääminen, kausaalisuhteiden etsiminen ja tilastoliinen todennäköisyyslaskenta, jonka turvin voidaan laskea tulosten luotettavauutta jollakin luottamusvälillä. ja asetetulla todennäköisyysvaateella.
Kun nyt puhutaan uskonnolisuudesta, voimme suhteellisen luotettavasti havannoida ihmisen käyttäytymismuutoksia esim. läntisessä maailmassa. Kristinuskon murroksen osalta 300-luvun alkupuolella eläneen keisari Konstantinuksen merkitys on keskeinen. Hän oli ensimmäinen Rooman valtakunnan kristinuskoon kääntynyt keisari, joka muutti heittämällä vähemmistöuskontana siihen asti olleen kristinuskon valtauskonnoksi. Konstantinus oli menestynyt jossain suuressa taistelussa oman uskomuksensa mukaan sen ansiosta, että hän oli käyttänyt joitain kristillisiä kirjainyhdistelmiä taistelukilvissään ja tämä sattumoinen tapahtuma muutti maailmanhistorian kulun ratkaisevasti. Keisari Konstantinuksen sotajoukkojen menestys ja sen selittäminen uskonnollisilla syillä loi sellaisen auktoriteetin, jonka avulla opin kannatus kasvoi, kun ihmiset saatiin uskomaan, että uskonnon ja sotamenestyksen välillä oli positiivinen kausaalisuhde. Toinen ratkaiseva asia on ollut kirjoitustaito eli kyky välittää tietoa sukupolvelta toiselle pelkän suullisen perimätiedon sijaan.
Toinen ja vastakkainen merkittävä tapahtuma oli valistusfilosofian esiinmarssi ja sitä seurannut rationaalisuuden aika. Se heijastui länsmaissa uskonnollisuuden vähentymisenä. Nietsche julisti 1800-luvulla sen tarkoittavan uskonnon loppua. Näin ei ole vielä käynyt, mutta uskonnon merkitys on kuitenkin kansalaistasolla huomattavasti vähentynyt. Nämä ovat mitattavia asioita. Voidaan tietää kirkkokuntiin kuuluvien osuuden kehitys ihan rekisteritietona ja kyselytietojen perusteella voidaan tietää niiden määrän kehitys, jotka ilmoittavat uskovansa jumalaan. Nämä ovat olleet erityisti tällä vuosituhannelle suuressa laskutrendissä. Ne heijastavat ihmisten kokemusmaailmaa. Jokin syy on sille, että ihmiset ovat merkittävästi etääntyneet uskonnoista ja sen rituaaleista länsimaissa. Kun kirkkosalit täyttyivät ääriään myöten täyteen muutama sata vuotta sitten, nyt ne loistavat tyhjyyttään. Tämä on sekä kokemusperäinen että tieteellinen havainto. Perinteinen uskonnolisuus on sirpaloitunut maallistuneeseen jumalattomuuteen että erinäisiin uusin hengellisiin ilmiöihin, joista on käytetty nimistysä new age eli uushenkisyys.
Jossain toisessa yhteydessä rinnastit ateismin uskontoon siinä mielessä, että molemmat olisivat samantapaisia uskomuksia. Minusta näin ei ole. Uskonto väittää jonkin olevan olemassa ja sillä on tieteellisin kriteerein todistustaakka väitteen tueksi. Tähän uskonto ei kykene. Ateismi väittää, ettei ole järkevää olettaa sellaista, mistä ei ole mitään ulkoisesti havaittavaa evidenssiä. Voisimme väittää mitä hulluimpia asioita olevan oikeassa. Esim. että elämä kulkeekin ajassa väärin päin, mutta emme vaan sitä ymmärrä, että näemme kirkkaasti tulevaisuuteen mutta emme kykene muistamaan tai näkemään menneisyyteen taikka, että on olemassa kolmansia ja neljänsiä ehkä sadansia ulottuvuuksia, jotka määrittävät jollain mystisella tavalla elämäämme täällä. Taikka että on maahisia ja säteitä, joilla jokin ohjaa meitä. Toki kaikki on teoriassa mahdollista, mutta olemme tieteen kanssa aika vetelässä suossa, jos otamme lähtökohdaksi kaikki ne oletukset ja uskomukset, mitä joku ikinä vaan päässään osaa keksiä. Ateisti ei siis väitä, etteikö kaikenlaisia mahdollisuuksia voi olla, mutta koska meillä ei ole vielä sellaisista harmainta aavistustakaan tieteen metodein havaittavissa, niitä ei ole järkevää ottaa vakavasti niin kauan, kun mitään evidenssiä siihen suuntaan ei voi osoittaa. Kristinuskon jumala ja Sirius-tähden humanoidit ovat samalla viivalla, ehkä myös pastarastien jumala eli Lentävä spagettihirviö. Ateismia ja pastarasismia pitäisi siis pitää kumpaakin uskomuksiana toistensa suhteen. Vai? - Puuttuisin tuossa 1.kohtaan eli merkityksellisyyden tarpeeseen ja siihen, ettei ihmismieli siedä eksistentiaalista tyhjyyttä. Elämän sattumanvaraisuus on biologisesti ymmärrettävää. Yksi miljoonista tai miljardeista siittiöistä löytää tiensä perille ja muut menevät vessan pytystä alas tai ties minne. Ymmärtäähän ihminen lotonkin idean, miksi siis ei tätä, jonka logiikka on sama.
Pitäisi kysä, mitä on merkityksellisyys. On siinä lähdetään kalastamaan merten taakse, vaikka se merkityksellisyys löhöää siinä nokan alla. Merkityksellisyyshän voi aivan hyvin olla elämä itse sen ajan, minkä se kestää. Voimme ajatella, että meitä on onnistanut, kun olemme saaneet sen lottovoiton siinä miljoonien siittiöiden lottoarvonnassa. Näin olemme päässeet näkemään, mitä elämä on. Lotossa hävinneet jatkavat vain ikuista untaan. Jos ymmärremme, että elämän tarkoitus ja merkitys on elämä itsessään, miksi havittelemme jotain enempää, kun olemme päässeet jo paljon pitemmälle kuin syntymättä jääneet. Elämä voi olla kiva retki, piknik, jonka pääsimme kokemaan. Miksi se ei riitä tarkoitukseksi? Itse ainakin oletan asennoituvani asiaan näin, enkä hae mitään jatkoaikaa. Jos sellainen jostain syystä tulee, niin se on sitten sen ajan murhe tai ilo.
Jos elämän tarkoituksen mieltää edellä mainitulla tavalla, ei ole mitään eksistentiaalista tyhjyyttä. On vain alku, loppu ja elämisen aika siinä välissä. Eksistentaalisuus on siinä. Voimme kokea uhaksi silloin lähinnä sen, että retki ajassa keskeytyy ennenaikaisesti esiim. väkivallan tai luonnonkatastrofin vuoksi. Sen tapaiset väliintulot ovat eksistentaalinen uhka elämälle, mutta elämän rajallusuus ei ole mikään eksistensiaalinen tyhjiö. Se tyhjiö syntyy vain päässäämme, jos oletamme jotain muuta. Ja se muu oletus on iänkaikkinen elämä. Jos se on tylsää elämää, sekin on uusi eksistentiaalinen uhka. - Viimeksi yli 2 %:n BKT-kasvuun vuositasolla päästiin Marinin hallituksen kaudella vuonna 2021. Silloin kasvu oli lähes 3 %. Nyt on päästy noin puolen ajalla 2 %:n kasvun uralle eli matkaa tuohon Marinin hallituksen aikaiseen on vielä matkaa.
Orpon hallitus on velkaannuttanut Suomea enemmän kuin Marinin hallitus. Valtion talouden vuotuiset alijäämät ovat kikkailuista huolimatta jatkaneet vain kasvuun. Työllisyys ei kasva, työttömyys kasvaa. Näidein lukujen valossa Orpon-Purran hallitus ei ole parantanut vaan pahentanut tilanne. Katsopa nyt hyvikssesi mitä tämä hallitus lupasi vaalien jälkeen tehdä. Mitä on saavutettu? Ei yhtään mitään, vaan pahemmaksi on vaan mennyt. Voihan sitä iloita edes siitä puolen vuoden kasvupyrähdyksestä, joka on nyt ollut menossa. Toivottavasti se vaan jatkuisi.
Itärajan takana ei sosialismia vaan äärioikeistolaista riistokapitalismia. Inflaatio ei siellä ole vain muutamia prosentteja vaan pikemmin kymmeniä prosentteja. Et ole tainnut huomata, että itärajan takana siirryttiin sosialismista jo 35 vuotta sitten äärioikeistolaiseen ja fasistiseen toimintatapaan. Siis äärilaidasta toiseen äärilaitaan. Tämän nykyisen äärilaidan ihalijoita meillä ovat olleet persut, jos jätetään Ukrainan sota asian ulkopuolelle. - Lastenhoitoa ei tarvitse ulkoistaa kokonaan. Lasten päivähoito, esikoulu ja peruskoulu ovat vauvavaiheen jälkeistä hoito- ja kasvatusvaiheen jakamista vanhempien ja yhteiskunnan kesken. Pidän tällaista jakamista järkevänä, koska osa vanhemmista ei kykene riittävästi ja tasokkaasti huolehtimaan lastensa tarpeista ja kehityksestä. Sen vuoksi ammatti-ihmisten apu on tarpeen. Suomessa tämä jako alkaa jo ennen päivähoitoon siirtymistä, koska meillä on neuvolajärjestelmä, mistä saa heti apua jo lapsen syntymän jälkeen.
Kyse ei ole suinkaan siitä, että vanhemmat eivät välittäisi hoitaa lapsiaan. Mistä olet saanut sellaista päähäsi? Onko sinulla tiedossasi jokin selvitys siitä, että ktoihoidossa olevat lapset olisivat saaneet jotenkin parempaa hoivaa kotona kuin em. jakotavalla taikka menestyneet elämässään muutenkin paremmin? Lapsikin tarvitsee kontakteja ikäisiinsä ja mikäpä siinä on siihen paras tapa kuin esim.päivähoito ja peruskoulu. Sinä tunnut selvästi vähättelevän yhteiskunnan osuutta lasten kasvatuksessa.
On kärjistettyä puhua mistään uravanhemmista. Pääosin kyse on vanhemmista, jotka haluavat elättää perheensä omalla toimeentulollaan. Silloin perheen vanhemmat pyrkivät olemaan molemmat työssä, koska sillä tavoin työssä pysyminen jatkuu helpommin senkin jälkeen, kun lapset alkavat olla niin isoja, etteivät he tarvitse enää samanlaista huolenpitoa kuin lapsuusvaiheessa.
Minä en halua sotkea asiaan omaa elämääni, koska se ei tähän kuulu. Mitään kotirouvaa ei minullakaan ole ollut, vaan olemme molemmat käyneet töissä. Myös lapseni ovat selvinneet elämästään hyvin tähän saakka, vaikka heillä on ollut niin "kauheat" vanhemmat, että he ovat laittaneet lapsensa päivähoitoon ja peruskouluun. Kapea-alaisuuden suhteen ehkä vilkaisu peiliin voisi auttaa. - Persut ei ole keskustalainen vaan laitaoikeistolainen puolue. Mitään erityisempää poliittista keskustaa ei edes ole. Kun Suomenkin politiikka on oikeisolaistunut, voisi jopa sanoa, että SDP edustaa nykyisin selkeimmin poliittista keskustaa. Kepun politiikassa painottuvat maatalous ja syrjäseudut. Mitä keskustalaisuutta sellainen on. Kun keinot ovat tulonsiirtoja, se tekee Kepusta käytännössä aika vasemmistolaisen puolueen. Kepu ja Vasemmistoliitto ovat merkittävimmät tulonsiirtoja kannattavat puolueet.
- On lapsia ja lasten lapsia. Mies olen mutten ole persu enkä koskaan sellaiseksi tule. Mikähän tuossa oli sitä epäinhimillistä? Päinvastoin tämä on monen perheen lapselle tie siihen parempaan elämään.
- Persujen propaganda ja valehtelu on jotain aivan uskomatonta Suomessa. Stubb ei sanonut rakastavansa heitä vaan arvostavansa heitä ihmisinä ja arvostavansa venäläistä kulttuuria. Eivät Venäjän nykyinen politiikka tee tyhjäksi esim. Tolstoin ja Dostojevskin kirjallista tuotantoa tai monien säveltäjien kuten Tsaikovskin ja Mussorskyn sävellyksiä. Jokainen niitä arvostaa maailmanmenosta riippumatta.
Eikä yhteyksien luominen Venäjällä tarkoita sitä, että hyväksyttäisiin Venäjän toimet. Eiväthän persu ole arvostelleet Trumpiakaan siitä, että luo niitä yhteyksiä ja on välillä suorastaan Venäjä-miekinen. Stubb ei tarkoittanut, että Suomi alkaisi näitä yhteyksiä luomaan. Päinvastoin hän korosti, että tämän tulee tapahtua koordinoidusti EUn toimesta. Yksittäisten EU-maiden ei pidä lähteä sooloilemaan kuten esim. Orbanin Unkari teki.